Suomalainen metsäteollisuus odottaa vähintäänkin mielenkiinnolla EU-komission ensi viikon niin sanottua talvipakettia, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia suomalaiselle metsä- ja biotaloudelle sekä siten koko maan taloudelle.

Komissio saattaa talvipaketissaan esittää ensimmäistä kertaa EU-tasoisia kestävyyskriteerejä energiantuotannossa käytettävälle biomassalle, ja näiden kriteerien pelätään olevan Suomelle epäedullisia. Puuenergia on keskeisessä roolissa Suomen uusiutuvan energian ja biotalouden strategioissa, minkä lisäksi Suomessa on vireillä useita biotalouteen kytkeytyviä suurinvestointeja.

Toinen merkittävä komission esitys asettautui jo aiemmin tänä vuonna väärään asentoon Suomen teollisuuden kannalta. Komission ilmasto- ja energiapaketin niin sanotuissa Lulucf-laskelmissa Suomen metsät eivät ole hiilidioksidia sitova hiilinielu, kuten kotimaassa katsotaan, vaan hiilidioksidipäästöjen lähde.

Metsäteollisuus ry:n edunvalvontapäällikkö Riikka Pakarisen mukaan pääkysymys on molemmissa komission aloitteissa sama, mitä tulee suomalaisen metsä- ja biotalouden tulevaisuuteen.

– Kuinka me turvaamme sen, että metsiä voi edelleen Suomessa käyttää – kestävästi – biotalouden tarpeisiin, tehtyjen suunnitelmien mukaisesti? Kummassakin on se riski, jos ne menevät huonoon suuntaan, että komission suunnalta tullaan voimakkaasti rajoittamaan Suomen metsien käyttöä, Pakarinen sanoo.

Komissio ja EU ovat päästökysymysten myötä ottamassa uudenlaista roolia eurooppalaisessa metsäpolitiikassa, joka perinteisesti on ollut kansallista.

Pakarinen, entinen keskustan europarlamentaarikko, korostaa molempien asioiden käsittelyn olevan vasta alussa. Lulucf-sääntöjen käsittely on alkamassa europarlamentissa tammikuussa, ja kestävyyskriteereistä odotetaan vasta komission esitystä.

Entä jos kävisi niin, että sekä komission ratkaisu että parlamentin lopullinen päätös olisivat Suomelle epäedullisia?

– Kyllä se olisi vakava tilanne, joka pahimmassa tapauksessa vaikuttaisi voimakkaasti meidän mahdollisuuteemme käyttää metsiä. Se olisi todella epäreilua ja ikävää, koska tällä hetkelläkin Suomen metsäpolitiikka on hyvin kestävällä pohjalla.

Suomen metsät ovat luonnontieteellisesti tutkitusti hiilinielu, eli ne sitovat enemmän hiilidioksidia kuin päästävät sitä. Komission esittämässä uudessa laskentatavassa, jossa vertailujaksoksi ehdotetaan vuosia 1990–2009, Suomen metsät olisivat laskennallinen päästö.

Pakarisen mukaan vuosien 1990–2009 käyttäminen vertailukohtana olisi Suomen kannalta huono ja etenkin 2009 pahin mahdollinen vaihtoehto, koska tuolloin voimakkaan taloustaantuman iskiessä myös metsäteollisuus supisti tuotantoaan. Metsiä käytettiin siis vähän, jolloin hiilinielu oli nykytilanteeseen ja tavanomaiseen tasoon nähden epätavallisen suuri.

– Eihän se [vertailujakso] olisi missään nimessä reilu, koska ei katsottaisi sitä kokonaistilannetta. Metsävaramme jatkavat kasvuaan, Pakarinen sanoo.

– Jos katsotaan puhtaasti metsien kasvua ja sitä, paljonko me käytetään metsää teollisuuden tarpeisiin, niin metsät ovat koko ajan viime vuosina kasvaneet enemmän kuin sitä käytetään. Eli metsien hiilivarasto kasvaa ja se kasvaisi myös hallituksen [biotalouden ja puunkäytön kasvun] tavoitteilla, Pakarinen kertoo.

Pakarinen korostaa, ettei Suomen nielutavoite ”tule annettuna”, eikä sen enempää Lulucf-sääntöjen kuin kestävyyskriteerienkään lopullista muotoa ole päätetty vielä. Varmaa ei ole vielä edes se, esittääkö komissio kestävyyskriteerejä. Lisäksi mahdollisten kriteerien haitallisuutta Suomelle vähentäisi Pakarisen mukaan se, jos päästöjen tarkkailuun voitaisiin käyttää nykyisin käytössä olevia sertifikaattimenetelmiä.

Lobbaus jatkuu kiivaana.

– Peli ei missään nimessä ole pelattu vielä, Pakarinen sanoo.

– Suomessa usein nauliinnutaan komission esitykseen, mutta siitä se päätöksenteko oikeastaan vasta alkaa. Vaikuttaminen jatkuu Metsäteollisuudenkin osalta hyvin vahvana.

Hän kirjoitti aiemmin Metsäteollisuus ry:n yritysblogissa, että suomalaisen metsälobbauksen ja edunvalvonnan arvostelu on ollut ylimitoitettua. Pakarinen kertoo asiaa sekä meppinä että lobbaajana seuranneena, että EU:n metsäpolitiikkaan on jatkuvasti pyritty vaikuttamaan – laajana suomalaisrintamana. Metsäteollisuus ry:n tavoitteet ovat yhteneväisiä valtiojohdon strategioiden kanssa, ja myös suomalaiset europarlamentaarikot ovat pääosin linjausten takana.

– Suomi on vain yksi maa Euroopan unionissa. Siellä on 26 muuta maata, joista suurimmassa osassa metsäpolitiikka ei ole mikään pääjuttu tai talouskäyttöön ei edes ole metsiä, Pakarinen selittää sitä, miksi EU:ssa ei ymmärretä Suomen näkökulmaa.

Pakarisen mukaan on tärkeää, että asia viedään Suomen toimesta ”korkealle poliittiselle tasolle” seuraavan vuoden aikana, kun hankkeet etenevät unionin koneistossa.

– Uskon, että tämä nousee pääministeritasolle asti, koska kyseessä on kuitenkin myös Euroopan laajuisesti iso asia. Ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on jo käynyt todella paljon neuvotteluja niin komission suuntaan kuin ministeritasollakin, Pakarinen sanoo.

Entinen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) arvostelee blogissaan suomalaismeppejä, jotka puoltavat Lulucf-esitystä eivätkä tue Suomen biotalousstrategiaa.

– Kyse on siitä, halutaanko painottaa hyvinvointia ja työpaikkoja, vai halutaanko museoida metsiä. Toivon, että suomalaiset mepitkin löytäisivät yhteisen sävyn ja puhaltaisivat yhteen hiileen, Pakarinen kommentoi.

– Mutta totta kai jokainen suomalaismeppi saa tehdä ratkaisunsa oman arvomaailmansa pohjalta.

Uusiutuvan energian kriitikkona tunnettu Eija-Riitta Korhola arvioi, että suomalainen metsätalous on nyt Brysselissä vaakalaudalla ja tilanne ”vakavampi kuin koskaan”. Pakarinen muistuttaa, että sekä biomassasta että hiilinieluista keskusteltiin jo viime vaalikaudella.

– Mutta totta kai se on vakava paikka, jos nämä menisivät aivan väärään suuntaan. Silti edelleen uskon, että nämä saadaan käännettyä Suomelle myönteisiksi ja saadaan jatkettua sitä hyvää uraa, mikä meillä biotaloudessa tällä hetkellä on, Pakarinen kommentoi.

Hän korostaa, että metsä- ja biotalous näyttävät kykenevän luomaan uusia työpaikkoja ja investoimaan Suomeen ”niin kuin nyt on huomattu viimeisten kuukausien aikana”. Siihen edunvalvontajohtaja ei ota kantaa, voisivatko EU:n pohtimat rajoitukset vaikuttaa esimerkiksi Kemin ja Äänekosken suunniteltuihin biojalostamoihin.

Metsäteollisuuden näkökulma on selvä, mutta muuten puuenergia ei ole yksioikoinen kysymys. Suomen hallituksen biotalousstrategian lähtökohta on puuenergian asema hiilineutraalina energianlähteenä, ainakin Suomessa, jossa metsät toimivat hiilinieluina. Esimerkiksi Ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jari Liski kuitenkin korosti taannoin Uuden Suomen haastattelussa, että puuenergia ei suinkaan ole päästötöntä, vaikka se onkin uusiutuvaa energiaa.

Lue myös: Professori huolestui poliitikkojen puheista: Puu-Suomi pulassa EU:ssa – ”Tiede ei tue Suomea”

Liskin mielestä se, että Suomen metsänkäyttö kokonaisuudessaan on kestävää, ei ole EU-pöydässä keskeinen seikka. Kestävyyskriteereiden määrittelyssä painaa se, että puuta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia, ja hakkuut puolestaan pienentävät hiilinielua. Tätä ei nykyisin oteta huomioon biomassan päästörasitteissa, ja suomalaisasiantuntijat pitävät asian korjaamista perusteltuna.

Suomessa hiilinielua pidetään yllä metsityksellä ja metsien hoidolla, mutta EU-komissio arvioi puuston kasvua eri tavalla kuin Suomi. Komission ennusteissa Suomen vuotuinen puustonkasvu on selvästi vähäisempää kuin Luonnonvarakeskus Luken arviossa, selitti Luken johtaja Taneli Kolström tuoreessa kirjoituksessaan näkemyseroja.

Lue lisää aiheesta:

St1-miljardööri lataa suorat sanat: ”Nyt nyrkkiä pöytään – Sinisilmäiset suomalaiset tekevät kaiken, mitä EU käskee”

Suomi kovassa paikassa EU:ssa – ”Kukaan muu ei meitä puolusta”