Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija Erkka Railo pitää yllättävänä, kuinka keskusta on onnistunut nostamaan kannatustaan 10 prosenttiyksiköllä edellisistä vaaleista. Kokoomuksen ja SDP:n kannatuksen kehitys riippuu myös niiden johtajien julkisuuskuvasta, hän arvioi.

– Keskustan nousu on yllättävää. Juuri kollegan kanssa keskustelimme vuoden 2011 vaalituloksesta, joka oli hyvin poikkeuksellinen. Ei ole ollut sellaisia tavallisia vaaleja, joissa olisi nähty näin suuria kannatuksen muutoksia. Nyt mittausten mukaan nähdään uudestaan tällainen hyvin dramaattinen vaali ja äänien siirtyminen puolueilta toisille, Railo sanoo Uudelle Suomelle.

Vielä muutama vuosi sitten hämmästeltiin, kuinka Suomessa on yhä vahva maalaispuolue: keskusta. Esimerkiksi sen ruotsalaisen sisarpuolue sai kevään valtiopäivävaaleissa noin 6 prosenttia äänistä.

– Kun suomalaista puoluejärjestelmää on paljon, ja ihan syystä, kritisoitu hajanaisuudesta, niin nyt se hajanaisuus näyttäytyy joustavuutena, missä on uskottavia vaihtoehtoja, Railo sanoo Uudelle Suomelle.

– (Kalevi Sorsa -säätiön johtaja) Mikko Majander totesi tuossa, että monessa eurooppalaisessa maassa on ensin on petytty esimerkiksi oikeistoon ja sitten vasemmistoon. Sen jälkeen on ruvettu äänestämään populisteja. Nyt meillä jos petytään oikeistoon tai vasemmistoon, niin jäljelle jää vielä keskusta. Protesti ei kanavoidu perussuomalaisiin, vaan keskustaan.

Railo ei kiistä, etteivätkö vuonna 2011 käydyt vaalit olisivat Suomessakin olleet protestivaalit. Perussuomalaisille ”tuli iso jytky”. Sittemmin sen kannatus on kääntynyt laskuun.

– Tässä tilanteessa äänestäjillä oli mahdollisuus valita kahden oppositiopuolueen välillä, enkä ole lainkaan yllättynyt siitä, että äänestäjät ovat valinneet keskustan. Onhan se osaaminen keskustassa ihan toista luokkaa monestakin syystä. Resursseja on vaan niin paljon enemmän, Railo toteaa.

Sdp:n ja kokoomuksen kannatusta painaa hallituspolitiikka. Railo arvioi, että puolueet ovat hallituksessa joutuneet tekemään yhdessä sellaista politiikkaa, jota kummankaan äänestäjät eivät tunnista omakseen.

Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija uskoo, että sekä kokoomuksen että SDP:n uusilla puheenjohtajilla on eväät vielä vaikka mihin. Merkittävää on kuitenkin se, millainen tarina uusien puheenjohtajien ympärille muotoutuu.

– Antti Rinne nähdään sellaisena henkilönä, joka voi pelastaa puolueen, kun hän on nostanut kannatusta prosenttiyksiköllä. Katsotaan, että hän joutui todella epätoivoisessa tilanteessa ottamaan puheenjohtajuuden vastaan, kun velvollisuus kutsui ja kenttä vaati. Hän yhdisti ristiriitaisen puolueen.

– Alexander Stubbin aikana kokoomuksen kannatus on romahtanut aivan poikkeuksellisista sfääreista. Hänestä helposti voidaan ajatella, että nyt hän olisi epäonnistunut ja sitten se mielikuva voi jäädä, että se mokasi eikä siitä ole mihinkään.

– Stubbin julkisuuskuvaan on liittynyt aina sellainen elementti, että hän olisi ikään kuin syntynyt kultalusikka suussa ja saanut kaiken. Nyt on sellaista tunnelmaa tässä höykytyksessä, että Stubb pääsee näkemään oikeata elämää ja saa ikään kuin ansionsa mukaan. Tämä on ehkä liian herkullinen tarina ohitettavaksi medialle ja tästä tulee sitten oma tarinansa.