Suomea riivaa vuosikymmeniä kestänyt liikkumattomuuden kierre, jonka hintalappu nousee miljardeihin. Laskevat käyrät on käännettävä nousuun.
Tuoreen Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman liikuntaraportin mukaan suomalaisten liikuntatottumukset tai oikeammin niiden puute on huolestuttavalla tasolla. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari uskoo, että liikkumattomuus aiheuttaa vielä merkittäviä ongelmia yhteiskunnalle.
”Vuodesta 1979 asti nähdään, että varusmiesten kuntotulokset ovat laskeneet heikompaan ja heikompaan kuntoon. Liikkumisen määrä vähenee, jolloin kestävyys- ja lihaskunto heikkenee. Samaan aikaan paino nousee.”
Varusmiesten paino on noussut keskimäärin kahdeksan kiloa vuodesta 1993. Pelkästään se on iso tekijä, mutta samaan aikaan laskeneet kuntotulokset aiheuttavat Vasankarin mukaan jo työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä.
”Tämä lyhentää työuria, vie ennenaikaiselle eläkkeelle, vie taloudellisen kantokyvyn ja tällä on merkitystä myös maanpuolustukselle. Olemme lirissä, jos emme kykene näitä vuosikymmeniä laskeneita käyriä kääntämään.”
Samaa mieltä on liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka. Laukan mukaan liikkumattomuus näkyy myös kansanterveydessä.
”Nyt on h-hetki puuttua asiaan. Meidän kaikkien pitäisi pystyä vaikuttamaan siihen.”
Vasankari ja Laukka keskustelivat aiheesta Tänään töissä -lähetyksessä.
Liikkumattomuus on paitsi yhteiskunnallinen ongelma, se aiheuttaa myös yksilölle haittaa.
”Liikunnan puute altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, sokeriaineenvaihdunnan häiriöille ja matala-asteiselle tulehdukselle, joka voi johtaa erilaisten sairauksien syntyyn”, Laukka toteaa.
Pelkästään kakkostyypin diabeteksen – joka on vahvasti elintapasidonnainen sairaus – hoitoon kuluu jopa kymmenen prosenttia vuotuisista terveysmenoista.
”Meillä on paljon ammatteja, joissa pitäisi olla hyvässä kunnossa. Vaikea kuvitella, miten poliisi, sotilas, rajavartija tai pelastaja aloittaa työuransa, jos kokoajan mennään huonompaan kuntoon”, Vasankari pohtii.
”Työura näissä ammateissa ei voi alkaa kuntoutuksella”, Vasankari korostaa.
Vasankarin mukaan suosituksia vähemmän liikkeen, esimerkiksi paljon istumisen, aiheuttamat kustannukset pelkästään terveydenhuollossa nousevat noin 4,7 miljardiin.
Jos minulla kasvaisi juuret persuksista, vaikea tästä tuolista olisi ylös päästä.
”Tässä on noin kaksi miljardia liikkumattomuuden vuoksi työstä poissaolon takia aiheutuneita tuloverojen menetyksiä. Kokonaiskakku on vielä paljon suurempi, kun ajatellaan työvuosien ja välillisten verojen menetyksiä.”
Muutokset ovat myös johtaneet siihen, että ihmiset ovat työssä puolitehoisena tai puolikuntoisena.
”Jos ihminen on perussuorituskyvyllään teholla 1,0, mutta jos tullaan töihin 0,8:n tasolla ja jos kaikki ovat sillä tasolla, työteho putoaa äkkiä 0,2:een. Tämä on ilmiö, joka näkyy työpaikoilla joka päivä”, Laukka sanoo.
Jaksaminen on Laukan mukaan koetuksella jo ennen kuin jäädään sairauslomalle. Työhyvinvointiin panostaminen olisikin ensisijainen keino lisätä jaksamista.
”Jos työnantaja tukisi henkilöstön liikkumista, se olisi win-win-win-tilanne: yhteiskunta, työnantaja ja yksilö hyötyisivät”; Vasankari huomauttaa.
Työnantajat kykenevät tukemaan esimerkiksi työmatkaliikkumista ja kävelykokouksia.
”Työnantajalla on paljon roolia, mutta kaikki lähtee lopulta meitä itsestämme. Jos minulla kasvaisi juuret persuksista, vaikea tästä tuolista olisi ylös päästä”, Vasankari sanoo.
Liike tehostaa aivojen palautumista ja siksi työikäisten kannattaa lisätä liikkumistaan
Ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö on tehty käyttämistä varten. Nykykehitys on kuitenkin päinvastainen: suomalaiset liikkuvat yhä vähemmän. Tämä johtaa kalliisiin yhteiskunnan ja terveydenhuollon kustannuksiin.
