Hallituksen kannustinloukkutyöryhmässä keskustaa edustanut tuleva ministeri Annika Saarikko toivoo, että professori Heikki Hiilamon työryhmän esittämä niin sanottu osallistumistulon malli kokeillaan Suomessa käytännön tasolla.

Hallituksen sisäinen työryhmä on pyrkinyt jatkovalmistelussaan löytämään keinoja lisätä työn vastaanottamisen kannustimia. Hallituksen työryhmä on jatkoa valtiovarainministeriön kannustinloukkutyöryhmälle, joka ei varsinaisesti antanut uusia ehdotuksia kannustinloukkujen purkamiseksi vaan esitti vaikutusarvioita ja suositti jatkoselvitysten tekoa.

Myös Annika Saarikko korostaa Uudelle Suomelle kannustinloukkujen purkamisen vaikeutta.

– Työhön kannustavuus tarkoittaa käytännössä heikennyksiä johonkin [sosiaalietuuksiin] tai sitten merkittävää lisärahaa toisaalle, Saarikko tiivistää.

Saarikko ei toistaiseksi paljasta, mitä keinoista hallituksen työryhmä pyrkii ajamaan läpi maanantaina alkavassa puoliväliriihessä. Hän nostaa kuitenkin yhtenä mahdollisuutena esiin Heikki Hiilamon työryhmän syksyllä 2016 julkistaman ehdotuksen niin sanotusta osallistumistulosta.

– Sitä Hiilamon selvitystä pidän itse todella tärkeänä paperina, Saarikko sanoo.

– Sen käytännön testaaminen olisi tervetullutta.

Hiilamon työryhmän esityksen tavoitteena on pitkäaikaistyöttömien syrjäytymisen ehkäisy. Se tarkoittaisi 18–65-vuotiaiden, pitkään työmarkkinatukea saaneiden ihmisten tuen muuttamista osallistumistuloksi, jota voidaan maksaa kahdella tasolla: aktiivisena ja passiivisena. Korkeampi aktiivitaso edellyttäisi osallistumista sovittuun toimintaan, kun taas alempaa passiivitason tuloa saisivat ne, jotka kieltäytyvät osallistumistoiminnasta.

Työryhmä itse on kuvannut, että ”malli tarkoittaisi pitkäaikaistyöttömien oikeuksien ja velvollisuuksien melko radikaalia muuttamista”.

– Osallistumistulo olisi työmarkkinatuen tasolla, mutta osallistumistulo muuttaisi pitkäaikaistyöttömän oikeuksien ja velvoitteiden periaatetta. Toisin sanoen osallistumistulo toisi työmarkkinatukeen enimmäiskeston, jonka jälkeen se muuttuisi osallistumistuloksi, ryhmä kuvaa raportissaan.

Nykyisinkin kuntouttava työtoiminta on velvoittavaa, mutta kuntouttava työtoiminta kohdistuu vain osaan pitkäaikaistyöttömistä ja on yleensä lyhytkestoista. Hiilamon ryhmän esitys laajentaisi pitkäaikaistyöttömien velvollisuuksia, sillä kuntouttavan työtoiminnan korvaava osallistumistoiminta kohdistuisi heti kaikkiin pitkään työmarkkinatukea saaneisiin ja olisi luonteeltaan jatkuvaa.

Toisaalta osallistumistulo antaisi pitkäaikaistyöttömille nykyistä enemmän vapauksia valita toimeliaisuutensa tapa ja muoto.

– Osallistumisen sisällön ja muodon voi neuvotella yhdessä sosiaalityöntekijän tai –ohjaajan kanssa, ryhmä on hahmotellut.

– Sovitut toimet voivat olla hyvinkin ”kevyitä” tai toisaalta määrätietoisesti työllistämiseen tähtääviä – kunhan niistä sovitaan yhdessä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Asiakkaalle annettaisiin valta ja myös vastuu osallistua oman tilanteensa vaihtoehtojen puntarointiin ja sovittujen toimien toteuttamiseen.

Työryhmän mukaan toimeliaisuutta osoittava toiminta voisi olla vapaaehtoistyötä esimerkiksi urheilujärjestöissä, pieniä keikkatöitä, kielikursseja tai ”omaehtoista selviytymistä ja integraatiota tukevaa kerhotoimintaa”.

– Järjestöt, urheiluseurat, aikapankit, seurakunnat ja muut tahot voisivat tarjota vaihtoehtoja osallistavan sosiaaliturvan muodoiksi, ryhmä kertoi syksyllä.

Osallistumistulo rakentuisi toimeentulon turvaavaksi etuudeksi niille pienituloisille sosiaalihuollon asiakkaille, jotka osallistuvat tarjottuun tai itse ehdotettuun toimintaan. Toiminnasta kieltäytyvän passiivitaso puolestaan olisi sama kuin toimeentulotuen perusosa.

Osallistumistoiminnasta kieltäytyminen ei johtaisi toimeentulotuen sanktioihin, mutta jos passiivitason osallistumistuloa saava henkilö kieltäytyisi työtarjouksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, hän saisi karenssin työttömyysturvan tapaan.

Työryhmän mukaan osallistumistulo lisäisi olennaisesti pitkäaikaistyöttömien aktiivitoimia. Elokuussa 2016 yli 1000 päivää työmarkkinatukea saaneiden aktivointiaste oli vain 17,7 prosenttia (siitä kuntouttavan työ- toiminnan osuus oli 74 prosenttia) ja alle 300 päivää työmarkkinatukea saaneiden aktivointiaste oli 42,2 prosenttia.