Helsingin suurmoskeijahanke on vielä kaukana toteutumisesta tai edes valtuustokäsittelyyn pääsystä. Keskustan pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kaupunginvaltuutettu ja Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe sanoo Uudelle Suomelle, että kaupunkipäättäjän näkökulmasta hanketta ei varsinaisesti vielä ole olemassakaan.

Kolbe katsoo, että vaikka moskeijalle on tehty asemakaavavaraus ja se nousi yhdeksi kuntavaalien pääteemaksi, ei asiassa kevään aikana tapahdu mitään ajankohtaista uutta. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto tulee antamaan päätösehdotuksensa moskeijan tontinvaraushakemuksesta vasta syys-lokakuussa. Tänä keväänä virkamiehet pyytävät moskeijahankkeesta lausuntoja muun muassa ministeriöiltä.

Keskustelua on osaltaan herättänyt Helsingin Sanomien vaalikoneen moskeijakysymys, sillä vaalikoneen vastausten perusteella valituista valtuutetuista 51 prosenttia eli enemmistö sallisi suurmoskeijan rakentamisen. Vastustajia vaalikoneessa oli 37 prosenttia uusista valtuutetuista.

Kolben mukaan kysymyksestä ei vielä voida päätellä mitään suurmoskeijahankkeen toteutumisesta. Valmistelu on kesken eikä esitystä ole. Sitä ei välttämättä edes tule, jos virkamiehet päätyvät pitämään hanketta toteuttamiskelvottomana.

– Asiat etenevät, kun on esiteltävää. Nyt on käsillä fantasiahanke, jota sitten pitäisi kommentoida. Mielipide ryhmissä muodostetaan vasta sitten kun asiat on läpikäyty ja virkamiehet ovat valmistelleet esittelypaperit. Yleensä siinä vaiheessa pöljät hankkeet eivät mene edes eteenpäin, Laura Kolbe sanoo Uudelle Suomelle.

HS:n vaalikoneen kysymys oli tarkalta sanamuodoltaan seuraava: ”Helsinkiin voi rakentaa suurmoskeijan, jos siihen ei käytetä kaupungin tai valtion rahaa.” Uusi Suomi kävi läpi moskeijaan myönteisesti suhtautuvia vastauksia. Vastausten perusteluista ilmenee, että hyvin suuri osa miedon kyllä-vastauksen valinneista suhtautuu vastauksestaan huolimatta varauksellisesti nykyiseen, Bahrainin tukemaan suurmoskeijahankkeeseen.

Tuleva pormestaripuolue kokoomus vastustaa moskeijaa selkeästi, mutta merkittäviä epäilyksiä on niin vihreissä kuin Sdp:ssäkin, joille molemmille odotetaan apulaispormestarin paikkaa.

– Nyt käsittelyssä oleva suurmoskeijahanke ei kuitenkaan edusta kaikkien muslimien toiveita ja tarpeita. Myös epämääräinen rahoitus ja mahdolliset yhteydet ääriliikkeisiin ovat ongelma. Pitäisin parempana, jos kaupunkiin rakennettaisiin useita, maltillisemman kokoisia moskeijoita, kirjoittaa mahdollinen apulaispormestari Otso Kivekäs (vihr.) moskeijalle myönteisen vastauksensa perusteluissa.

SDP:n apulaispormestariehdokas Nasima Razmyar vastasi vaalikoneeseen ”kyllä”, mutta on epäillyt nykyistä moskeijasuunnitelmaa näkyvästi julkisuudessa.

Muista nimekkäistä helsinkiläisvaltuutetuista muun muassa todennäköinen apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.), Osmo Soininvaara (vihr.), Eero Heinäluoma (sd.) ja Tuula Haatainen ovat kirjanneet En osaa sanoa -vastauksen ja vaativat lisää tietoa hankkeen taustoista ja kannatuksesta suomalaisen muslimiväestön keskuudessa. Presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi (sd.) puolestaan suoraan vastustaa nykyhanketta, joka hänen mukaansa perustuu vain yhteen islaminuskon suuntaukseen.

Laura Kolben oma vastaus vaalikoneessa oli myönteinen, mutta siihenkin sisältyi varaumia. Hänen mukaansa kaikki hankkeeseen vaikuttavat tiedot on saatava selville ja hankkeen realistisuutta seurattava todella tarkasti. Hän korostaa myös aitoa mahdollisuutta perua tai pysäyttää hanke, jonka ”perustelut pettävät”.