”Me tarvitsemme liikettä arkeen, jotta tulemme toimeen kroppamme kanssa x vuotta. Kun liike määrältään putoaa tai se on kovin laiskaa ja löyhää, sen jälkeen kroppa alkaa piippaa punaista monella tavalla”, UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari ryöpyttää.
Liian vähäinen liike ja runsas istuminen ovat itsenäisiä riskitekijöitä.
”Voit liikkua suositusten mukaan, mutta istua liikaa tai päinvastoin. Toiset keräävät liian vähän liikettä ja istuvat paljon. Kummassakin on riskiä aineenvaihdunta-, sydän- ja verisuonisairauksiin, keuhkosairauksiin, neurologisiin probleemiin”, Vasankari luettelee.
Suositus Vasankarin mukaan olisi reilu tunti reipasta liikettä päivässä, jotta istumisen terveyttä huonontavia vaikutuksia voisi vähentää.
Liike vaikuttaa elimistöön monin tavoin, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka muistuttaa.
”Se parantaa aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa, vaikuttaa hermostoon ja liikkeellä on vaikutusta myös palautumiseen ja lisäksi se tukee monipuolisen ravitsemuksen hyötyvaikutusta.”
Laukan mukaan liike vaikuttaa myös aivoihin.
”Tahko Pihkala jo aikoinaan totesi, että kun veri kiertää varpaissa, se kiertää myös aivoissa. Liike lisää aivojen palautumista, tehostaa muistitoimintoja ja kuormituksesta palautumista.”
Laukan mukaan keskustelussa turhaan korostuu liikkumisen tappotahtisuus tai epämiellyttävyys. Sen sijaan tulisi korostaa kuntoliikuntaa, mikä tarkoittaa sekä aerobista että lihaskuntoharjoittelua.
”Jos treenataan oikein kovaa, hyöty ja terveysvaikutukset voivat jäädä saamatta. Terveysliikuntalähestymistapa olisi tärkeää.”
Laukan mukaan on myös niin, että liikunta jakaa suomalaiset kahteen osaan: osa liikkuu suositusten mukaan, osalle liikkumattomuus on jäänyt tavaksi.
Roskispalloa ja kävelypuheluita
Liikuntaraportin mukaan suomalaiset jäävät vapaa-ajallaankin mieluiten istumaan tai makoilemaan. Vasankarin mukaan liikkumattomuus koskeekin jo kaikenikäisiä.
”Yläkoululaiset liikkuvat vielä kohtuullisesti, mutta askelten määrän pudotus on valtava ykkösluokasta yläkoulun lopettaviin ja erityisesti vielä siitä eteenpäin toiselle asteelle. Tämä on valtava menetys.”
Työikäisten askelmäärä on reilu 7 000 askelta päivässä, työelämästä poistuvat jäävät kuuteentuhanteen. Pienikin määrä lisää kasvattaisi hyötyä.
”7 000 ei ole paljon, ja tiedetään, että koronaikana se vielä laski. Huolia on ja korona on pikkasen jäänyt päälle, olemme jääneet syrjään aktiivisesta arjesta. Jos pyörimme pelkästään olohuoneen, keittiön ja vessan kolmiossa, ei siinä askeleita synny.”
Tietotyötä tekevän ja ruumiillista työtä tekevien pitää yhtä lailla huolehtia riittävästä liikkeestä, mutta erilaiset tarpeet huomioiden. Laukka ohjeistaa tauottamaan työtä, ei välttämättä liikkeen vaan myös kognitiivisen kuormituksen osalta.
”Niiden, jotka istuvat paljon, tulisi kerran tunnissa liikkua 5–10 minuuttia. Istumatyöhön liittyy usein erilaisia niska- ja hartiaseudun vaivoja, joita voi ehkäistä lihaskuntoharjoitteilla oman kehon painolla tai kuminauhajumpalla, yksinkertaisia mutta tehokkaita liikkeitä, jotka edistävät palautumista.”
Vaativaa, fyysisesti raskasta työtä tekevistäkin osa on huonossa kunnossa. Vasankarin mukaan raskas työ ei takaakaan hyvää kuntoa, vaan voi viedä ylikunnon puolelle.
”Heidän reseptinsä ei ole nousta ylös, vaan heillä pitäisi miettiä kokonaisuutta, ovatko he fyysisesti siinä kunnossa, että he kestävät rankkaa työtä.”
Vasankari kertoo, että päivän aikana voi lisätä liikettä luovalla tavalla. Hän itse kävelee kaikki päivän puhelut.
”Tämä johti siihen, että korona-aikana kertyi 10 000 askelta poistumatta kotoa.”
