F/A-18 Super Hornetin vahvuus monitoimihävittäjänä on juuri sen monitoimisuus, luonnehtii kommodori Brian Becker Yhdysvaltain merivoimista.

Yli 3000 tuntia Hornet- ja Super Hornet -kalustolla lentänyt Becker komentaa Strike Fighter Wing Atlanticia eli lennostoa, joka ylläpitää Super Horneteja silloin, kun ne eivät ole lentotukialusten matkassa.

”Tiedän, minkälaisen joustavuuden F-18 pystyy tuomaan. Ei ole toista lavettia, joka hoitaisi niin monta tehtäväprofiilia niin hyvin. Se on jokapaikanhöylä, vaikka termiä joskus käytetäänkin loukkauksena”, lehdistötilaisuudessa Satakunnan lennostossa keskiviikkona puhunut Becker luonnehtii.

LUE SEURAAVAKSI:

Englanniksi Becker käyttää sanontaa ”a jack of all trades...but a master of none”. Itse hän ei sen negatiiviseen viittaukseen tietenkään yhdy.

Becker on harjoitellut ilmataistelua Super Hornetilla harjoitellut muun muassa MiG-29:ää, F-22:ta, F-16:ta ja F-15:ta vastaan.

”Super Hornetilla voi lentää soolona (=ilman paria tai parvea) ja liikehtiä tavoilla, joiden ei pitäisi olla aerodynaamisesti mahdollisia. Ohjaustietokoneiden kyvykkyyden kasvu liikehdittäessä vakauden äärirajoilla antaa lentäjälle mahdollisuuksia mennä asemiin, jotka antavat suuria etuja taisteltaessa näköetäisyydellä. En tunne sellaisia koneita, jotka voisivat tehdä tämän yhtä hyvin kuin F-18.”

LUE SEURAAVAKSI:

Beckerin mukaan liikehdinnässä kone pystyy menemään käytännössä ”rajattomaan” kohtauskulmaan.

Riippuu näkemyksestä, lentääkö lentäjä siinä konetta vai kone lentäjää. Joka tapauksessa Super Hornet on hallittavissa hyvin matalilla lentonopeuksilla.”

Tietysti visuaalietäisyyksillä lentäminen on vain osa ilmataistelua, ja oletettavasti verraten pieni osa kun taistellaan vaikkapa häivekoneita vastaan. Esimerkiksi F-22:n häiveominaisuudet antavat sille mahdollisuuksia havaita vastustaja - ja päästä laukaisemaan ohjus - ensimmäisenä.

”BVR (beyond visual range) -tilanteissa yritän selviytyä ensimmäisestä laukaisusta ja päästä itse lähemmäksi kohdetta. Joskus se onnistuu, joskus ei. Onneksi vain harjoittelemme F-22:ta vastaan. Olen erittäin tyytyväinen siitä, että kone on meidän puolellamme.”

LUE SEURAAVAKSI:

Super Hornetin tausta tukialuskoneena tekee siitä Beckerin mukaan sopivan koneen myös lyhyiden ja liukkaiden kiitoteiden käyttöön. Sen lähestymisnopeus on verraten hidas, ja koska lentotukialusten kannella ei loivennuksia ole varaa tehdä, koneen rakenteet kestävät rutiininomaisesti 750 jalan minuuttinopeudella (noin 3,8 m/s) tehdyt maakosketukset.

Samaan aikaan tulee toki muistaa, että ilmavoimien mukaan maantietukikohdista operoitaessa koneen vakaus sivutuulessa (=tavallista kapeammat kiitotiet) on lopultakin nousu- ja laskukiidon pituutta kriittisempi ominaisuus. Lisäksi maantietukikohdista on Suomessa operoitu jo 1960-luvulta alkaen MiG-21- ja myöhemmin Saab Draken -kalustolla, ja näiden lähestymisnopeudet olivat eri luokkaa nykykoneisiin verrattuna.

Käytössä. ”Super Hornet on osa Yhdysvaltain strategiaa seuraavat yli 20 vuotta”, luonnehtii kommodori Brian Becker (kuvassa eniten hävittäjälentäjän oloinen henkilö).

Suomessa Super Hornet on vielä vanhassa Block 2 -konfiguraatiossaan, kun taas Suomelle tarjotaan Block 3 -teknologiapäivityksen mukaista versiota. Sinänsä tässä ei ole mitään kummallista, sillä kaikkia viittä HX-kandidaattia jatkokehitetään ennen vuonna 2025 alkavaa käyttöönottoa.

”Me todennamme sen tiedon, mitä täällä pystytään tekemään. Kaikki muu arvioidaan tulevaisuuden kehityspotentiaalin mukaan, eli arvioinnissa pitää tehdä hieman epävarmuutta. Todennäköisesti pystymme katsomaan sen niin, että jos vanhoilla järjestelmillä saadaan joku suorituskyky, uusilla se on todennäköisesti parempi”, kertoo ilmavoimien HX-hanketta johtava eversti Juha-Pekka Keränen.

LUE SEURAAVAKSI:

Mahdollisuus Block 3 -ominaisuuksien evaluointiin saattaa aueta vielä kesäkauden loppupuolella, kun ilmavoimien edustajat pitävät kunkin kandidaatin kotimaassa yhden testiviikon. Todentamisen tapa vaihtelee konetyypeittäin.

”Jollakin se on lentämistä koneella, jollakin lentämistä simulaattorilla ja jollakin laboratoriossa olemista”, Keränen tiivistää.

Boeing in F/A-18- sekä EA-18G -ohjelmien johtaja Jennifer Tebo esitteli lehdistötilaisuudessa tarkemmin koneisiin tulevia teknologiapäivityksiä.

Block 3 -päivitettyyn Super Hornetiin on tulossa muun muassa aerodynaamisesti muotoillut, koneen toimintamatkaa pidentävät lisätankit, tilannekuvan jakamista parantava uusi datalinkki, sensorifuusion parannettu tietokonejärjestelmä sekä paremmat infrapuna-anturit.

Ohjaamoelektroniikkaa päivitetään yhteen suurikokoiseen näyttöön, ja rungon kestävyyttä parannetaan niin, että sen elinikä nousee yli 10 000 lentotuntiin. Päivityspaketti on tulossa myös elso-kone Growleriin.

Joukko vanhempia yhdysvaltalaisia Super Hornet -koneita päivitetään Block 3 -standardiin, ja tämä modifikaatio-ohjelma työllistää Boeingia 2030-luvun alkupuolelle asti.

LUE SEURAAVAKSI: