Keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa useita tuhansia suomalaisia joutui orjuuteen. Erityisen haluttuja olivat vaaleahiuksiset, sinisilmäiset suomalaiset pikkutytöt- ja pojat. Heitä päätyi useita satoja ”luksusorjiksi” Välimerelle, Keski-Aasiaan tai Lähi-Idän alueiden suurvaltoihin.

Orjiksi kaapattujen kohtalo ei kuitenkaan ollut karmein mahdollinen, kertoo Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpela.

Korpela on tutkinut Suomea koskenutta orjakauppaa 1100-1500-luvuilla. Asiaa käsittelevä artikkeli ilmestyi tässä kuussa arvostetussa amerikkalaisessa Russian history –tiedejulkaisussa.

- Ensimmäiset merkinnät orjakaupasta olivat viikingeiltä 1100-luvulta, Korpela kertoo Uuden Suomen haastattelussa.

- Uusimmat kaappaukset tapahtuivat 1560-luvulla, jolloin tataarit vangitsivat joitain satoja suomalaisia.

Aiemmin tiedot Suomeen kohdistuneesta orjakaupasta ovat olleet hataria. Korpela kuitenkin selvitti suomalaisten kohtaloita venäläisistä kronikoista, sotakirjoituksista ja orjakaupan keskusten kirjanpidoista.

Vaikka yksittäisten henkilöiden kohtaloista ei ole olemassa merkintöjä, orjanhakumatkojen tiedetään ulottuneen Suomessa Lappiin ja Pohjanmaalle asti. Yleisimmin orjat vangittiin eteläisestä Suomesta ja Venäjän Karjalasta.

Suomi-orjat kuljetettiin Korpelan tutkimuksen mukaan useimmiten Novrogodiin ja Volga-joen varrelle Kazaniin. Näiltä markkinoilta orjia myytiin eteenpäin. Venäjän ja Keski-Aasian orjakaupan verkosto ulottui jopa Goalle ja Malediiveille asti.

Kauas päätyneet suomalaiset olivat pääasiassa lapsia.

- Vaikkapa Kemistä maksaa tolkuttomasti rahaa raahata ihmistä toiselle puolelle Eurooppaa. Silloin ne olivat erikoisen värisiä ja päätyivät luksusorjiksi, Korpela kertoo.

- Orjakauppa oli taloudellisesti kannattavaa bisnestä. Jos Novrogodissa suomalainen orja maksoi muutaman kolikon, kauempana hänen hintansa oli useampituhatkertainen.

Korpela kertoo orjiksi joutuneiden sisäisestä kastijaosta. Pakkotyöhön joutuivat nuoret miehet, eksoottiset lapset puolestaan luokiteltiin ”luksustapauksiksi”.

Orjan kohtalo ei aina ollut kova

Keskiajalla orjien rooli Euroopassa ja Lähi-idässä sekä Keski-Aasiassa oli erilainen verrattuna yleisiin mielikuviin puuvillapeltojen pakkotyössä raataviin afrikkalaisiin.

Esimerkiksi Persiassa ja Keski-Aasiassa yhteiskunnat perustuivat klaaneihin. Hallitsijat halusivat välttää hallintonsa riippuvuutta paikallisista, joten he hankkivat orjamarkkinoilta orjia virkamiehiksi ja sotilasjohtoon.

- Persiassa sotilaseliitti oli keskiajalla orjia, Korpela kertoo.

Jos suomalainen pikkutyttö tai –poika olisi todella päätynyt Persiaan hallitsijan käsiin, hänen elämänsä olisi mullistunut – eikä välttämättä huonoon suuntaan.

- Se ei olisi ollut kovin huono kohtalo orjalle. Suomalainen orjapoika olisi ollut kallis, sai koulutuksen ja päätyi hyviin tehtäviin. Tytöt puolestaan olisivat päätyneet Persiassa haaremeihin sulttaanien vaimoiksi.

Valitettavasti historian lehdiltä ovat jo haalistuneet orjien elämäntarinat. Korpela ei kyennyt selvittämään lähteistään yksittäisten suomalaisten orjien määränpäätä, vaikka todennetut orjakaupan ketjut ulottuivat pisimmillään Suomesta Tsetseniaan.

Korpela valmistelee parhaillaan artikkelia ja kirjaa suomalaisen orjakaupan historiasta.