Suomen Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Sen sijaan ”sitä vanhempien mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on kuitenkin noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella”.Kuva: Suomen Pankki

– Onhan tämä historiallisesti poikkeuksellista, että seuraava ikäluokka ei olekaan edellistä vauraampi. Mutta toisaalta on aika väistämätöntä, että se jossain vaiheessa tapahtuu, sanoo sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta Uudelle Suomelle.

Wilska puhuu sukupolvien välisestä tulonjaosta ja taloudellisesta tasa-arvosta. Aihetta käsitteli tällä viikolla brittilehti The Guardian, jonka selvityksen mukaan Y-sukupolvi eli vuosina 1980–1995 syntynyt sukupolvi on ”petetty” taloudellisesti useimmissa suurissa länsimaissa. Nuorten aikuisten tulotaso on romahtanut suhteessa muuhun yhteiskuntaan samalla, kun erityisesti eläkeläisten tulot ovat nousseet. LUE LISÄÄ: Guardian: 1980–1995 syntyneet ”petetty” ennennäkemättömällä tavalla – tuloromahdus 7 länsimaassa

Sama ilmiö pätee Suomessakin. Tosin Suomessa nuorten aikuisten tuloromahdus tapahtui jo aiemmin, niin sanotun X-sukupolven eli 1990-luvun alussa ja puolivälissä aikuistuneiden suomalaisten kohdalla, Wilska huomauttaa. Tilastokeskuksen selvityksessä vuodelta 2009 todetaan alle 30-vuotiaiden kotitalouksien kulutusmenojen alkaneen vuoden 1995 paikkeilla laskea suhteessa muuhun yhteiskuntaan.

– Suomessa oli raju lama silloin, kun muualla ei vielä ollut. Eli Suomessa se oli jo edellinen sukupolvi, jonka tulot romahtivat, Wilska kertoo.

– Sen sukupolven tulot eivät ikinä kunnolla päässeet edeltävien sukupolvien tasolle, ja jo se sukupolvi tunsi itsensä petetyksi.

Lama viivästytti työuran alkua tai esti sen kokonaan. Osa edellisiä sukupolvia työllistäneistä työpaikoista katosi.

Sama tulokehitys on kuitenkin jatkunut Suomessa myös Y-sukupolven kohdalla. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan alle 30-vuotiaiden kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat vuosina 2001–2006 vain noin 12 prosenttia, kun kaikkien kotitalouksien menojen kasvu oli 18 prosenttia. Ja vasta tämän jälkeen alkoi nykyinen taantuma.

Tänään tuoreen näkemyksen ja tuoreita lukuja kertoi analyysissään Suomen Pankki. Viesti on Suomen nuorten sukupolvien osalta täsmälleen sama kuin Guardianin selvityksessä ja sävy varoittava:

– Pitkään jatkunut taantuma uhkaa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun Suomessa. Nuorten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu on heikentynyt tuntuvasti, kun samalla vanhempien ikäluokkien tulokehitys on ollut keskimäärin vahvaa, Suomen Pankin analyysissä todetaan.

Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Sen sijaan ”sitä vanhempien mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on kuitenkin noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella”.

– Kaikkein merkittävin nousu on ollut vanhimmilla ikäluokilla. Esimerkiksi 65–74-vuotiaiden tulo on 75 %:a edeltävää sukupolvea korkeampi ja ylittää jo selvästi alle 24-vuotiaiden kotitalouksien mediaanitulon, pankki jatkaa.

Suomen Pankki toteaa Wilskan tavoin, että ongelma koskee sekä X- että Y-sukupolvia.

– Syntymävuosittaisissa tuloprofiileissa näkyvät sekä 1990-luvun lama että menossa oleva taantuma. Ns. X-sukupolveen kuuluvien, eli vuosina 1973–75 syntyneiden tulot jäivät lamavuosina poikkeuksellisen paljon yleisestä kehityksestä. Erityisen selvä notkahdus oli 1973 syntyneillä. 1990-luvun lopulla tilanne koheni jo tuntuvasti. Nykyiset taantumavuodet näkyvät kotitalouksissa, joissa pääasiallinen tulonhankkija on syntynyt 1985–87, eli edustaa ns. Y-sukupolvea, Suomen Pankki kertoo.

Suomen Pankki viittaa muun muassa aiemmin mainittuun Guardianin selvitykseen ja arvioi, että tilanne jättää ”pysyviä jälkiä kotitalouksien elintasoon monen kanavan kautta”. Tämä johtuu muun muassa siitä, että työuran pätkiminen vaikuttaa myös eläkekertymiin ja siten eläkeiän tuloihin.

Professori Wilska puhuu toistaiseksi mieluummin siitä, että nuorten sukupolvien pääsy isoihin tai riittäviin tuloihin – tulohuipulleen – on vähintään viivästynyt.

