Kuva: Meri Obstbaum, Suomen Pankki
Kuva: Meri Obstbaum, Suomen Pankki

Suomen työttömyys on painunut jo rakennetyöttömyyden rajan alle. Ekonomistikunnassa odotetaankin, ovatko hallituksen uudistukset laskeneet rakennetyöttömyyttä vai hidastuuko työttömyyden lasku tai kääntyykö se peräti kasvuun, kun suhdannehuippu päättyy.

Työllisyyseroja Suomen ja Ruotsin välillä selittää tällä hetkellä lähes yksinomaan se, että osa-aikatyötä tehdään Suomessa puolet vähemmän kuin Ruotsissa, kertoo Suomen Pankin vanhempi asiantuntija Meri Obstbaum.

Rakennetyöttömyyden taso on tällä hetkellä Suomessa arvioitsijasta riippuen Euroopan komission arvioimasta noin 7,5 prosentista Suomen Pankin 8,3 prosenttiin. Suomen kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettu työttömyysaste oli heinäkuussa 7,3 prosenttia, kertoo Tilastokeskus tänään.

”Vaikka työttömyys voi alentua rakennetyöttömyyden alle korkeasuhdanteessa, niin jos ei mitään rakenteellista muutosta työmarkkinoilla tapahdu, niin korkeasuhdanteen päättyessä työttömyys nousee uudestaan. Se ikään kuin palaa rakenteelliselle tasolleen 8 prosenttiin”, Obstbaum kertoo Uudelle Suomelle.

Äskettäin julkaistussa blogissaan Obstbaum selvensi, että rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan taloustieteessä suhdannevaihtelusta puhdistettua ”luonnollista” työttömyyttä.

Kysymys rakennetyöttömyyden tasosta ja työttömyyskehityksestä alkaa muodostua ajankohtaiseksi, koska eri arvioiden mukaan suhdannehuippu on nyt saavutettu.

”Kasvun odotetaan hidastuvan jo nyt. Euroalueella on jo ohitettu suhdannehuippu. Suomihan lähti kasvuun vähän myöhemmin, mutta meidän arviomme mukaan suhdannehuippu on nyt käsillä paraikaa. Kasvu tästä eteenpäin hidastuu pelkästään jo siksi, että ulkoinen kasvuympäristö hidastuu, ja me olemme riippuvaisia kansainvälisestä talouden tilanteesta”.

Suomen työttömyysaste on kansainvälisesti katsoen korkea. Ruotsissa työttömyyden taso on noin kuusi prosenttia ja Saksassa runsas kolme.

Obstbaum ei kuitenkaan halua arvioida, milloin työttömyyden lasku lähtisi hidastumaan tai kääntyisi jopa nousuun. Yksi syy on se, että kasvun hidastumisesta huolimatta kasvukausi voi yhä jatkua pidempäänkin. Toinen syy on se, että toistaiseksi ei vielä voida arvioida, onko Juha Sipilän (kesk) hallituskaudella tehdyt työelämämuutokset purreet myös rakennetyöttömyyteen.

”Nyt vähän vaikuttaisi siltä, että koska työttömyyden aleneminen on ollut niin voimakasta, niin taustalla voisi olla rakenteellistakin muutosta. Ja silloin työttömyys ei palaa korkealle tasolleen, vaan rakenteelliset muutokset painaisivat työttömyyttä pysyvästi alemmaksi.”

”Aktiivimalli ja työttömyysturvan keston rajaus ovat esimerkkejä muutoksista, jotka vaikuttavat ihan suoraan siihen, kuinka houkuttelevaa on olla töissä tai työttömänä. Toinen seikka on se, että reaalipalkkakehitys on ollut todella hidasta suhteessa tuottavuuteen ja yhä useampi työntekijä pystytään kannattavasti palkkaamaan”, Obstbaum kertoo.

Kasvavatko kohta palkat?

Yksi signaali työllisyyskehityksen hidastumisesta on palkkakehitys. Obstbaumin mukaan yleensä palkkapaineet nousevat, kun työvoimasta on ylikysyntää ja työttömyys on rakennetyöttömyyden alapuolella.

”Silloin yritykset kilpailevat työvoimasta sillä tavalla, että ne kerta kaikkiaan tarjoavat korkeampaa palkkaa, jotta ne saavat parempaa työvoimaa.”

Merkittävä poikkeus on ollut nähtävissä Saksassa. Obstbaum kertoo, että työttömyyden ennustetaan Saksassa painuvan nyt jopa alle kolmen prosentin.

”Ja siltikään palkkapaineet eivät ole kovin kovia. Tämä on iso keskustelu kansainvälisesti, mistä tämä voi johtua. Onko työmarkkinoilla sopimisessa tapahtunut joku muutos? Ainakin Saksan kohdalla on argumentoitu, että työntekijöiden neuvotteluvoima on heikentynyt”, Obstbaum kertoo korostaen, että yhtä radikaaleja työmarkkinauudistuksia kuin Saksassa on viime vuosikymmeninä tehty ei ole Suomeen edes suunniteltu.

