Viikonloppuna Redingin yliopiston professori Kevin Warwick ilmoitti tietokonehistorian lehtien havisevan. Supertietokone oli Warwickin mukaan ensimmäisenä maailmassa läpäissyt kuuluisan Turingin testin, eli uskotellut koeryhmälle olevansa ihminen.

Tarkemmin sanottuna Eugene-niminen tietokoneohjelma kykeni vakuuttamaan kolmasosan brittiläisestä testiryhmästä olevansa 13-vuotias ukrainalainen poika.

Testin Eugene varmasti läpäisi, mutta väite tietokonehistorian käännekohdasta on lähinnä näyttävä markkinointitemppu. Itse asiassa nettikeskusteluun opetettu (ja oppinut) ohjelmisto Cleverbot läpäisi samaisen testin jo vuonna 2011.

Cleverbotin kanssa voit keskustella täällä. Eugenen kanssa voi keskustella puolestaan täällä.

Toiseksi Turingin testi itsessään on lähinnä ajatuskoe, joka käsittelee ohjelmiston käyttöliittymää. Tai kuten Helsingin yliopistossa tekoälyn luovuutta tutkiva Hannu Toivonen kuvailee:

- Turingin testin läpäisyä ei voi verrata älykkyyteen. Sillä testataan ihmiseltä näyttävyyttä, Toivonen sanoo Uudelle Suomelle.

Ihmiskunta joutuu siis toistaiseksi jatkamaan elämäänsä maapallolla ilman aidosti älykkäitä, oman tietoisuuden omaavia tietokoneita.

Käyttöliittymän testi

Turingin testillä on tekoälytutkimuksessa merkittävä sija, mutta varsinaista koneälyä sillä ei kyetä kokeilemaan. Kyse ei ole myöskään tieteellisestä standarditestistä, joka toimisi merkkipaaluna tekoälyn suhteen.

Toivonen selittää:

- Jos kysytään tietokoneelta, paljonko on 345 kertaa 654, tietokone ratkaisi tehtävän hyvin nopeasti. Näyttääkseen ihmiseltä ohjelman pitäisi miettiä pitkään ja vastata lopuksi, että se on liian monimutkainen laskutoimitus, Toivonen kuvailee.

- Tietokoneen pitää huijata, ettei ole hyvä siinä, missä tietokoneet ovat parhaita: valtavan tietomäärän hallinnassa ja päättelyssä.

Turingin testi on nimetty matemaatikko ja loogikko Alan Turingin mukaan. Testin alkuperäinen kysymys kuuluu, voivatko koneet ajatella. Tätä hän pohti ja päätteli, että ajattelua voidaan testata keskustelemalla sokkona koneen kanssa. Jos ihminen pitää konetta ihmisenä, kone läpäisee testin.

Professori Warwickin julkistamassa testissä 30 ihmistä kävi yhteensä 300 keskustelua. Eugene-ohjelmisto kykeni vakuuttamaan tasan joka kolmannen ihmisen omasta ihmisyydestään.

Chattiohjelma Cleverbot onnistui tehtävässä vuonna 2011 selvästi paremmin: testissä yli 1 300 ihmistä äänesti Cleverbotin 59-prosenttisesti ihmiseksi. Samassa kokeessa vertaillut ihmiskeskustelijat äänestettiin 63-prosenttisesti ihmisiksi.

Turingin testin tärkein muuttuja ovatkin kokeeseen osallistuvat ihmiset, joiden tehtävä on tulla vakuutetuiksi.

Hannu Toivonen pitää Eugenen 33 prosentin onnistumista matalana.

- Olin hämmästynyt, kuuluu Toivosen kommentti.

- Turingin testissä pärjääminen toimii silloin, kun tehdään käyttöliittymiä tietokoneohjelmille tai –koneille. Ihmismäinen toiminta tuntuu turvalliselta ja kotoiselta [ihmis]kumppanille.

Koneen älykkyys

Turingin testin ja varsinaisen älykkyyden välillä on siis valtava kuilu. Ihmismäinen tekoäly palvelee ihmistä paremmin kuin kylmän analyyttinen laskunsuorittaja.

Vaan mitä on tietokoneen älykkyys? Toivonen ei anna kovin yksiselitteistä vastausta kysymykseen.

- Klassinen määritelmä muistuttaa Turingin testiä. Se perustuu ulkopuolisiin havaintoihin. Koneen älykkyytenä pidetään toimintaa, jota myös ihmisen tekemänä pidettäisiin älykkäänä, Toivonen kertoo.

Tekoälyn tutkimus on 2010-luvulla keskittynyt tutkimaan asioita, jotka ovat tietokoneelle vaikeita, mutta ihmiselle helppoja. Toivonen nostaa esimerkiksi kahdella jalalla kävelyn epätasaisessa maastossa.

- Tutkitaan oppimista, mukautumista ja luovuutta.

Toivosen erikoisala on laskennallinen tekoälytutkimus. Hän on julkaissut useita artikkeleita koneiden luovuudesta ja suuren datan käsittelystä.

- On myös tutkimusta, jossa keskitytään malleihin, joita ohjelmat käyttävät päätöksenteossa. Se on lähempänä kognitiotieteitä, filosofiaa ja pohdintaa, mitä äly on, Toivonen kertoo.

Miten kone päättää?

Toivonen nostaa esiin filosofian roolin tekoälytutkimuksessa. Kun samaan aikaan ohjelmistot tekevät yhä enemmän päätöksiä ihmisten puolesta, tulisi ihmisten pysähtyä määrittelemään näille päätöksille sopivat rajat jo ennakolta.

Yksi viime kuukausien kuumista kysymyksistä liittyy Googlen kehittämiin automaattiautoihin. Siis robotteihin, jotka kuljettavat ihmisiä tavallisen liikenteen seassa.

Googlen robotti on onnistunut ajamaan kohta miljoona kilometriä Kalifornian liikenteessä ilman ihmisen puuttumista ohjaimiin. Yhtään kolaria ei ole autolle tapahtunut.

Mutta entä, kun ensimmäinen vakava kolari tapahtuu? Miten robotti päättää, kuka kolarissa kuolee?

- Tästä on tärkeä keskustella, ettei yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa meillä on laitteita, jotka tekevät päätöksiä ilman, että yhteiskunta on pohtinut tätä asiaa, Toivonen sanoo.

Länsimainen – ja inhimillinen – yhteiskunta perustuu järjestykseen, jossa tapahtumavastuussa voi olla vain ihminen. Robottiautossa päätöksen tekee kuitenkin ohjelmisto.

- Kuka on kolarista vastuussa? Auton kuljettaja, sen suunnittelija, valmistaja vai se, joka on ollut päättämässä näitä malleja, joita auto käyttää päätöksenteossa? Toivonen pohtii.