– Voidaan sanoa, että nuorten asema on ehdottomasti heikentynyt. Mutta sitä on mahdoton ennustaa, kuinka pysyvää tämä on – jääkö Y-sukupolvi pysyvästi köyhemmäksi [kuin edelliset sukupolvet] vai ei, Wilska kommentoi.

Hänen mukaansa vaihtoehtoinen arvio on se, että yhteiskunnan kehityksen myötä ihmiset saavuttavat tulojensa huipputason myöhemmässä iässä kuin aiemmin.

– Ennen ihmiset saavuttivat huipputulonsa noin 40–45-vuotiaana. Nykyisin ne huipputulot saavutetaan Eläketurvakeskuksen raporttien mukaan vasta hiukan ennen eläkeikää, jopa 55–59-vuotiaana. Suuret ikäluokat saavuttivat huippunsa paljon aikaisemmin, Wilska sanoo.

– Sitä ei tiedetä, miten tilanne kehittyy siihen mennessä, kun nämä nuoremmat ikäpolvet ovat vanhempia. Ja miten sitten, kun rikas vanhempi sukupolvi siirtää aikanaan tulonsa ja omaisuutensa niille nuoremmille? Koskaan aiemmin ei nuorille ole ollut tiedossa niin hyviä perintöjä kuin nykyään, Wilska huomauttaa.

Mainittu ”rikas vanhempi sukupolvi” viittaa varsinkin 1940-luvun lopun suuriin ikäluokkiin. Kiistatonta on, että sukupolvien tulonjaon muutos johtuu taantuman ja työttömyyden ohella suuresti eläkkeiden noususta. Eläkeikäisten mediaanitulo on nykyisin suunnilleen yhtä suuri kuin alle 35-vuotiailla, kun vielä vuonna 1966 nuorten mediaanitulo oli noin kaksi kertaa eläkeläisten tuloja suurempi.

– Eläkeläisten tulojen suhteellinen nousu johtuu myös siitä, että meillä on yhä vähemmän ihmisiä, jotka ovat pelkästään kansaneläkkeen varassa. Nykyisin lähes kaikki alkavat jo saada työeläkettä, mikä ihan rakenteellisena syynä nostaa kokonaisuudessaan eläkeläisten tuloja. Ja luonnollisesti Suomen tähän asti vauraimman sukupolven eli suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttaa myös nostavasti, Wilska kertoo.

Onko eläkeratkaisuissa sitten tehty jonkinlaisia ylilyöntejä? Ovatko suuret ikäluokat olleet päätöksenteossa turhankin suopeita itselleen?

Ehdottomasti, sanoo Wilska. Hänen mukaansa suuret ikäluokat ovat ”turvanneet hyvin omat etunsa” ja kärsivät 90-luvun lamassakin kaikkein vähiten.

– Silloin leikattiin erityisesti nuorilta ja lapsiperheiltä, ja nythän leikataan taas nuorilta. Totta kai se johtuu siitä, että suuret ikäluokat ovat olleet päättämässä tästä, Wilska sanoo.

Suomen Pankki sanoo asian hillitymmin analyysissään: ”Nopean talouskasvun aikana tyypillisesti luodaan hyvinvointirakenteita, jotka voivat lisätä erityisesti silloin vallassa olevien ikäluokkien taloudellista hyvinvointia”.

Esimerkiksi eläkkeen tasoa yltyvällä tahdilla leikkaava elinaikakerroin iskee todella vasta X-sukupolveen ja Y-sukupolveen vielä enemmän, Wilska toteaa.

– Suuret ikäluokathan ovat pelastaneet nahkansa tämänkin [nykyisen] laman jäljiltä. Heillehän eivät mitkään leikkaukset ehtineet puremaan, Wilska sanoo.

Asia ei ole yksioikoinen, sillä tuloerot ovat esimerkiksi kärjistyneet myös vanhempien sukupolvien sisällä. Ja aiemmin mainittu vauraiden sukupolvien omaisuuden siirtyminen perintöinä seuraaville sukupolville – joskus suoraan lapsenlapsille – on osin jo käynnissä: rahaa liikkuu sukupolvien välissä runsaasti jo nyt.

– Kyllähän vanhemmat nykyisin tukevat lapsiaan aivan eri tavalla ja paljon vanhemmiksi kuin aiemmin, Wilska sanoo.

Tästä huolimatta hän yhtyy arvioihin siitä, että sukupolvien välinen taloudellinen eriarvoisuus on yhteiskunnallinen ongelma, jolle tulisi tehdä jotain. Vaikeampaa on neuvoa, mitä. Muutama ohje tulee Wilskan mieleen.

– Nuorten työllistymisen edistäminen kaikilla mahdollisilla keinoilla. Meillä on työmarkkinapolitiikka liian jäykkää, että pystyttäisiin nuoria työllistämään esimerkiksi riittävän joustavilla palkkaratkaisuilla, hän sanoo.

Lisäksi Wilska sanoo, että koulutukseen pitäisi panostaa ja lapsiperheitä tukea siten, että molemmilla vanhemmilla olisi mahdollisuus käydä töissä.