Avoparin vuosikymmenten pituinen suhde päättyi ja miehen lähes täysin itse rakentama talo jäi avovaimon omistukseen. Hovioikeus arvioi äskettäin, että miehen tarkoitus ei ollut kartuttaa avovaimonsa omaisuutta siinä tapauksessa, että suhde päättyisi eroon, ja määräsi avovaimon maksamaan miehelle 100 000 euron korvauksen.

Hovioikeuden käsittelyssä oli kyse kotityön ja toisaalta oman kodin rakennustyön arvosta avoliiton päättyessä. Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan niin, että yhteistalouden purkaminen vain omistussuhteiden perusteella johtaisi toisen perusteettomaan etuun.

Avoparin tapauksessa talo – jonka mies oli rakentanut itse tontin raivaamista, hirsitalon puiden kaatamista ja putkitöitä myöten – oli asetettu avovaimon nimiin ja omistukseen, koska tämä oli oikeutettu ASP-lainaan ja ensiasunnon varainsiirtoverovapauteen. Myös miehen rahallinen panos kiinteistön hankkimiseen oli aikanaan ollut moninkertainen avovaimon osuuteen nähden.

Käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt miehen korvausvaatimuksen. Käräjäoikeuden mukaan avovaimo ei ollut saanut perusteetonta hyötyä noin 400 000 euron arvoisen talon päätymisestä omistukseensa, koska hän oli lasten hoitamisella ja kotitöillä osaltaan mahdollistanut miehen työuran ja rakennustyöt sekä maksanut miehelle vuosien aikana kaikkiaan noin 96 000 euroa talon hankkimis- ja rakennuskustannuksista. Osa tästä summasta oli avoparin solmiman velkakirjan mukaista maksua, osa elinkustannuksia.

Käräjäoikeus myös katsoi miehen saaneen huomattavan taloudellisen ”asumishyödyn” siitä, että oli asunut perheen kodissa 15 vuotta maksamatta vuokraa.

Mies vaati hovioikeudelta käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja haki avovaimoltaan vähintään 190 000 euron hyvitystä.

Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa eri mieltä muun muassa miehen saamasta väitetystä asumishyödystä. Koska kyseinen kiinteistö oli tarkoitettu perheen yhteiseksi kodiksi, ja sitä oli myös käytetty näin, ei miehen asumista omassa kodissaan tullut hovioikeuden mielestä ottaa huomioon vastikkeena hänen työpanoksestaan.

Hovioikeus katsoi naisen tililtä miehen tilille tehtyjen tilisiirtojen epäsäännöllisyyden osoittavan, että käytännössä kaikki hänen liikenevät varansa siirrettiin miehen tilille. Koska rahat päätyivät lainanmaksuun ja perheen elinkustannuksiin, kyse ei hovioikeuden mielestä ollut pariskunnan velkakirjan mukaisista maksuista vaan osallistumisestä perheen arkitalouden pyörittämiseen.

Hovioikeuden mielestä ei ollut pääteltävissä, että miehen olisi ollut tarkoitus kartuttaa avovaimonsa omaisuutta näin merkittävissä määrin avoliiton päättyessä eroon. Siten miehellä oli hovioikeuden mielestä oikeus saada korvaus panoksestaan kiinteistön hankkimiseen ja rakentamiseen eli avovaimon omaisuuden kartuttamiseen. Hovioikeus määräsi avovaimon korvaamaan tälle 100 000 euroa.

Tuomiossa otettiin huomioon, että avovaimon kotityö oli mahdollistanut rakennustyön lisäksi miehen työuran ja tähän liittyneen sijoitusvarallisuuden kartuttamisen. Kuitenkin myös mies oli osallistunut yhteistalouden pyörittämiseen ja lastenhoitoon avovaimon palattua töihin.

Kun lisäksi avopuolisot olivat molemmat osallistuneet talon rakentamisen ja muun perhe-elämän kustannuksiin kykynsä mukaan, mutta miehen alkupanostus oli ollut selvästi suurempi, oli avovaimo hovioikeuden mielestä saanut perusteetonta etua miehen työpanoksesta.

Vaasan hovioikeuden ratkaisusta kertoi ensin uutispalvelu Edilex.