Suomen Pankin osastopäällikkö Juha Kilponen arvioi, että suomalaisen siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon ja kuuden tunnin työpäiviin tarkoittaisi sitä, että pienemmästä työpanoksesta koituva tuotannon aleneminen voitaisiin korvata kokonaistuottavuuden kasvulla 24 vuodessa.

”Jos seuraavien vuosikymmenien aikana saavutettaisiin yhtä nopea kokonaistuottavuuden kasvu kuin vuosina 1988–2008, kestäisi näillä oletuksilla 24 vuotta korvata 40 prosenttia pienemmästä työpanoksesta koituva tuotannon aleneminen kokonaistuottavuuden kasvulla. Se on pitkä aika, mutta ei kuitenkaan ikuisuus”, hän kirjoittaa Euro ja talous -blogissa.

Kilponen huomauttaa kuitenkin, että vuosien 2008–2018 välillä kokonaistuottavuus ei ole kasvanut lainkaan, mutta samaan aikaan työntekijää kohden lasketut työtunnit ovat nousseet vajaan prosentin.

”Työn tuottavuus tuntia kohden on kasvanut 10 vuodessa yhteensä vain noin 3 prosenttia ja pääomaintensiteetti on supistunut lähes 9 prosenttia. Pääomaintensiteetin supistuminen johtuu lähes yksinomaan investointien heikkoudesta. Jos lähihistorian kehitys ennakoi tulevien vuosikymmenien tuottavuuskasvua paremmin kuin edeltävien vuosikymmenten, on hyvin vaikea nähdä, miten työajan raju lyhentäminen voitaisiin korvata tuottavuuskasvun avulla.”

Työajan lyhentämisen vaikutuksia voitaisiin Kilposen mukaan lieventää jakamalla työtunteja useamman työntekijän kesken, jolloin työllisyys kasvaisi.

”Vaikka tämä olisikin toteutettavissa ja rahoitettavissa teoriassa, Suomen työikäisen väestön ikääntyminen ja korkea rakenteellinen työttömyys ei mahdollista tätä käytännössä”, hän huomauttaa.

Kilponen sanookin suoraan, että historiallisten kansantalouden tilinpidon lukujen, työikäisen väestön supistumisen ja erityisesti kymmenen viime vuoden aikana tapahtuneen tuottavuuskehityksen perusteella työajan merkittävä vähentäminen todennäköisimmin vähentäisi Suomen kansantalouden tuloja.

”Kansantalouden lukuja ei kuitenkaan pääse karkuun. Tuotanto ja siten ne tulot, joilla vapaa-aika rahoitetaan syntyvät tuotannollisesta toiminnasta, jossa työpanoksella on suurempi paino kuin pääomalla. Jos tulot halutaan pitää ennallaan ja toista tuotantopanosta vähennetään, toista täytyy vastaavasti lisätä tai yhdistää nämä tuotannontekijät tehokkaammin toisiinsa”, hän summaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) esitti hiljattain neljän päivän työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää. Lue tarkemmin: Nyt Sanna Marin perustelee avauksensa: ”Suomalaisyhtiöt pystyivät ongelmitta maksamaan 6 tunnin työpäivästä 8 tunnin palkan”

Ehdotus on saanut rankkaa arvostelua osakseen.

”Jos joku tänään luulee, että Suomi voi pärjätä neljän päivän työviikkoa tai kuuden tunnin työpäivää tekemällä, niin vikaan menee. Suomi pärjää maailmantaloudessa vain osaamisellaan, luovuudella ja ahkeruudella”, keskustan puheenjohtajuuden lauantaina jättänyt Juha Sipilä piikitteli jäähyväispuheessaan.

Lue myös: Juha Sipilältä tyly piikki Antti Rinteen hallitukselle: ”Jos joku luulee, että Suomi voi pärjätä 6 tunnin työpäivää tekemällä, vikaan menee”

Marinin avaus on saanut myös kannatusta: taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen ja taloustieteen emeritusprofessori sekä oppikirjoja kirjoittanut Matti Pohjola eivät pidä Sanna Marinin avausta outona, oudompana he pitävät työajan lisäämistä samalla kun työpaikat katoavat.

Lue lisää:

Professorit: Sanna Marinin idea 6 h -työpäivistä ”aika järkevä” – Nykykeskustelu työajasta ”vähän dorkaa”

Tutkija Ylelle: Sanna Marinin avaus 6 h -työpäivistä tulee toteutumaan – tyrmää Etlan kiky-tulokset

Yllättävä ulostulo Sanna Marinin 6 h -väitteestä Talouselämässä: ”En tiedä mistä hän on näitä lukuja tempaissut”