Suomen ja Ruotsin työllisyyseroa selittää yksi luku

Suomen työllisyysaste, eli työllisten osuus kaikista työikäisistä, on Tilastokeskuksen mukaan nyt 71,9 prosenttia. Vaikka lukua on juhlittu jonkinasteisena saavutuksena, jää se selvästi jälkeen pohjoismaisesta tasosta ja Saksasta, missä työllisyysaste on Eurostatin mukaan vuoden alussa 74–76 prosentin välissä. Suomen vastaava luku oli tilastossa 70,1 prosenttia.

Eroa selittää lähes yksinomaan osa-aikatyöllisten määrä.

Väkilukuun suhteutettuna Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa kokopäivätyöllisiä on kutakuinkin yhtä paljon kuin Suomessakin. Osa-aikatyöllisiä taas on tuplasti enemmän. Se tarkoittaa, että Suomessa olisi nyt noin 300 000 työllistä enemmän, jos osa-aikatyöllisiä olisi yhtä paljon kuin Pohjoismaissa. Obstbaum korostaa, että lisäys ei olisi pois kokoaikatyöllisistä.

”Kokoaikatyöllisten osuus työikäisistä on sekä Suomessa että Ruotsissa noin 60 prosenttia.”

Asetelman kummallisuutta lisää se, että VATT:n tutkimuksen mukaan Suomessa on osa-aikatyölle hyvät kannustimet. Silti osa-aikatyötä jää syntymättä samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa.

”Ja nyt on todella hyvä kysymys tämän työllisyysasteen nostamisen kannalta tästä eteenpäin, että voimmeko me edes odottaa, että kokoaikatyöllisiä saadaan hirveästi enempää? Ehkäpä se potentiaali onkin juuri siellä osa-aikatyön kasvattamisen puolella”, Obstbaum sanoo.

Mitä ovat rakennetyöttömyyden rakenteet?

Rakennetyöttömyydestä puhuttaessa yksi olennaisin rakenne on Obstbaumin mukaan kynnyspalkka.

”Eli työnteon kannustimet. Kuinka houkuttelevaa on olla töissä versus työttömänä. Kun kynnyspalkkaa madalletaan, ihmiset ovat valmiimpia ottamaan pienemmän palkan vastaan ja useampi työllistyy.”

Suomessa kynnyspalkkaan on Sipilän hallituksen aikana vaikutettu suoraan leikkaamalla ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto 500 päivästä 400 päivään ja Obstbaum huomauttaa, että aktiivimallin myötä työttömänä olemisesta ”on tehty aika paljon epämukavampaa”.

”Työttömyysturvan lyhentäminen laskee kynnyspalkkaa työttömyyden pitkässä päässä ja kannustaa hakemaan töitä työttömyysturvan päättyessä.”

Rakennetyöttömyys kertoo myös siitä, miten tehokkaasti ja hyvin työmarkkinat toimivat. Siihen vaikuttaa kynnyspalkan ja kannustimien ohella myös se, miten hyvin työntekijät ja työpaikat ”kohtaavat” työmarkkinoilla.

”Puhutaan näistä kohtaanto-ongelmista”, Obstbaum täsmentää.

Kohtaanto-ongelmia on niin maantieteellisiä kuin ammatillisiakin. Avoimet työpaikat voivat olla eri paikassa kuin työttömät työnhakijat tai sitten työttömät ovat toisen alan ammattilaisia kuin mille uusia töitä syntyy.

Työttömyyden aivan kovimpaan ytimeen, eli osaan vaikeasti työllistyvistä, kannustinpolitiikka ei kuitenkaan vaikuta, Obstbaum kertoo. Vaikeasti työllistyvillä tarkoitetaan pitkäaikaistyöttömiä, palveluilta työttömäksi jääneitä tai palveluilta palveluihin siirtyneitä.

”Siellä voi erilaisia elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia, mielenterveysongelmia ja moniongelmaisia, joita ei nyt varmaan työttömyyskorvausta alentamalla tai työnteon kannustimia parantamalla saada työllistettyä. Heihin pitää kohdistaa erilaisia toimia.”

”Sellaisiin työttömiin, joilla ei ole varsinaista työllistymisen estettä terveyden tai muun elämäntilanteen puolesta sen sijaan voi vaikuttaa kannustinpolitiikalla. Itse uskon, että jos meidän rakennetyöttömyys on siellä 8 prosentin tasolla, joka on kansainvälisesti katsoen tosi korkea, niin siinä ei voi olla kyse osuudesta, jolla on este tehdä töitä”, Obstbaum sanoo.