Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin (sd) visio kuuden tunnin työpäivistä tai neljän päivän työviikosta on kuumentanut yhteiskunnallista keskustelua. Marin on perustellut ajatustaan viittaamalla muun muassa Suomessa 1990-luvun lopulla tehtyihin selvityksiin lyhyemmän työajan kokeiluista.

LUE LISÄÄ: Nyt Sanna Marin perustelee avauksensa: ”Suomalaisyhtiöt pystyivät ongelmitta maksamaan 6 tunnin työpäivästä 8 tunnin palkan”

Uusi Suomi tutustui kokeilujen vetäjän, työmarkkinaneuvos Pekka Peltolan vuonna 1999 julkaistuun kirjaan ”Flexibility through 6-hour shifts – Summary of the 6+6 Project”. Kyseessä on Peltolan kokoama tiivistelmä kaikkiaan 37:stä kokeilusta, jotka tehtiin Suomessa vuosina 1995–1998.

Peltola on viime päivinä antanut useita haastatteluja liittyen kokeiluihin. Marin on itse kertonut nojanneensa Taloussanomien aiheesta kirjoittamaan artikkeliin.

Kirjassa tutkijat toteavat, ettei selvitys ole riittävä kattavaksi tutkimukseksi.

”Hankkeen alussa ajateltiin, että kustannusten, tuottavuuden ja kilpailukyvyn tiukka seuranta tarjoaisi tutkijoille tarpeeksi materiaalia vertailututkimuksen toteuttamiseksi. Tämän uskomuksen todettiin myöhemmin olevan liian optimistinen”, kirjassa sanotaan.

Peltola kirjoittaa, että jokaisella yrityksellä on omat mittarinsa esimerkiksi tuottavuuden arvioimiseksi. Tämän vuoksi tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Peltola toteaa kirjassa, että kilpailukyky on vielä tuottavuuttakin epämääräisempi käsite, minkä vuoksi asiasta kaivattaisiin jatkotutkimusta.

Toisaalta kirjassa esitellään julkisuudessakin referoituja esimerkkejä muun muassa Nokian Renkaiden kasvaneesta tuottavuudesta. Nokian Renkaat ilmoitti tutkijoille, että sama tuotantomäärä saatiin aikaan kuudessa työtunnissa kuin kahdeksassakin tunnissa, minkä seurauksena tuottavuus nousi 33 prosenttia per työtunti.

Yritysten tuottavuusesimerkit ovat kuitenkin kirjassa hyvin ylimalkaisia, eikä niistä selviä tarkemmin, miten tuottavuutta mitattiin ja millä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan kuitenkin, että yrityksissä tavallisesti vähennettiin taukoja työaikakokeiluiden yhteydessä ja että tuottavuuden kasvu johtuu osittain tästä. Tutkija Timo Anttila on käsitellyt yritysesimerkkejä hieman tarkemmin vuonna 2005.

Työaikakokeiluissa yksityisen puolen työntekijät saivat yleensä täyden palkan lyhyemmästä työajasta huolimatta, kun taas julkisella sektorilla palkkaa alennettiin enimmillään 13 prosenttia. Julkisen sektorin tulokset jäivät yksityisen puolen tuloksia laimeammiksi.

LUE MYÖS: Kiky-raportin tekijä vastaa tyrmäykseen – lyttää 6 h -työpäivän: ”Täysin epärealistista”

Työministeri Jaakonsaaren kanta muuttui – Lipposen kanta ohjasi hallitusta

Peltolan kirjassa on myös katsaus poliittiseen keskusteluun lyhyemmästä työajasta. Peltola toteaa, että Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus teki työttömyyden puolittamisesta kärkihankkeen. Peltolan mukaan hallitusohjelma sekä työministeri Liisa Jaakonsaaren (sd) lausunnot antoivat lisäpontta työajan lyhentämiskokeiluille.

”Pääministeri Paavo Lipponen, sdp:n puheenjohtaja, oli paljon kriittisempi alusta lähtien”, Peltola kirjoittaa.

Lipposen kanta oli, että pitäisi keskittyä uusien työpaikkojen luomiseen eikä nykyisten töiden jakamiseen.

Peltolan mukaan Lipposen kanta ”vaikutti koko hallituksen linjaan”, vaikkakin sateenkaarihallituksessa mukana olleet vasemmistoliitto ja vihreät tukivat täysin työaikakokeiluja. Kokoomuksen kanta noudatteli työnantajapuolen linjaa, kun taas rkp oli suhtautumiseltaan neutraali.

Lipposen I hallituksen aikaan oppositiossa olleen keskustan suhtautuminen 6+6-malliin oli puolestaan ristiriitaista.

Peltolan mukaan mieliala hallituksessa muuttui kuitenkin lyhyemmän työajan vastaiseksi jo kauan ennen tulosten julkistamista, sillä työllisyyden paraneminen laman jälkeen antoi taas luottamusta ”talouskasvun ongelmia ratkovaan voimaan”.

”Työministerin linja muuttui ja hän alkoi kritisoida yleistä työajan lyhennystä sanoen, ettei se palvele työllisyyspolitiikkaa”, Peltola kirjoittaa.

”Hyvä työllisyys on yhtä vaikea saavuttaa 35 kuin 45 työtunnin mallissa. Talouden kasvu ratkaisee molemmissa tapauksissa työllisyyden”, Jaakonsaari kirjoittikin Helsingin Sanomissa vuonna 1998.

LUE MYÖS: Yllättävä ulostulo Sanna Marinin 6 h -väitteestä Talouselämässä: ”En tiedä mistä hän on näitä lukuja tempaissut”