Suomen urheilun takavuosien ykköslaji yleisurheilu elää Suomessa historiansa pahinta kriisiä. Tällä kaudella Suomen maajoukkuetason yleisurheilu on ollut negatiivisen julkisuuden pyörteissä jatkuvasti urheilijoiden nostettua kissan pöydälle.

Suomen kärkiyleisurheilijoihin viime vuosina lukeutunut kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä teilasi Suomen Urheiluliiton SUL:n toiminnan viime keväänä blogikirjoituksessaan. Mäkelän mukaan urheilijat eivät saa tarpeeksi tukea, vaan urheilupomot keskittyvät liikaa oman etunsa ajatteluun. SUL ei Mäkelän mukaan kykene tuottamaan huippuja.

Urheilussa mittarina on tietysti arvokisamenestys. Berliinin EM-kisoissa se oli Suomen joukkueen osalta surkeaa, muutama yksittäinen onnistuja pois luettuna. Suomi jäi ensi kertaa mitaleitta EM-tasolla sitten vuoden 1966 kisojen.

Suomalaisurheilun kisamatkojen organisointi herätti kritiikkiä. Rajallisten taloudellisten resurssien takia paluulentoja oli ohjelmassa heti seuraavana aamuna kilpailusuorituksen jälkeen, mikä ei palautumisen takia ole tietenkään optimaalista.

Joukkuehenkikin säröili. Joukkueen johdon toiminnasta sekä joukkuehengestä kritiikkiä YLE:n haastattelussa esittivät omilla nimillään Mäkelä, kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen sekä aitajuoksija Annimari Korte. Muiltakin urheilijoilta tuli kritiiikkiä joukkuehengestä, mutta he eivät halunneet nimiään julkisuuteen.

– Huomasin, että ympärilläni oli epävarmoja ja tyytymättömiä ihmisiä. Tuollaiset asiat sekoittavat omaakin valmistautumista kisaan, Mäkelä kertoo YLE:lle.

Mäkelä ja Korte jäivät Berliinin kisoihin muutamaksi päiväksi suoritustensa jälkeen omalla kustannuksellaan. Jos koko joukkue olisi ollut Berliinin kisoissa alusta loppuun, olisi se maksanut 15 000 euroa lisää.

Taloudelliset resurssit ovat tietysti rajalliset. SUL ei rahoissa kylve, mikä ei viime vuosien menestyksiä tarkastellessa ole ihmekään.

Urheilijoiden kriittisen palautteen perusteella on selvää, että jotain pitäisi tehdä. Homma ei yksinkertaisesti toimi.

SUL:n organisaatiota tulisi uudistaa ja henkilövaihdokset lienevät avainasemissa tarpeen. Urheilijoille pitäisi luoda parempaa fiilistä. Tällä hetkellä SUL ei näytä sellaiseen kykenevän.

Tukea pitäisi saada kanavoitua suoraan urheilijoille. Varainhankintaa tulisi tehostaa ja varmistaa, että yksityisen sektorin tuki menee ensi sijaisesti urheilijalle, eikä organisaatiolle.

Jo useamman vuoden ajan urheilijat ovat puhuneet, ettei toiminta Suomen yleisurheilussa ole kansainvälisellä tasolla. Ongelma on Suomessa yleinen monessa muussakin lajissa.

Kustannustensa takia kovaa kritiikkiä niskoilleen saanut Suomen huippu-urheilun muutostyöryhmä ei yleisurheilun osalta ole toistaiseksi saanut mitään aikaan ainakaan menestyksen tai urheilijoiden fiiliksen perusteella. Toki vasta 2020-luvulla nähdään kokonaiskuva muutosryhmän tuloksista, mutta yleisurheilu on viidessä vuodessa kulkenut takapakkia.