Helsingin käräjäoikeus on hylännyt syytteet, jotka kohdistuivat helsinkiläiseen pikavippiyrittäjään. Oikeus ei voinut käsitellä sitä, oliko pikavippiyrittäjä syyllistynyt kiskontaan pyytämällä liian korkeita kuluja ja korkoa lainoistaan.

Syytteiden hylkäämisen syy oli se, että syytteessä ei varsinaisesti kuvattu kiskonnan tunnusmerkkejä täyttäviä tekoja, vaan pikavippiyhtiöiden toimintaa yleisesti.

Käräjäoikeus ei siis voinut ottaa kantaa siihen, onko pikavippien luottosopimukset kiskontaan verrattavaa toimintaa vai ei. Tapaus olisi ollut ennakkotapaus pikavippeihin ja uuteen kiskontalakiin liittyen.

Yrittäjä vaati oikeudessa valtiolta oikeudenkäyntikuluja yhteensä 164 261,33 euroa, mutta oikeuden mielestä pikavippiyrittäjän vaatimus oli kohtuuton. Nyt valtio joutuu maksamaan pikavippiyrittäjälle 84 393,41 euron oikeudenkäyntikulut.

Rikoslain kiskontaa käsittelevä pykälä muuttui vuonna 2010. Uudessa pykälässä käsitellään myös luotonantoa, jossa tekijä hankkii taloudellista etua, joka on epäsuhdassa luotonantajan suoritukseen nähden.

Viime vuoden keväällä eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan alle 2 000 euron luottoihin sovelletaan korkokattoa, joka on 50 prosenttia luoton todellisesta vuosikorosta. Tähän todelliseen vuosikorkoon lasketaan myös lainan kulut.

Käräjäoikeuteen menneen tapauksen teot tapahtuivat kuitenkin vuonna 2010, joten pikavippitoiminta oli tuolloin kaikin puolin laillista. Syyttäjä kuitenkin laati jutun syytteen sillä tavalla, että epäilty rikos koski pikavippiyrittäjän kolmen yrityksen toimintaa kokonaisuudessaan.

Käräjäoikeus huomautti, että kiskontaa koskevassa lakikohdassa teko pitää yksilöidä. Näin ei siis oltu tehty.

Oikeus kiinnitti huomiota pikavippiyritysten tarjoamiin lainoihin ja niiden ehtoihin. Tylyimmässä tuotteessa kulujen suhde lainan pääomaan vaihteli 70 prosentin ja 125 prosentin välillä. Syytteen muotoseikan vuoksi oikeus ei kuitenkaan voinut ottaa kantaa siihen, onko tämä epäsuhteessa lainanantajan suoritukseen.

Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan käräjäoikeus voi käsitellä vain tekoja, jotka syyttäjä sille esittelee. Oikeus ei siis voi tuomita henkilöä rikoksesta, jos häntä ei sellaisesta syytetä.

Osapuolilla on vielä mahdollisuus valittaa tuomiosta hovioikeuteen, eli se ei ole toistaiseksi lainvoimainen.