Asuntopolitiikan asiantuntijat näkevät riskejä siinä, että yksiöiden ja kaksioiden rakentaminen on kasvanut voimakkaasti suurissa kaupungeissa viime vuosina. Kehitys ei kuitenkaan ole johtanut merkittäviin kielteisiin seurauksiin asuinalueiden eriytymisessä tai viihtyvyydessä.

Näin päätellään Pellervon taloustutkimuksen (PTT) ja 4FRONTin tuoreessa tutkimuksessa.

”Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia”, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Yksiöiden ja kaksioiden suosio on kasvanut nopeasti. 2010-luvulla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa on rakennettu yksiöitä keskimäärin 3 100 vuosittain, mutta viime vuonna määrä oli jo 6 900 kappaletta.

Kehityksen yhdeksi ongelmaksi on arveltu, että pienten asuntojen yleistyminen edistää tiettyjen asukasryhmien, kuten nuorten aikuisten ja pienituloisten, keskittymistä tietyille alueille.

Tutkimuksessa havaittiinkin, että yksiöiden suuri suhteellinen määrä on vääristänyt asukkaiden ikäjakaumaa tietyillä alueilla.

Pienten asuntojen määrän ­kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia.”

Liian pieni ja asukkaiden tarpeisiin vastaamaton asunto on hyvinvointia haittaava tekijä, tutkimuksessa todetaan.

Haastatellut asiantuntijat pitivät riskinä sitä, että korkea pienasuntojen osuus asuinalueella voi aiheuttaa suurta asukasvaihtuvuutta, jos perhetilanteen muuttuessa asukkaat joutuvat muuttaessaan vaihtamaan myös asuinaluetta. Tämän taas pelätään edelleen lisäävän muuttoja ja leimaavaan asuinalueen ”läpikulkualueeksi”.

”Pienissä asunnoissa, ja niitä yksinomaan sisältävissä taloissa asuisi vain henkilöitä, joilla ei ole mahdollisuutta asua muualla, muiden joko vältellessä tällaisia taloja kokonaan tai muuttaessa mahdollisimman nopeasti pois”, raportissa todetaan.

”Taloista muodostuisi näin väliaikaisen ja ahtaan asumisen leimaamia kiinteistöjä, ja tämän mekanismin kautta niistä voi muodostua vähäosaisuuden kasaantumia ja osa eriytymisen ongelmaa.”

Haastatteluissa ei kuitenkaan tullut ilmi konkreettisia tapauksia, joissa tällaista kehitystä olisi tapahtunut tai tapahtumassa.