Presidentinvaaleissa jäi pimentoon kaksi tärkeää teemaa, arvioi yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. EU:n liittovaltiokehityksestä nousi esille lähinnä Laura Huhtasaaren (ps.) arvio, jota Miettinen pitää vääränä.
Toisaalta EU-puolustusyhteistyön analysointi typistyi yhteisen avunannon lausekkeeseen, vaikka EU:ssa on edistetty viime vuosina isoja konkreettisia hankkeita esimerkiksi sotakaluston osalta.
Miettinen huomauttaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentin valtaoikeuksien ydintä, mutta vaalikeskustelu jäi tältä osin liian yksipuoliseksi.
Ensimmäisenä Miettinen nostaa esiin EU-politiikan, jossa ei hänen mielestään tällä kertaa päästy kovin syvälle. Miettisen mukaan Huhtasaaren kertomusta EU:n kehittymisestä liittovaltion suuntaan ei päästy kunnolla haastamaan, vaikka osa ehdokkaista korosti sitä, että EU on yhä tärkeä Suomelle. Merkittävä kysymys siitä, mihin suuntaan EU on menossa, jäi analysoimatta.
–Realistinen analyysi siitä, mihin suuntaan EU on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana ja mikä on Suomen asema siinä, Miettinen tarkentaa Uudelle Suomelle.
Miettisen arvion mukaan EU ei ole menossa suuntaan, jossa valtaa siirretään ja keskitetään Brysseliin, päinvastoin. Hänen mukaansa EU on etenemässä pikemminkin hallitusten välisen järjestelmän suuntaan.
Puheet liittovaltiokehityksestä ovat siis mielestäsi käytännössä vääriä?
–Kyllä. Olen vahvasti sitä mieltä, hän sanoo ja lisää, että toisaalta liittovaltiokehityksellä voidaan tarkoittaa monia asioita.
–Tyypillisin tulkinta on kuitenkin se, että liittovaltiokehitys on sellainen kehitys, jossa valtaa siirretään jäsenvaltioilta Brysseliin, kun mielestäni viimeiset 10 vuotta se kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Komissio ja Brysselin instituutiot ovat oikeastaan heikentyneet ja valtaa on siirtynyt enemmän takaisin jäsenmaille, erityisesti suurille jäsenmaille.
Miettisen mukaan tämä taas liittyy moniin muihin tärkeisiin kysymyksiin, kuten puolustusyhteistyön kehittämiseen, joka toimii jäsenvaltioiden ehdoilla. Hänen mukaansa tietty osa jäsenmaista voisi tässä edetä halutessaan toisia pidemmälle. Näissä presidentinvaaleissa keskustelu typistyi yhteisen avunannon lausekkeeseen ja EU:n omiin turvatakuisiin.
Miettisen mielestä olisi ollut tarpeellista käsitellä myös meneillään olevia isoja muita puolustusyhteistyöhankkeita. EU-maat voivat esimerkiksi tehdä yhdessä ylläpitäviä hankintoja.
–Konkreettiset kehityshankkeet, joita on viety viimeisen 5–10 vuoden aikana eteenpäin ja ne liittyvät erityisesti tähän rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön, hän selventää.
Miettinen pitää merkittävänä murroksena sitä, että EU-rahaa voidaan käyttää puolustushankintoihin ja yhteiseen sotakalustoon.
Syynä toimittajat ja strategia
Miettinen arvelee, että pimentoon jääneet teemat ovat sellaisia, joiden avulla ei ole paljon voitettavaa presidentinvaaleissa. EU-asioiden korostaminen ja positiivinen EU-puhe eivät ehkä ole hyvä strateginen valinta, vaan turvallisuuspoliittista painoarvoa haetaan Miettisen mielestä enemmän korostamalla sitä, että Suomi tekee yksin kaikki ratkaisut.
Toisaalta keskustelua ohjasi journalistinen kehystys, joka keskittyi kovan sodankäynnin skenaarioihin ja aseellisen konfliktin uhkaan. EU:n yhteinen pakotepolitiikka Venäjää vastaan ja pehmeämmät keinot, joiden kautta EU tällä hetkellä tekee Venäjä-politiikkaa, jäivät Miettisen arvion mukaan piiloon samoin kuin Euroopan muuttuva turvallisuusympäristö.
