Turun yliopiston uskontotieteen tohtorikoulutettava Tuomas Äystö kiinnittää blogissaan huomiota perussuomalaisten vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen saamiin tuomioihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta. Hän laskee, että ainakin yhdeksän perussuomalaispoliitikkoa on saanut tuomion jommastakummasta tai molemmista.

–Näissä kaikissa oli kyse maahanmuuttaja- tai islamvastaisuudesta. Muiden puolueiden kohdalla vastaavaa sumaa ei ole, Äystö sanoo.

Eilen maanantaina Oulun käräjäoikeus tuomitsi oululaisen varavaltuutetun, Oulun perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaan Sebastian Tynkkysen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta 50 päiväsakkoon, eli Tynkkynen joutuu maksamaan sakkoja yhteensä 300 euroa. Hän itse sanoi heti tuomion saatuaan, että kyseessä on poliittinen tuomio.

Lue lisää: Sebastian Tynkkynen tuomiostaan: ”Täysin käsittämätön ajatus 2000-luvun Suomessa”

Äystön mukaan mainituissa oikeudenkäynneissä on poliittinen ulottuvuus, mutta se koskee perussuomalaisten omaa toimintaa. Hän vertaa Tynkkysen tuomiota europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps.) tuomioon. Halla-aho sai samoista rikoksista 400 euron sakkotuomion vuonna 2012.

–Itse oikeudenkäynnin ja tuomittujen, sekä eräiden muiden kiistanalaisten lausuntojen myötä mediajulkisuus oli Halla-aholle taattu. Samalla hän eteni kunnallispoliitikosta kansanedustajaksi ja muutaman vuoden kuluttua EU-parlamentaarikoksi, saaden toiseksi eniten ääniä koko vaaleissa. Hän on kerännyt kannatusta etenkin blogikirjoitustensa avulla, mutta iso medianäkyvyys esimerkiksi kohujen yhteydessä on myös avittanut poliittista uraa, Äystö sanoo.

Hän kuvailee rangaistuksia niin Tynkkysen kuin Halla-ahonkin tapauksissa symbolisiksi.

–Pienten sakkorangaistusten ohella näiden rikosten kohdalla tuomitut joutuvat yleensä myös poistamaan kyseessä olevat tekstit netistä. Molemmat rangaistukset ovat kuitenkin pääasiassa symbolisia. Sakko ei paljoa satuta ja tuomittujen kannattajat voivat helposti säilyttää kyseessä olevat tekstit saatavilla. Suomessa ei ole vielä tuomittu ketään tällaisen laittomaksi todetun tekstin netissä säilyttämisestä, Äystö kommentoi.

Hän muistuttaa, että uskonnon pilkkaa koskevien tuomioiden aiheuttama ”marttyyriefekti” tunnettiin jo 1900-luvun alussa, kun monia kirkkovastaisia sosialisteja tuomittiin jumalanpilkasta.

–Vaikka poliittinen tilanne ja uskonnollinen kenttä olivat varsin erilaisia, tavoiteltiin uskonnon pilkalla myös tuolloin haluttuja yhteiskunnallisia päämääriä: oikeistolaisen ja luterilaisen vaikutusvallan kyseenalaistamista, Äystö sanoo.

Hän sanoo uskontorikosten olleen Suomessa ”tauolla” Hannu Salaman ja Harro Koskisen 1960-luvulla saamien tuomioiden jälkeen.

–Uskonrauhapykälän uudistus vuonna 1998 yhdessä monikulttuurisuuskeskustelun nousun kanssa synnytti kyseisen rikostyypin uudelleen. Yhteiskunnallisesti tärkeänä pidetyn lain uhmaaminen on toiminut omien yhteiskunnallisten päämäärien ajamiseksi monenlaisista poliittisista lähtökohdista käsin. Toisaalta uskonrauha- siinä missä kiihottamispykälänkin avulla pyritään vetämään hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän julkisen toiminnan ja puheen rajoja, sekä suojelemaan perusoikeuksia ja vallitsevaa moraalista järjestystä. Tässä mielessä nämä pykälät ovat läpikotaisin yhteiskunnallisia, siis poliittisia, Äystö päättää.

Tuomas Äystö tekee väitöskirjaa uskontoon ja lakiin liittyvistä kysymyksistä Suomessa. Erityisesti hän kertoo keskittyvänsä lakiin uskonrauhan rikkomisesta uuden rikoslain voimaantulon jälkeen.