Arabiankielisessä maailmassa on muutakin kuin sotia ja kurjuutta – muun muassa valtava, kielitaitoa edellyttävä markkina. Tämän huomioimista peräänkuuluttaa akustiikan ratkaisuihin erikoistuneen konsulttiyhtiö Akukonin toimitusjohtaja Ari Lepoluoto, joka on huolissaan Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden osaamisen hukkaamisesta.

Lepoluoto on palkannut työharjoittelun kautta yritykseensä töihin irakilaisen arkkitehdin, Hassanin, joka odottaa vielä päätöstä turvapaikkahakemukseensa. Lepoluodon on siis helppo samaistua naantalilaiseen yrittäjään Pekka Vahteraan, joka ihmetteli mielipidekirjoituksessaan irakilaisen työntekijänsä kielteistä turvapaikkapäätöstä.

– Mielestäni tämä turvapaikka-asia – siis se, myönnetäänkö turvapaikkaa vai ei – ei edes ole tärkein kysymys tässä keskustelussa. Näin vientitoimintaa harjoittavan, keskisuuren yrityksen näkökulmasta ihmetyttää se, minkä takia näitä ihmisiä ei edes haluta yrittää työllistää Suomessa, Ari Lepoluoto sanoo Uudelle Suomelle.

Lepoluoto toteaa, että irakilaisten turvapaikanhakijoiden joukossa on ainakin tietty joukko koulutettuja osaajia, jotka osaavat kieliä ja voisivat arabiankielisyytensä sekä Lähi-idän kulttuurin ymmärryksensä vuoksi olla hyödyksi suomalaisille vientiyrityksille. Tietoa turvapaikanhakijoiden osaamisesta ja koulutuksesta ei kuitenkaan ole saatavilla työnantajille, jotka heitä haluaisivat palkata, Lepoluoto sanoo.

Sen sijaan, että tulijat yritettäisiin saada yhteiskunnan käyttöön, ”Maahanmuuttovirastossa nähdään hirveästi vaivaa, jotta osaavia ja hyvällä työmotivaatiolla varustettuja ihmisiä saataisiin pois Suomesta”, Lepoluoto kritisoi.

– Näin voi päätellä siitä, että suurin osa irakilaisista turvapaikanhakijoista saa kielteisen päätöksen, joissa musta on muutettu valkoiseksi kirjoittamalla paljon sanoja peräkkäin. Näin heidät palautetaan mitä ilmeisimmin hengenvaarallisiin olosuhteisiin, Lepoluoto toteaa.

– Miksi ihmeessä Suomessa ei nähdä vaivaa näiden ihmisten saamiseksi työmarkkinoille ja sitä kautta kuluttamaan ja luomaan taloudellista toimeliaisuutta?

Migri: Työnantaja ei voi vaikuttaa turvapaikkapäätökseen – mutta työntekijän oleskelulupaa voi hakea

Yritysten kritiikissä on osittain kysymys tiedon puutteesta ja tiedonkulun ongelmista, selviää Uuden Suomen soittaessa Maahanmuuttovirastoon (Migri). Viraston tiedotuksesta kerrotaan, että työperusteisen eli niin sanotun työntekijän oleskeluluvan hakeminen onnistuu sekä kesken turvapaikkaprosessin että jopa kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeenkin.

Varmaa työperusteisen oleskeluluvan saaminen ei tietenkään ole, vaikka hakijalla olisi pysyvä työsuhde. Työntekijän oleskeluluvan myöntämisessä noudatetaan TE-viranomaisten työvoimapoliittista harkintaa: onko toimeentulo riittävä, onko työnteko jatkuvaa vai tilapäistä sekä onko alalla paljon kotimaisia työttömiä – eli onko ulkomaiselle työntekijälle tarvetta. Lisäksi palkkauksen ja työehtojen tulee olla suomalaisten käytäntöjen mukaisia.

– Uusi hakemus otetaan huomioon ja katsotaan samassa prosessissa [turvapaikkahakemuksen kanssa]. Saattaa käydä niin, että ei saa turvapaikkaa, mutta saa työntekijän oleskeluluvan. Tai saattaa käydä niin, ettei saa kumpaakaan, Migrin viestinnästä kerrotaan.

Mikäli prosessi työntekijän oleskeluluvan hakemiseksi käynnistyy, ei kielteisenkään päätöksen saanutta entistä turvapaikanhakijaa poisteta maasta tänä aikana. Prosessiin pääsemisen edellytys on kuitenkin todistettu työpaikka.

Migristä todetaan, että asiassa on voinut syntyä tietokatkos työnantajien sekä maahanmuuttoviranomaisten välille. Turvapaikanhakijoiden työllistäminen on käytännössä muuttunut merkittäväksi kysymykseksi työnantajien kannalta vasta viimevuotisen ilmiön jälkeen.

Ari Lepoluoto ilahtuu Migrin vastauksesta. Hänen saamansa vaikutelma on kuitenkin, että turvapaikanhakijoita ”ensisijaisesti työnnetään ulos Suomesta”. Vientiyritykselle juuri turvapaikanhakijan kansainvälinen kulttuurintuntemus voi olla olennaista, jolloin kotimaiset työttömät eivät anna samaa lisäarvoa.

Lepoluoto huomauttaa lisäksi, että työperusteisen oleskeluluvan tarveharkinta on työnantajalle ylimääräinen, työntekijästä riippumaton rekrytointiriski.

– Työsuhde voidaan siis katkaista. Se on yrittäjälle riski, hän sanoo.

Kielteinen turvapaikkapäätös katkaisee hakijan työnteko-oikeuden. Lepoluodolle on selvää, että Akukon tulee auttamaan Hassania työntekijän oleskeluluvan saamisessa.

– Jos hän joutuu meiltä pois, niin tässä vaiheessa se jo haittaa meidän liiketoimintaamme, Lepoluoto sanoo.

Akukon pyrkii parhaillaan aktiivisesti kansainvälistymään, ja yrityksellä on muun muassa yksi työntekijä Itä-Jerusalemissa ja useita Baltian maissa. Lähi-idässä on toteutettu hankkeita, kuten Palestiinan Länsirannan alueen ensimmäinen akustiselle musiikille tarkoitettu konserttisali, jonka akustiikan suomalaisyhtiö suunnitteli.

Näin ollen arkkitehti Hassan kiinnosti yritystä, kun hänestä vinkattiin suomalaisen verkoston kautta. Selvisi, että hänellä oli alempi korkeakoulututkinto arkkitehtuurin alalta Mosulin yliopistosta.

Lepoluoto arvioi, että tutkinto vastasi kutakuinkin suomalaista tekniikan kandidaattia, eli oli laajempi kuin täkäläinen AMK-insinöörin tutkinto mutta ei aivan vastannut suomalaista ylempää arkkitehtuurin tutkintoa. Tutkinnot ovat Irakissakin olleet siinä määrin kansainvälisesti harmonisoituja, että vertailukohtia löytyy, Lepoluoto sanoo.

– Tutustuin tutkintosisältöihin. Niitä löytyi paitsi Hassanilta itseltään myös Mosulin yliopiston sivuilta, jotka olivat yllättäen pystyssä vielä, vaikka itse Mosul ei taida olla kovin hyvin pystyssä, Lepoluoto kertoo.

Yhteistyö aloitettiin työharjoittelulla, joka toteutettiin poikkeuksellisella tavalla palkattomuuden vuoksi. Lepoluodon mukaan Maahanmuuttovirastolta ei saatu ohjeita harjoittelun toteuttamiseen.

– Me teimme sitten sopimuksen siitä, että Hassan saa olla meidän tiloissa ja tutustua erilaisiin hommiin, mutta ei voi osallistua asiakasprojekteihin, koska me emme tietenkään laskuta projekteista, joita tekee palkaton ihminen, Lepoluoto kertoo.

– Kun hän tutustui meidän duuneihimme, me samalla sinä aikana tutustuimme häneen. Sitten tehtiin määräaikainen työsopimus ja hän rupesi saamaan palkkaa.

Muutos tapahtui nopeasti, sillä Hassan aloitti harjoittelun huhtikuussa ja alkoi saada palkkaa kesäkuussa.

Lepoluoto toivoo, että Suomen valtio pyrkisi tietoisesti saattamaan muitakin työhalukkaita irakilaisia kasvavan palveluvienti- ja matkailubisneksen käyttöön, ja huomioisi Lähi-idän kaupalliset mahdollisuudet.

– Kannattaisi katsoa sinnekin, eikä vain Kiinaan, Lepoluoto toteaa.