Miettinen huomauttaa, että aseellisen konfliktin uhka tuskin tulee Suomen presidentin pöydälle seuraavan kuuden vuoden aikana, kun taas esimerkiksi pakotepäätöksiä voi joutua tekemään. Hän huomauttaa, että Niinistönkin Venäjä-politiikassa on ollut kyse hyvinkin pehmeistä asioista lapsikaappauksista tai puutulleista pakotteisiin.
–Ne ovat sellaisia asioita, joissa presidentti joutuu tekemään valintoja ja miettimään, minkälaisia keinoja edistää, millaista dialogia edistää ja mitä alueita priorisoida ja niin edelleen.
Miettinen myöntää, että kovan sodankäynnin skenaariot paljastavat ehdokkaista jotakin, mutta rinnalle olisi ollut järkevää tuoda todellisiakin kiistoja.
Jos kolmas vaalikeskusteluissa pimentoon jäänyt asia pitäisi nimetä, Miettinen nostaisi esiin Lähi-idän tilanteen ja erityisesti Syyrian ja Turkin kehityksen. Niissä presidentin toimivalta on rajatumpi, mutta se, millaista profiilia Suomi rakentaa esimerkiksi YK:ssa, vaikuttaa tällaisiin kysymyksiin.
–Kuitenkin viimeisen kuuden vuoden aikana on paljon pyöritelty Syyriankin konfliktia, niin ehkä oli vähän yllättävää, että se jäi pois näistä keskusteluista niin vahvasti.
Aktiivimallipuhe ei ollut poikkeuksellista
Tällä kertaa presidentinvaaleissa kuultiin soraääniä kotimaan politiikan käsittelemisen suhteen ja esimerkiksi Pekka Haavistoa syytettiin populismista, kun hän otti esiin alkuvuodesta laajasti haukutun työttömyysturvan aktiivimallin. Lue tarkemmin: Professori ärähti Haavistolle aktiivimallipuheista: ”Nyt kalastelet Pekka vaarallisilla vesillä”
Miettisen mielestä vaalikeskustelua ei tarvitse palauttaa vain presidentin perustuslaillisiin valtaoikeuksiin ja arvojohtajuuden kautta voidaan puhua myös valtaoikeuksien kannalta marginaalisemmista kotimaan teemoista.
–Kyllähän presidentillä on myös aitoa mielipidevaltaa ja siinä mielessä näen, että kyllä näistä teemoista keskustelu on ihan perusteltua. En halua lähteä kritisoimaan ketään siitä, että nostaa näitä esille.
Miettisen mielestä kotimaan teemoissa ei ollut mitään poikkeavaa edellisiin presidentinvaaleihin verrattuna. Poikkeuksellista olivat pikemminkin kovan turvallisuuden teemat, mikä johtui isosta muutoksesta Venäjän lähialuepolitiikassa vuonna 2014, jolloin Venäjä otti haltuunsa Krimin niemimaan Ukrainalta. Tämä on lisännyt epävakautta Itämeren alueella ja on pohdittu esimerkiksi sitä, voisiko Venäjä tehdä saman vaikkapa Baltian maille. Miettinen kuitenkin huomauttaa, ettei Suomi ole päättämässä joukkojen lähettämisistä rajoille, vaan pikemminkin linjaamassa esimerkiksi pakotepolitiikasta.
Turvallisuuspoliittista keskustelua hallitsi puolustusliitto Nato, mutta Miettisen mielestä ehdokkaiden kantoja ei osattu avata tarpeeksi hyvin ja mediassa keskityttiin liikaa retoriikka-analyysiin. Miettisen mielestä Niinistön linjassa on logiikkaa, jota muut ehdokkaat yrittivät peesata. Miettinen tiivistää, että Suomi ei tässä tilanteessa halua hakea jäseneksi, jottei sitä Venäjällä tulkittaisi uhmakkuudeksi. Toisaalta Nato-kansanäänestys rajaisi liikaa ulkopoliittista liikkumatilaa, joten Nato-optio halutaan säilyttää.
Lue myös:
Niinistön ja Haaviston välillä leimahti aktiivimallista: ”Älä hyvä Pekka väärentele minun puheitani”
Sauli Niinistö älähti Väyryselle: ”Todellako pidit ministerisalkkua noin tärkeänä?”
