Kuva: Tiina Somerpuro

Yritysten ja yrittäjyyden yhteyttä työllisyyteen, ­kansantalouden kokonaistuotantoon tai verotulojen muodostukseen ei aina ymmärretä edes valtakunnan huipulla. Suomi on ­korona-aikana tukenut yrityksiä erittäin vähän jopa naapurimaihin verrattuna (TE 7.4.).

Suomi on suurten teollisuusyritysten luvattu maa. Väheksymättä paperitehtaiden sulkemisten inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia, julkisen tuen ilmaisuja on ollut pysäyttävä seurata.

Varsinkin kun samaan aikaan valtava joukko pienempiä yrityksiä tekee kuolemaa.

Ennen koronaa päätään ­nostaneen ­yrittäjämyönteisyyden historia on valitettavan lyhyt. ­ Miki Kuusen , Ilkka Paanasen ja muutaman muun kaltaiset supertähdet nostivat yrittäjyyden tavoittelemisen arvoiseksi noin vuosikymmenessä.

Supertähteä paljon yleisempi yrittäjätyyppi on silti vuokratuolista maksava parturi, kivijalkamyymäläänsä vuorotta hoitava kauppias ja jatkuvasti kannattavuuden rajalla keikkuva lounas­ravintoloitsija.

Välillä keskustelu saa absurdeja piirteitä. Kuten silloin, kun ­julkkisravintoloitsija ei saisi arvostella hallituksen päätöksiä, koska ajaa liian kallista autoa.

LUE SEURAAVAKSI: