Suomen Sähkönkäyttäjät ry:n (Elfi) toimitusjohtaja Pasi Kuokkanen on tuskaantunut. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) vetämä työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan uutta sähkömarkkinalakia, jonka tarkoituksena on jälleen kerran saada tolkkua jatkuvasti kohoaviin sähkön siirtohintoihin.

Tragikoomista asiassa on se, että se on jo toinen yritys asiassa ja yhtenä osasyynä koko tilanteessa on valtion oma toiminta eli se, että verkkoyhtiöt velvoitettiin rakentamaan säävarma sähköverkko koko Suomeen vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn seurauksena.

Nyt esitetty uusi lakiluonnos on Kuokkasen mukaan siinä mielessä hyvä esitys, että siinä vaaditaan nyt selvästi sitä, että tehtävät verkkoinvestoinnit on tehtävä kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuus on mukana nytkin voimassa olevassa laissa, mutta uudessa laissa se on päälle liimattuna vaatimuksena verkkoyhtiöille.

LUE SEURAAVAKSI:

Investointien maksajille yhtä tärkeään asiaan – tuottoon – lakiesitys puuttuu vähemmän.

”Tässä yhteydessä pitää puhua selvästi enemmän siirtoliiketoiminnan maksimituotosta, joka laissa on nimeltään kohtuullinen tuotto.”

Energiavirasto määrittää kohtuullinen tuoton WACC-laskelmalla, jossa tuoton perustana on riskitön korkokanta, jona käytetään Suomen Pankin kymmenen vuoden obligaation korkoa kymmeneltä vuodelta tai yhden vuoden keskiarvoa.

Kyseinen tuotto oli vuosina 2016–2019 keskimäärin 6,87 prosenttia ja vaihteluväli 6,2–7,42 prosenttia. Tänä vuonna tuottoprosentti laskee ennusteen mukaan 5,73 prosenttiin ja on vuonna 2023 arviolta 4,76 prosenttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sähkön siirtomaksujen nousupaineet voivat hieman hellittää.

Mikä on oikea tuotto, kun numerot vaihtelevat paljon

Kuokkanen ei ole kuitenkaan tyytyväinen. ”Mitä näiden kohtuullisen tuoton prosenttien tarkoitus oikein on, koska todellisuus, eli siirtoyhtiöiden tuotto on ollut aivan muuta.”

”Energiaviraston julkaiseman oman raportin mukaan vuonna 2018 kuudenkymmenen parhaiten tuottaneen siirtoyhtiön verkkotoimintaan sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli aivan jotain muuta, kun vasta 60:nnen siirtoyhtiön verkkotoiminnan sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli 6,94 prosenttia eli lähellä kohtuullista tuottoa.”

LUE SEURAAVAKSI:

Käytännössä siis 59 muulla verkkoyhtiöllä oli vielä parempi sijoitetun pääoman tuotto kuin edellä mainitulla. Huippuna oli EPV Alueverkon saama 102 prosentin sijoitetun pääoman tuotto ja hännänhuippuna pikkuruisen Haukiputaan Sähköosuuskunnan 1001 prosentin miinustuotto.

Suurista verkkoyhtiöistä Carunan kahdella yhtiöllä sijoitetun pääoman tuotto oli 13,7–15,3 prosenttia, mutta Elenialla vain 3,7 prosenttia. Helen Sähköverkolla tuotto oli 8,3 prosenttia.

”Maksajan näkökulmasta voidaan perustellusti kysyä, mikä on tämä kohtuullisen tuoton raja? Miksi siirtoyhtiöiden todellinen tuotto on jotain aivan muuta kuin kohtuullinen tuotto väittää”, Kuokkanen ihmettelee.

Sähköverkkoyhtiöiden sijoitetun pääoman tuottoprosentit ovat siten aivan jotain muuta kuin kohtuullinen tuottoprosentti, minkä Energiavirasto määrittelee.

Pasi Kuokkanen sanookin, että monopoliliiketoimintojen kohtuullistaminen ja kohdistaminen yhtiöiden tekemiin todellisiin investointeihin olisi asia, joka olisi saatava pikaisesti jatkokäsittelyyn.

Tuottoa tyhjästä?

Mitä Kuokkanen asialla tarkoittaa? Sitä, että verkkoyhtiö voi saada nykylain mukaan tuottoa tyhjästä.

Energiavirasto antaa sähköverkon jälleenhankinta-arvon ja siitä edelleen määritettävän nykykäyttöarvon laskennassa yksikköhintoja erilaisille verkkokomponenteille eli esimerkiksi kaapeleille ja muuntamoille.

Jos verkkoyhtiö onnistuu toteuttamaan investoinnin yksikköhintoja alemmilla kustannuksilla, saa yhtiö lisätuottoja tekemälleen investoinnille. Malli sisältää niin sanotusti vahvan kannusteen investointien tehokkaaseen toteuttamiseen.

LUE SEURAAVAKSI:

Ongelmana on vain se, että Energiaviraston määrittämät hinnat näyttävät olevan jatkuvasti korkeammat kuin yritykset todella maksavat komponenteista.

Asiaan kiinnitti Ilta-Sanomissa huomiota esimerkiksi Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston kauppakorkeakoulun professori Mikael Collan, joka laski 20 suurimmalla sähköverkkoyhtiöllä olevan vuosina 2016–2018 taseessa noin 2 miljardia euroa investointeja. Energiaviraston käyttämän mallin mukaan noiden investointien arvo oli kuitenkin noin 2,8 miljardia.

LUE SEURAAVAKSI:

”Käytännössä verkon käyttäjät maksavat aika paljon kohtuullista tuottoa rahasta, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt”, Collan totesi lehdelle.

”Kysyä voi tietenkin, että mikä vika on yritysten tilinpäätöksissä. Miksi tuottoa täytyy laskea laskennallisilla oletusluvuilla”, Kuokkanen sanoo.

Ovatko pääomarahastot hyviä omistajia?

Pasi Kuokkasen mielestä monopoliliiketoiminta on luontainen kohde institutionaalisille sijoittajille, jotka hakevat vakaata turvallista tuottoa. Tällöin myös pääoman tuottovaatimukset ovat alhaisia.

”Jos alalle ovat tulossa pääomarahastot, voidaan liiketoiminnan tuoton olevan monopolitoiminnaksi liian suuri. Tämä on todellisuus Suomessa,” Kuokkanen sanoo.

Tällöin Kuokkasen mukaan siirtoyhtiöiden tuottomallia tulisi vakavasti pohtia uudelleen ja ehkäpä luopua monopolitoimialalla markkinaehtoisesta WACC-mallista ja sitoa tuotto esimerkiksi Suomen peruskorkoon.

”Se pitää kuitenkin varmistaa, että kohtuullinen tuottotaso ei voi olla negatiivinen. Tällöin kyseisen siirtoliiketoiminnan tuottoon liittyvä yleinen ymmärrys, hyväksyttävyys ja läpinäkyvyys paranisivat merkittävästi”, Kuokkanen arvioi.

LUE SEURAAVAKSI: