Metsäteollisuusyhtiö UPM:n operatiivinen johto toimi Kaipolan tehtaan tapauksessa kuten sen tuli nykyisessä järjestelmässä markkinatalouden ja osakeyhtiölain puitteissa toimia, arvioi Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen tutkijatohtori, filosofi Frank Martela kirjoituksessaan Etiikka.fi-sivustolla.

Aikomus sulkea paperitehdas on herättänyt laajaa kritiikkiä, koska UPM on suomalainen, voitollinen yhtiö ja myös Kaipolan tehdasta on julkisuudessa väitetty kannattavaksi. UPM ei paljasta tehdaskohtaisia lukuja, mutta on keskustelun noustua kertonut, että Kaipola on yhtiön ”heikoiten kannattavien” tehtaiden joukossa. LUE TARKEMMIN:

”Onko moraalisesti oikein, että UPM lakkauttaa Kaipolan tehtaan säästääkseen arviolta 75 miljoonaa euroa tilanteessa, jossa yritys tekee miljardiluokan voittoa ja jakoi juuri osakkeenomistajilleen 700 miljoonaa euroa osinkoina?” kysyy myös Frank Martela tekstinsä alussa.

”Pitkän päälle yritys ei voi tuottaa tappiota, koska silloin se menee konkurssiin. Kun selkä on seinää vasten, ikäviä päätöksiä on pakko tehdä. UPM-konsernilla menee kuitenkin tällä hetkellä hyvin. Liikevoitto on ollut reilu 10 % liikevaihdosta viimeiset viisi vuotta. Jopa tämän vuoden toisella kvartaalilla, jolloin koronakriisi oli jo päällä, liikevoitto oli edelleen 9,8 % liikevaihdosta”, Martela latoo lukuja.

Martela kirjoittaa, että jos säästöpäätöstä olisi lykätty vuodella tai kahdella työntekijöiden ja paikkakunnan valmistelemiseksi iskuun, ei 75 miljoonaa euroa pienempi voitto ”olisi uhannut yritystoiminnan voitollisuutta eikä vahvaa rahoitusasemaa”. Sen sijaan UPM:n osakkeenomistajien osingot olisivat pienentyneet.

”Eli päättäessään sulkea tehtaan nyt eikä kahden vuoden päästä UPM de facto asetti osakkeenomistajien edun työntekijöiden edun edelle.”

Martela toteaa, että nykymuotoiseen markkinatalouteen on sisäänrakennettu pakko asettaa omistajien etu työntekijöiden edun yläpuolelle: osakeyhtiölaki velvoittaa johtoa tekemään omistajien edun mukaisia valintoja.

”Yksittäinen päätöksentekijä, johtajakin, on järjestelmän vanki. En siis syytä tästä ketään yksilöä: tällaiseksi me olemme markkinatalouden rakentaneet”, Martela kirjoittaa.

Talousjärjestelmämme sisältä löytyy ideologia, jonka mukaan yritysten tulisi ”keskittyä kapeakatseisesti vain voiton tavoitteluun, koska näin ne parhaiten täyttäisivät yhteiskunnallisen tehtävänsä”, Martela kirjoittaa.

”Suomessa tätä ideologiaa edustaa ehkä puhtaimmillaan Björn Wahlroos, joka vahtii omistajien etua UPM:n hallituksen puheenjohtajana. Hänen valvovan silmän alla johdon lienee mahdotonta tehdä pehmeämpiin arvoihin kuten työntekijöiden hyvinvointiin perustuvia päätöksiä, jos se vaarantaa omistajille jaettavien miljoonien määrän.”

Tutkija, filosofi Frank Martela toivoo vastuullisen omistamisen nostavan päätään.Kuva: ROOSA BRÖIJER

Martelan mukaan ”jyrkkälinjainen voiton maksimointi” ei ole markkinataloudessakaan pakko, vaan arvovalinta. UPM:n hallitus olisi hänen mukaansa voinut myös linjata, että yrityksen pitkän tähtäimen kokonaisedun kannalta on parempi suojata työpaikkoja.

Markkinatalouden näkymätön käsi tuottaa Martelan mukaan monessa tilanteessa hyvää, mutta nykyisin ennen kaikkea omistajille. Näkymätöntä kättä olisi hänen mukaansa syytä ohjata sääntelyllä ja vastuullisen omistamisen ideologian korostamisella.

”Tarvitaan sääntelyä. Tarvitaan lakeja, jotka kannustavat yritystoimintaan mutta pitävät huolta, että hyvä kanavoituu koko yhteiskunnalle. Markkinatalous on mainio palvelija, mutta huono isäntä. Ilman yhteiskunnan sääntelyä se johtaa tuhoisiin seurauksiin”, hän kirjoittaa.

”Yksi ilmeinen muutos olisi henkilöstön edustajan saaminen kaikkien isompien yritysten hallitukseen. Näin henkilöstön ääni kuuluisi ja heidän etujensa yli olisi vaikeampi kävellä niissä keskusteluissa, joissa päätetään yrityksen suurista strategisista valinnoista ja arvolinjauksista”, hän esittää.

Frank Martelan kirjoitus Etiikka.fi-sivustolla.

LUE MYÖS: