Suomessa keskustellaan maanpuolustuksesta vanhentuneiden käsitysten ja faktojen perusteella, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.

- Jokaisella on mahdollisuus katsoa Tuntematon sotilas kerran vuodessa itsenäisyyspäivänä, ja se alleviivaa suomalainen sissi metsässä -näkemystä sodasta. Me ehkä tarvitsemme uuden elokuvan, Salonius-Pasternak toteaa.

Salonius-Pasternakin mukaan olisi hyvä muistaa esimerkiksi se, että Suomen armeijan tarkoituksena ei ole pystyä nujertamaan tänne mahdollisesti hyökkäävää suurvaltaa.

Armeijan tarkoitus on sen sijaan ennaltaehkäistä hyökkäykset siten, että potentiaalisen hyökkääjän näkökulmasta operaation aiheuttama kiusa on suurempi kuin sillä saavutettava hyöty.

- En ole tavannut Suomessa sellaista sotilasta tai upseeria, joka toivoisi, että hänen työlleen olisi joskus todellista tarvetta, Salonius-Pasternak toteaa.

”Yhdysvalloillakin on kahdenvälisiä sopimuksia”

Viime päivinä tunteita on kuumentanut muun muassa puhe puolustusyhteistyön syventämisestä Ruotsin kanssa. Salonius-Pasternakin mukaan esimerkiksi yhteiset ilmavoimat olisivat joka tapauksessa mahdolliset vasta vuosikymmenien kuluttua, sillä maiden armeijoita pitäisi sitä ennen kehittää yhteistyössä.

Tutkijan mukaan Ruotsilla varmasti on vahvuuksia, joista olisi hyötyä Suomelle. Asian toinen puoli on, että ruotsalaiset haluaisivat vastavuoroisesti Suomen puolustavan Ruotsia.

- Vastaus on, että näin tapahtuisi joka tapauksessa. Tilanne, jossa esimerkiksi Suomi ja Venäjä olisivat napit vastakkain ilman, että kukaan muu maailmassa olisi sotkeutunut asiaan, vaikuttaa epätodennäköiseltä, Salonius-Pasternak muistuttaa.

Esimerkiksi Norja ja Tanska on tähän asti usein rajattu pois, kun on keskusteltu pohjoismaisesta sotilaallisesta yhteistyöstä. Nato-jäsenyyden on väitetty sulkevan muun yhteistyön pois.

Salonius-Pasternak kuitenkin muistuttaa, että Yhdysvalloillakin on monia kahdenvälisiä puolustussopimuksia, vaikka se on Nato-maa.

- Ei myöskään ole sellaista oletusta, että kaikki Euroopan Nato-maat olisivat mukana, jos Yhdysvallat joutuisi puolustamaan vaikkapa Japanin, Etelä-Korean tai Australian rinnalla. Miksi sellainen velvoite olisi toiseen suuntaan, Salonius-Pasternak kysyy.

Presidentti Sauli Niinistö totesi Maanpuolustuskurssin puheessaan, että Suomen puolustus perustuu yhteistyöhön, mutta vastuu maanpuolustuksesta on kuitenkin Suomella itsellään. Muun muassa professori Osmo Apunen kritisoi Niinistön puhetta ristiriitaiseksi Puheenvuoron blogissaan.

Salonius-Pasternakin mukaan oman armeijan ylläpitämisen tavoin myös yhteistyö tarkoittaisi ulkoisen hyökkäyksen ennaltaehkäisyä.

- Perimmäinen ajatus on, että Suomen on kyettävä itse puolustamaan itseään. Yhteistyön avulla voidaan rauhan aikana kehittää puolustusvoimia. Ja jos Suomi saisi apua kriisitilanteessa, se lisäisi mahdollisuuksia selviytyä tai nostaisi kynnystä hyökätä eli toimisi ennaltaehkäisevästi.

Kansalaisten suojeleminen on valtion tehtävä

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) puolestaan totesi Maanpuolustuskurssin puheessaan, että Suomen armeijan tarvitsee noin 150 miljoonaa euroa lisärahaa vuoteen 2020 mennessä. Arvion on tehnyt pääesikunta.

Salonius-Pasternakin mukaan Suomessa on tähän asti pystytty pitämään puolustuskyvyn kolmen peruspilarin menot hyvässä suhteessa. Toiminta-, henkilöstö- ja hankintakuluihin on kaikkiin jyvitetty noin kolmasosa puolustusbudjetista.

- Vertailun vuoksi joissakin Länsi-Euroopan Nato-maissa 80 prosenttia menee henkilöstökuluihin, koska ne ovat ammattiarmeijoita, joilla on esimerkiksi eläkekuluja.

Salonius-Pasternakin mukaan Suomessa ei voida toimia kuin Yhdysvalloissa, jossa puolustusvoimat ja Pentagon saavat lähes kaiken mitä keksivät pyytää. Uskottavalla armeijalla pitää kuitenkin olla mahdollisuus esimerkiksi hankkia säännöllisesti riittävän moderneja järjestelmiä.

- Jostain muualta pitäisi leikata, tai sitten olla valmis muuttamaan kolmea perusfundamenttia, Salonius-Pasternak toteaa.

Kun hallituksella on kevään puoliväliriihessä muutenkin edessään talouden sopeutustoimia ja mahdollisesti myös budjettileikkauksia, päätös myöntää armeijalle 150 miljoonaa lisärahaa voi olla vaikeasti perusteltavissa. Salonius-Pasternakin mukaan kansalaisten suojeleminen ulkoisilta uhilta on kuitenkin valtion perustehtävä.

- Se nyt vain on yksi valtion tehtävistä. Emme voi luoda kilpailevia puolustusvoimia, jolloin olisi esimerkiksi Helsingin puolustusvoimat tai Eiran, Töölön ja Punavuoren puolustusvoimat, jotka olisivat paremmin varusteltuja kuin muut, Salonius-Pasternak sanoo.

Jos siis halutaan säilyttää Niinistönkin puheessaan kannattama malli, eli koko maan puolustus, yleinen asevelvollisuus ja kuulumattomuus sotilasliittoon, lisäraha armeijalle on Salonius-Pasternakin mukaan välttämätön.

Hänen mielestään seuraavissa eduskuntavaaleissa kiinnostavaa on, halutaanko tämä myöntää.

- Vai haluavatko kaikki olla hallituskepoisia ja todeta, ettei asiasta voi keskustella. Silloin äänestämään joudutaan ilman tietoa, ja hallitus joutuu kuitenkin tekemään isoja päätöksiä, Salonius-Pasternak toteaa.