Laukka on pelannut roskispalloa entisessä työpaikassaan.
”Huoneen molempiin päihin roskikset ja porukka kahteen osaan. Kumpi teki enemmän maaleja , voitti.”
”Hyppää ratikasta tai bussista pysäkin tai kaksi aikaisemmin, käytä aina portaita, käy lounaalla vähän kauempana, vie kahvinkeitin toimiston perimmäiseen nurkkaan, lisää liikettä kaikkiin arjen hetkiin, mihin se on mahdollista”, Vasankari jatkaa.
Työikäisten liike vähenee, auttaisiko mittarointi?
Liike olisi lääke moneen, mutta kuinka motivoida itsensä ylös sohvalta? Raportin tulokset osoittivat, että suomalaiset viettivät suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen. Paikallaanolo lisääntyi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Vastaavasti liikkuminen vähentyi ja fyysinen kunto heikentyi iän lisääntyessä.
Myös työikäisten aikuisten liikkuminen näyttäisi vähentyneen hieman viime vuosien aikana. Laukka kannustaa itsetutkiskeluun ja liikkeelle viimeistään nyt.
”Tärkeintä olisi löytää oma hyvä syy, miksi haluaa liikkua. Monille se on terveenä pysyminen, kipujen välttäminen ja pitkäikäisyys. Siitä voi ryhtyä rakentamaan terveempää elämää ja arkea.”
Jos kokee epävarmuutta tai kaipaa tukea, Laukka suosittelee ammattilaisen apua varsinkin alkuvaiheeseen.
”Etenkin jos laji on vieras, innostuu vaikka kuntosaliharjoittelusta, jo rasitusvammojen välttämiseksi ja treenaamisen ylläpitämiseksi olisi hyvä ottaa vastaan ohjausta. Siten tulee tehtyä asiat oikein.”
Onnistuneessa elämänmuutoksessa tukea saa tutkitusti myös sosiaaliselta verkostolta. Kaveri tai puoliso mukaan lenkille on hyvä vaihtoehto, Laukka ehdottaa ja kannustaa rohkeasti kokeilemaan uutta.
”Jos tuntuu, että joku liikuntamuoto ei sovi tai ei tykkää, kannattaa murtaa omia rajojaan, ennakkoluulojaan ja oletuksiaan. Voi olla, että löytyykin uusi ulottuvuus.”
Laukan mukaan turhaan aliarvioidaan perusliikuntaa.
”Perusliikunta, kuten kävely, pyöräily ja uinti sekä työmatkaliikunta ovat kivijalka kaikelle terveydelle ja hyvinvoinnille.”
Vasankari korostaa kannustamisen merkitystä.
”Kovin mielelläni näkisin, että työterveydessä olisi terveystarkastusten lisäksi elintapoihin omia tsekkauksiaan. Nykyään on terveysteknologiaa, jolla voidaan helposti osoittaa, kuinka paljon liikut, istut ja miten nukut.”
Tällaisten tietojen mukaan ottaminen terveystarkastusten rinnalle olisi Vasankarin mukaan erinomainen lisä.
”Osaa meistä teknologia liikuttaa oikeasti. On tehty hämmästyttäviä tutkimuksia, joissa esimerkiksi metabolista oireyhtymää sairastaville on annettu mittari, joka seuraa elintapoja. Liikkuminen lisääntyi selvästi.”
Lisäksi tarvitaan hyökyaalto terveydenhuollon puolelle, Vasankari ripittää.
”Kohtaamiset käyttöön. Aina, kun yksilö kohdataan terveydenhuollossa, se hyödynnetään ja kannustetaan.
Ja toinen asia, josta Vasankari saarnaa, on välittäminen.
”Medisiinarina on vaikea mennä kansalaisen omalle tontille, mutta kun pistän persoonan peliin ja kerron, että mä välitän ja sen takia ehdotan, silloin harvemmin tulee sanomista.”
Vasankari saa itsensä liikkeelle mittarien voimalla, jos muuten ei tulisi lähdettyä. Laukka perustaa tietoon.
”Puhun 40–50-vuotiaiden naisten puolesta. Ikääntyvä keho ja vaihdevuodet on hyvä syy liikkua. Lihasvoima tasaisesti vähenee ja oma motivaationi ja intohimo on, että pystyn pitämään toimintakykyäni yllä. Ei sen tarvitse olla samanlainen kuin kaksikymppisenä, mutta sellainen, että pystyn tekemään asioita, jotka huvittavat. Jos nyt haluaisin mennä hyppäämään benji-hypyn, pystyn tekemään sen ilman, että mulla repeää hamstring.”
