Viime vuosien maahanmuutto ja pakolaiskriisi eivät ole syynä Ruotsissa rehottaviin jengiväkivaltaisuuksiin, arvioi maahanmuuton ja kotoutumisen erikoistutkija Pasi Saukkonen Ylen Ykkösaamussa.

Ruotsin tilastot ovat eurooppalaisittain karut: kuolemaan johtaneiden ampumisten vuosittainen määrä on kaksinkertaistunut vajaassa vuosikymmenessä ja viime vuonna tapahtui yhteensä yli 300 ampumavälikohtausta. Ne keskittyvät usein ongelmalähiöihin etenkin Malmössä, Tukholmassa ja Göteborgissa.

Helsingin yliopiston tutkija Saukkonen sanoo, että on syytä perin pohjin selvittää, ”mitä sellaista Ruotsissa on tapahtunut viimeisen 10–15 vuoden aikana, mikä on johtanut nykytilanteeseen”. Hänen mukaansa on paljon avoimia kysymyksiä, joihin voi etsiä vastausta ”nimenomaan eurooppalaisen kaupunkivertailun kautta”. Saukkosen mukaan esimerkiksi Amsterdamissa oli samantyyppinen tilanne kymmenisen vuotta sitten.

Rikollisjengien käytössä yleistyneet käsikranaatit nousivat keskusteluun, kun metroaseman liepeiltä ilmeisesti käsikranaatin poiminut sivullinen mies kuoli räjähdykseen Tukholman eteläpuolella pari viikkoa sitten. Vuoden ensimmäisellä viikolla Ruotsissa kuoli neljä ihmistä jengiammuskeluissa.

Ilmiön ympärillä on puhuttu kovenevaan sävyyn maahanmuutosta, integraation ongelmista ja maahanmuuttajien korkeista työttömyysluvuista.

Mikä on Saukkosen mielestä tukenut kehitystä?

–Ei ainakaan se, mikä ehkä helposti tulee ensimmäisenä mieleen eli viimeaikainen maahanmuutto, siis pakolaiskriisi, Saukkonen vastaa viitaten viimeiseen viiteen vuoteen.

–Sen yhteyden tekeminen suoraviivaisesti on joka tapauksessa väärin.

Vuonna 2015 Ruotsista haki turvapaikkaa lähes 163 000 ihmistä ja seuraavana vuonna 30 000 ihmistä. Saukkonen kuitenkin huomauttaa, että järjestäytyneen rikollisuuden osalta kyse on pitkälti toisesta sukupolvesta, jonka vanhemmat ovat ehkä tulleet aikanaan Ruotsiin muualta.

Saukkonen pohtii, että esimerkiksi Malmön kaupunki on käynyt läpi dramaattisen kehityksen ja suuren rakennemuutoksen kuten monet muutkin vanhat teollisuus- ja satamakaupungit. Nykyään työpaikkoihin tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja kielitaitoa samaan aikaan, kun kaupungit kasvavat nimenomaan sellaisella väestöllä, jolla ei koulutusta tai kielitaitoa ole.

–Tämä on ehkä yksi paikka, josta sitä yhtälöä voi lähteä ratkaisemaan.

Leimallisia Malmölle ovat Saukkosen mukaan avoimessa julkisessa tilassa tapahtuvat ampumatapaukset ja käsikranaattien käyttö. Hänen mukaansa Malmön kielteinen imagokierre on merkittävä tekijä kaupungin väkivaltatilanteen oikaisemisessa. Menetettynä kaupunkina hän ei sitä kuitenkaan pitäisi, kuten jotkut ovat arvioineet.

Ruotsissa on syksyllä parlamenttivaalit, joiden yhdeksi teemaksi noussevat poliisin resurssit ja maan väkivaltatilanne.