Riippuen siitä, millaista tietoa valmistelussa ja lausunnoissa tulee esille, saatatte itsekin äänestää vastaan?

– Ilman muuta saatan äänestää vastaan. Se on mitä todennäköisin [vaihtoehto]. Tätä asiaa ryhdyin ponnekkaasti pohtimaan, kun sitä palautetta tuli [vaalikampanjan aikana] niin voimakkaasti. Tällainen ihmisten kokema pelko ja turvattomuus on tärkeä argumentti, kun pohditaan poliittisia päätöksiä. Ei riitä vain, että faktat ovat kohdillaan, vaan hankkeen täytyy myös tuottaa lisäarvoa yhteisöön. Ja jos näin ei ole, niin turhahan sellaista hanketta on viedä eteenpäin, Kolbe sanoo.

Hän muistuttaa, että suuresta valtakunnallisesta keskustelusta huolimatta moskeijakysymystä ei voi irrottaa kaupungin tavallisesta päätöksenteosta.

– Ei ole pelkoa, että tästä tulisi huijaus, jossa ihmisiä voitaisiin jymäyttää mennen tullen. Mutta lähtökohta on myös se, että kaupunki ei voi kategorisesti sanoa ”ei” vain sen takia, että tämä ei nyt jotakuta ihmisjoukkoa satu miellyttämään. Tässä on myös se ero, että meillä poliitikot eivät käy neuvotteluja esimerkiksi tämänkaltaisen kirkon taustatahojen kanssa, vaan sen tekevät virkamiehet, jotka valmistelevat asian, Kolbe selittää.

– Laki edellyttää yhdenvertaista kohtelua julkishallinnossa. Mutta totta kai, samalla tavalla kuin Guggenheimissa ja muissa vastaavissa hankkeissa – jos ne herättävät voimakkaita tunteita ja näyttää siltä, että helsinkiläiset suhtautuvat hyvin innostuneesti tai ei-innostuneesti – niin kyllähän se vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Kolben mukaan kiinteistöviraston tilaama tutkijalausunto ja sitä seuraavat valtionhallinnon näkemykset – muun muassa sisä- ja ulkoministeriöiden lausunnot – ovat merkittävässä roolissa päätöksenteossa.

– Sillä on erittäin iso rooli, Kolbe sanoo.

– Jos joku ulkoministeriö sanoo, että tämä on epämääräinen hanke, niin minun on hyvin vaikea nähdä, että [Helsingin] hallinto tai politiikka sitoutuisivat siihen. Ei sellaista enemmistöä löydy.

Euroopan historiaan ja kansallisiin identiteetteihin perehtynyt Kolbe arvioi, että moskeijakeskustelussa ei näy niinkään nationalismi vaan ääri-islamistisen terrorismin aiheuttama turvattomuuden kokemus. Ilmiö on globaali. Kolben mukaan ihmisten huoli turvallisuudesta kävi selväksi viimeistään vaalikentillä.

– Se on aito huoli ja minäkin sen jaan, kaikkihan me olemme tukka pystyssä, että mihin maailma on menossa. Mutta itse en edusta sellaista "puoluetta", että lietsomalla pelkoa päästään parempaan lopputulokseen, Kolbe sanoo.

– Yritän myös historioitsijana ja vallankumouksia tutkineena muistuttaa, että rakennus sinänsä ei ole este tai edellytys radikalisoitumiselle. Jos aikakausi edellyttää radikalisoitumista, niin kyllähän ihmiset terroritekojaan suunnittelevat vaikka takahuoneen ahtaassa siivouskaapissa. Rakennukset symboloivat jotakin, mutta toisaalta mahdollistuu myös rakennuksessa tapahtuvan toiminnan entistä parempi valvonta, Kolbe pohtii.

LISÄÄ AIHEESTA:

Jan Vapaavuori tiukkana: Vastustan suurmoskeijaa riippumatta rahoittajasta – alustoja ”epäterveille ilmiöille”

Kaatuuko suurmoskeija Vapaavuoren äänivyöryyn? – ”Ei hänestä diktaattoria tule”

Vapaavuori tyrmää suurmoskeijan IS:ssä – Moskeijahankkeen Pia Jardi: Helsingissä toimii demokratia

Tutkijoiden lausunto Helsingin suurmoskeijasta valmis – julkaistaan vasta kuntavaalien jälkeen