Kuva: SVETLANA ALEKSEJEVA

Kansanäänestys Venäjän uudesta perustuslaista päättyy tänään. Äänestäjien enemmistön odotetaan antavan tukensa laille. Jos toisin uhkaa käydä, päättävät tuloksesta ääntenlaskijat.

Uudessa lakiluonnoksessa korostetaan Venäjän yhtenäisyyttä pahan ulkomaailman puristuksessa. Uudistuksen mukaan Venäjän ei tarvitse jatkossa noudattaa kansainvälisen oikeuden velvoitteita.

Esimakua uudesta linjauksesta saatiin jo vuonna 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan.

Uusi laki korostaa perhearvoja ja venäjän kielen asemaa. Kansalaisille luvataan myös porkkanoita, kuten säännölliset indeksikorotukset eläkkeisiin ja riittävä minimipalkka.

Yleisen venäläiskäsityksenkin mukaan lakihankkeen todellinen syy on presidenttikausien nollaaminen eli se, että Vladimir Putin voisi jatkaa presidenttinä vuoden 2024 jälkeenkin.

Kun Putin valittiin kolmannen kerran presidentiksi vuonna 2012, ennustin, että hän jatkaa virassaan ainakin vuoteen 2045 saakka, jolloin Moskovan Punaisella torilla järjestetään voitonpäivän satavuotisjuhla. Ironiseksi tarkoitettu ennustus vaikuttaa nykyperspektiivistä täysin realistiselta.

”Lakihankkeen syy on presidentti­kausien nollaaminen.”

Putinin ylipitkää valtakautta on jo vuosikausia perusteltu vakaudella. Kyseisen näkemyksen mukaan Venäjä ajautuu anarkiaan tai jopa hajoaa ilman vahvaa johtajaa.

Kautta aikojen diktaattorit ja heidän taustavoimansa ovat käyttäneet juuri vakausargumenttia valtansa legitimoimiseksi. Näin ovat tehneet esimerkiksi 32 vuotta vallassa istunut Indonesian presidentti Haji Suharto ja Chilen sotilasdiktaattori Augusto Pinochet.

Myös presidentti Urho Kekkosen ehdokkuutta vuoden 1978 vaaleissa perusteltiin vastaavalla tavalla. Kekkosen uudelleenvalintaa tukivat kaikki suuret puolueet, ja vastaehdokkaita oli vain pienpuolueista.

Historia on osoittanut kaikkialla maailmassa, että liian pitkään jatkunut yhden henkilön valta tuo mukanaan lieveilmiöitä, kuten vaikenemisen kulttuurin, suosikkijärjestelmän, paisuvan korruption ja – äärimmäisessä tapauksessa – poliittisen terrorin.

Historia on kuitenkin oikullinen asia. Laajat kansalaispiirit Indonesiassa kiittelevät edelleen Suharton valtakautta. Chilessä taas monet katsovat, että Pinochet pelasti maansa suistumasta kommunismiin.

Kyseinen logiikka kannattelee näköjään myös Vladimir Putinia, joka uskoo, että vasta jälkimaailma osaa antaa täyden arvon hänen sankarillisille ponnisteluilleen isänmaan puolesta.

Kirjoittaja on Kauppalehden Venäjän-kirjeenvaihtaja.

LUE SEURAAVAKSI: