Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä aloitti vaalitaiston viikonloppuna puoluevaltuuston kokouksessa pitämässään puheessa. Siinä Sipilä vakuutti, että kannatusmittauksissa alavireisesti pärjänneellä keskustalla on vielä aikaa kääntää tilanne – niin on nimittäin tehty ennenkin.

Sipilä nosti esiin keskustan vaalien 1995 alla tekemän aikamoisen tempun. Joulukuussa 1994 Esko Ahon johtaman pääministeripuolueen kannatus romahti 14,6 prosenttiin, mutta vaalitulos muutamia kuukausia myöhemmin maaliskuussa 1995 oli peräti 19,8 prosenttia ja keskusta oli toiseksi suurin puolue. Paavo Lipposen (sd) hallitukseen se ei silti päässyt.

LUE TARKEMMIN: Juha Sipilä pani kovan uhon päälle: ”Kabineteissa rakennetaan jo sinipunaa – viimeksi kasvoivat verot, velka ja työttömyys”

Alla olevassa grafiikassa on kuvattuna keskustan Taloustutkimuksen Yleisradiolle mittaama kannatus tammikuusta 1994 huhtikuuhun 1995 (sinisellä) sekä kannatusluvut tammikuusta 2018 tähän päivään (mustalla).

(Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.)

Uusi Suomi pyysi keskustan puoluesihteerinä vuonna 1995 toiminutta Pekka Perttulaa analysoimaan tuota vaalitaistoa ja vertaamaan sitä nykyaikaan. Puoluesihteerin rooli vaalikampanjoissa on keskeinen, joten Perttula oli tuolloin aivan vaalikampanjan ytimessä. Kaikki vaalikaudet ovat erilaisia, mutta Perttulan mukaan jotain yhtäläisyyksiäkin voi havaita. Kokonaisuutena Perttulalla ei ole tarjota yhtä niksiä kannatuksen nostamiseksi, vaan kyse on monesta eri tekijästä yhdistettynä olosuhteisiin.

”Erittäin kova vaalikausi”

Perttula aloittaa analyysinsä siitä, että Esko Ahon vaalikausi 1991–1995 oli monella tapaa poikkeuksellinen.

”Neuvostoliitto romahti, kansantalous romahti, meillä oli 700 000 työtöntä, ja sitten vielä tuli tämä EU-jäsenyys. Se on erittäin vaativa ja kova vaalikausi kantaa hallitusvastuuta ja vielä tilanteessa, jossa oltiin totuttu siihen, että hyvää vain jaetaan.”

Perttulalla onkin suora ja looginen selitys sille, miksi keskustan kannatuksessa nähtiin sukellus loppuvuodesta 1994.

”Siinähän tapahtui sellainen hypähdys alaspäin, joka johtui siitä, että lokakuussa oli kansanäänestys EU-asiasta. Ja se pettymys purkautui siinä mielipidemittauksessa. Se mittaustulos oli historiallisen alhainen”, Perttula sanoo.

Keskustan puoluekokous oli kesäkuussa 1994 päättänyt tukea Suomen etenemistä EU:n jäseneksi. Perttulan mukaan epävarmuus EU-kantaan liittyen näkyi gallupeissa myös ennen kesän 1994 puoluekokousta. Suomen kansanäänestys EU-jäsenyydestä järjestettiin lokakuussa 1994, ja Perttulan mukaan sen aiheuttama paha olo näkyi joulukuun mittauksessa.

Keskustan vaalikampanja käynnistyi tammikuussa 1995. Perttula muistaa tehneensä kampanjan avaustilaisuudessa ”härskisti”, kun vertasi joulukuussa tehtyä galluptulosta eri tutkimuslaitoksen tammikuussa tekemään kyselyyn, vaikka näin ei koskaan saisi tehdä.

”Meidän kannatus oli noussut [tammikuun mittauksessa] pari prosenttiyksikköä, jolla pystyi osoittamaan, että se paha olo on nyt purettu ja nyt päästään tekemään töitä”, Perttula muistelee.

”Kolme poliittista johtajaa vastakkain”

Perttulan mukaan vaalitaistelun loppukirissä onnistuminen edellyttää sitä, että pohjatyö on kunnossa.

”Kaikkein tärkein asia on se, että kun puhutaan viimeisestä, muutaman kuukauden rutistuksesta, niin kyllä ne käytännössä perustuu siihen, mitä on tehty se kolme aikaisempaa vuotta.”

Perttulan mukaan keskustalla oli ollut koko vaalikauden 1991–1995 ajan yksi selvä viesti: perusturvaan ei puututa. Lisäksi EU-keskustelu, jota Perttulan mukaan oli käyty vahvasti keskustan sisällä, lopulta vahvisti keskustan identiteettiä maaseutupuolueena. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä Perttula nostaa esiin myös Ahon hallituksen ulkopolitiikan, jossa jouduttiin isona symbolisena asiana pohtimaan muun muassa Viron itsenäisyyden tunnustamista. Siinä päädyttiin käynnistämään uudelleen diplomaattisuhteet Viron kanssa eikä erillistä itsenäisyyden tunnustamista tarvittu.

”Vaalikeskusteluissa 1995 puhuttiin isoista asioista. Siellä oli kolme poliittista johtajaa vastakkain. Tämä on asia, joka on mielestäni monelta jäänyt huomaamatta: kamppailtiin poliittisesta johtajuudesta, ja ne kamppailijat olivat Esko Aho, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö. Jos nyt kysytään, ketkä ovat olleet viimeisten 25 vuoden aikana kovimmat poliittiset johtajat, niin nämä kolme [ne ovat].”

Perttulan mukaan tämä asetelma sytytti ihmisiä.

”Kun ajattelee, että nyt saman pöydän ääressä ovat Petteri Orpo, Antti Rinne ja Juha Sipilä, niin keskustellaanko siinä poliittisesta johtajuudesta? Ja onko heidän toimintatapansa tähän mennessä ollut sellainen, että se asetelma syntyy luontevasti siitä, että mikä liike on oikea viemään Suomea vaikka 10–20 vuotta eteenpäin? Ahon kohdalla me oli kuitenkin päätetty se EU-jäsenyys, jokainen näki, että Suomi muuttuu, ei silloin puhuttu yhdestä vaalikaudesta. Puhuttiin ennen muuta sen suunnan näyttämisestä. Nyt kysymys on siitä, mikä puolue on suunnannäyttäjä.”

Ahon ja Sipilän välillä on selvä yhtäläisyys siinä, että molemmat lukevat meriitikseen Suomen talouden kunnostamisen. Perttulan mielestä tästä on molemmilla näyttöä, mutta Sipilä tarvitsisi enemmän eteenpäin katsomista.

Sipilä on viime aikoina korostanut sitä, että hänen hallituksensa on viime vaalien tunnuslauseen mukaisesti laittanut Suomen kuntoon. Perttulan mukaan tämä näyttö on Sipilälle ”välttämätön, mutta ei riittävä”. Sipilä tarvitsisi kantavan vision, johon voisi istuttaa niin jo tehtyjä kuin tuleviakin yksittäisiä poliittisia toimenpiteitä.

”Silloin 1995 oli pitkään linjaan meneviä asioita. Nyt ehkä puuttuu sellainen pitkään linjaan upottaminen, näkemyksellisyys siitä, että miten tästä eteenpäin. Siinäkin keskustelussa [Sipilällä] on kaikki edellytykset pärjätä.”

LUE MYÖS:

Juha Sipilän käytös pöyristyttää sdp:ssä: ”Eivät ihmiset unohda tällaista huijausta”

Näkökulma: Nyt Suomeen povataan jo varsinaista vasemmistojytkyä

”Koko liike pitäisi keikauttaa uuteen asentoon” – Keskustalaisilta suoraa palautetta Juha Sipilälle Ylellä

Keskustalainen lataa Juha Sipilälle: ”Varoitusmerkit kääntyivät punaisen puolelle – Nyt on viimeinen aika toimia”