Suomalaisen IT-alan menestys hämärsi 15 vuodeksi sen tosiasian, että Suomen on nykyisin pärjättävä maailmanmarkkinoilla ilman oman valuutan joustoa ja siten otettava tosissaan huomioon kilpailukykynsä. Muun muassa näin argumentoi professori Vesa Kanniaisen johtama ekonomistiryhmä tänään julkaistun talouden pelastussuunnitelmansa puolesta.

Miten Suomi voidaan pelastaa -manifestin (Libera 2015) keskiöön nousee työelämän ja työmarkkinoiden reformi. Ehdotetut keinot sopinevat kustantajan eli oikeistolaisen Libera-ajatushautomon linjaan, mutta Libera ei ole puuttunut pamflettikirjan sisältöön.

Ekonomistikuusikon talouden uudistussuunnitelma pyrkii olemaan kolmas tie leikkauspolitiikan ja velkaelvytyksen välillä. Ryhmä vaatii sekä julkisten menojen supistamista että välttämättömiksi katsottavien julkisten investointien pikaista toteuttamista – elvyttämistä – mutta ei usko kummankaan näistä pelastavan Suomen taloutta.

Olennaista on kilpailukyvyn palauttaminen ja työelämän muutos, missä Suomi on ryhmän mukaan jäljessä eurooppalaisia vertailumaitaan.

– Tanskan ja Ruotsin työmarkkinajärjestöt ovat nähneet oikein tarpeen joustavoittaa työmarkkinat. Silloin yrityksillä on mahdollisuus luoda työpaikkoja. Työ ja vaihtoehtoisten työtilaisuuksien olemassaolo ovat parasta sosiaaliturvaa, ryhmä kirjoittaa.

Esimerkiksi Suomen Pankki on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuotannon kustannuksia on Suomessa kasvattanut keskipalkan noin kymmenen prosentin nousu euroalueen keskiarvoon nähden vuodesta 1999.

– Siinä valossa kilpailukyvyn heikkenemisen todellinen syy alkaa valjeta, ryhmä kirjoittaa.

Koska enää ei voida devalvoida markkaa, on kilpailukyvyn nostamiseksi pyrittävä sisäiseen devalvaatioon. Ja koska sisäisen devalvaation suorista keinoista palkkojen alentaminen ei ole erityisen suosittu – Kanniaisen ryhmäkään ei varsinaisesti tätä toivo, koska se alentaisi kotimaista kysyntää –, on siihen ryhdyttävä kiertoteitse.

Kanniaisen ryhmä esittää työmarkkinareformissaan muun muassa seuraavia työelämän joustoa radikaalisti lisääviä toimia:

– Palkka- ja työehdoista on pystyttävä sopimaan toimiala- ja yrityskohtaisesti muiden Pohjoismaiden tapaan.

– Työaikoihin on saatava joustoja suhdannetilan mukaan (esim. lyhennetty työviikko kokoaikaisen lomautuksen sijaan).

– Työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava ja korvattava minimipalkkalainsäädännöllä.

– Työntekijän irtisanominen on voitava toteuttaa kuten Saksassa niin, että alle 10 hengen yrityksissä rajoituksia ei ole.

– Lomia on lyhennettävä ("aloitettava julkiselta puolelta").

– Viikkotyöaikaa on pidennettävä.

– Ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi.

Kirjoittajaryhmä ei itsekään usko, että nämä ehdotukset toteutuisivat vauhdilla.

– Suomen talouden täytyy ilmeisesti kriisiytyä paljon nykyistä pahemmin, ennen kuin poliittinen järjestelmä ja kolmikanta alkavat reagoida ongelmiin kunnolla, ekonomistit kirjoittavat.

Kenen etua etujärjestöt ajavat?

Kanniaisen ryhmän mukaan kehityksen este Suomessa on työntekijä- ja työnantajaliittojen sekä eduskunnan jäykkä kolmikanta.

– Etujärjestöjen valta on Suomessa selvästi suurempi kuin vertailumaissa. Esimerkiksi kolmikantaa ei ole missään muualla.

Kanniaisen ryhmä pitää ammattiliittojen syntyä ja työmarkkinoiden sääntelyä perusteltuna, mutta katsoo, että nykymaailmassa Suomen malli ei toimi.

– Olisi aiheellista kysyä, ovatko vahvasti säännellyt työmarkkinat ihmisen paras turva, vai ovatko joustavammat työmarkkinat sitä. Onko mahdollista, että vahva sääntely luo turvaa toisille, mutta ei takaa sitä kaikille?

Ammattiliittoja on arvosteltu siitä, että ne suojelevat työpaikkansa säilyttäneiden jäseniensä etua, mutta unohtavat ne, joiden työpaikka lähtee alta esimerkiksi yrityksen kilpailukyvyn rapautumisen vuoksi.

– Konsensus voisi myös olla sitä, että tunnustetaan yhdessä se tosiasia, että rahaliiton jäsenyys edellyttää eri tavalla toimivia työmarkkinoita, ryhmä vetoaa.

Ympäröivissä maissa työmarkkinoilla onkin tehty merkittäviä muutoksia. Tanska on ottanut käyttöön paikallisen sopimisen eli palkka- ja työehdoista sovitaan toimiala- ja yrityskohtaisesti, ja työehtosopimuksilla säädellään vain minimipalkkoja. Ruotsissa työehtosopimukset sovitaan toimialakohtaisesti ja yleissitovuudesta on luovuttu.

Ryhmä pohtii myös Saksan laajoja matalapalkkatyömarkkinoita ja niiden arvostelua.

– Työssä oleminen – matalapalkkaisessakin – antaa mahdollisuuden osaamisen kehittyessä nousta paremmin palkattuihin tehtäviin ja ehkäisee syrjäytymistä.

Pula keskisuurista yrityksistä – työllistäjistä

Ryhmä uskoo, että yllä mainituilla työreformin keinoilla ja yritysten verotuksen sekä sääntelyn keventämisellä voitaistiin ratkaista suuri suomalainen ongelma, joka on pienten ja keskisuurten kasvuyritysten ja siten työllistäjien puute. Suomessa on selvästi EU-maiden keskiarvoa vähemmän yli 50 henkeä työllistäviä (keskisuuria) yrityksiä, vaikka toisaalta suuryrityksiä on Suomen kokoon nähden runsaasti.

Polarisoituneen yrityssektorin toinen ääripää ovat mikro- ja yksinyrittäjät: Suomessa on EU-maiden keskiarvoa enemmän alle 10 henkeä työllistäviä yrityksiä. Henkilöstön määrä kasvaa lähinnä näissä mikroyrityksissä, kun pienet ja keskisuuret yritykset puolestaan junnaavat paikoillaan.

– Yrityssektorin kokojakauma ja henkilöstön kehitys siis poikkeavat Suomessa olennaisesti useiden maiden ja erityisesti Suomen viennille tärkeiden kilpailijamaiden kehityksestä, ryhmä kirjoittaa.