Suomessa käydään nyt hallitustunnusteluja historiallisten eduskuntavaalien jälkeen. Vaalitulos on merkki poliittisesta murroksesta, jota Suomessa eletään todeksi jälkijunassa.

Yksi näkökulma ennennäkemättömään vaalitulokseen on, että eduskuntavaaleissa menestyivät sekä arvoliberaalit että arvokonservatiivit. Arvoliberaalien ääniä meni etenkin vasemmistoliitolle ja vihreille, kun arvokonservatiivit äänestivät perussuomalaisia.

Näin kiteyttää erikoistutkija Jenni Karimäki Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Hän huomauttaa, että jälkimodernien arvojen nousu havaittiin tutkimuksissa ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla ja uusia ympäristöpuolueita ja vasemmistopuolueita alkoi nousta poliittiselle kartalle 40 vuotta sitten.

”Arvoliberaalien jälkimodernien arvojen noususta puhutaan hiljaisena vallankumouksena”, Karimäki kertoo.

Käytännön politiikassa tämä arvokumous näkyy kuitenkin toden teolla vasta nyt. Näissä eduskuntavaaleissa ympäristö nousi ensimmäistä kertaa koskaan isoksi teemaksi. Lisäksi viime kaudella esimerkiksi hyväksyttiin sukupuolineutraali avioliittolaki ja Karimäki pitää todennäköisenä, että tulevalla kaudella uudistetaan translaki.

Arvoliberalismin nousulle on nähty Euroopassa vastaisku, oikeistopopulististen puolueiden nousu. Suuressa osassa Länsi-Eurooppaa nousu tapahtui jo 1990-luvulla.

”Se nousi hiljaisen vallankumouksen vastaiskuna.”

Suomessa sama vastaisku käynnistyi hiukan myöhemmin perussuomalaisen puolueen esiinmarssina. Ensimmäiset jytkyvaalit olivat vuonna 2011.

Vastaiskussa on kyse siitä, että koko yhteiskunta ja kaikki kansalaiset eivät koe omakseen jälkimodernia arvoliberaalia ajattelua, vaan moni kannattaa yhä perinteisiä arvoja.

Karimäen mukaan Suomessa ei 1990-luvulla ollut vielä tilaa ja aikaa murrokselle, joka on nyt käynnissä. Suomi koki laman ja Neuvostoliitto hajosi. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja länsi-integraatio vahvistui.

”Tämä, mitä nyt näemme Suomessa, asettuu pitkässä juoksussa historialliseen jatkumoon vähän jälkijunassa.”

Murros on johtanut siihen, että liberaali–konservatiivi-ulottuvuus saa koko ajan suuremman painoarvon politiikassa samalla, kun oikeisto–vasemmisto-akseli menettää merkitystään. Muutos ei kuitenkaan ole ollut niin nopea ja radikaali, kuin asiantuntijat aiemmin ennustivat. Jotkut ennustivat oikeisto–vasemmisto-ulottuvuuden häviävän jopa kokonaan.

”Eihän se mihinkään ole edelleenkään hävinnyt, jos ajatellaan tämänkertaistakin vaalitulosta.”

Puolueet oikeisto-vasemmistoakselilla

Karimäen mukaan suurin osa äänestäjistä äänesti edelleen puolueita, jotka asemoituvat oikeisto–vasemmistoakselilla peruslähtökohdiltaan. Niiden historia, perustava konfliktiulottuvuus, on työn ja pääoman välisessä vastakkainasettelussa.

Karimäen mukaan niin sanotuille perinteisille puolueille arvoakselille asemoituminen on haastavaa, koska niiden äänestäjäkunta on heterogeenista arvoulottuvuuden suhteen. Asemoitumista on kuitenkin pakko tehdä, koska arvoulottuvuus on tullut jäädäkseen. Sitä vastoin esimerkiksi perussuomalaisten tai vihreiden asemoiminen oikeisto–vasemmistoakselilla on yhtälailla hankalaa.

Arvoulottuvuus näyttää yhä vahvistuvan, vaikka vanha oikeisto–vasemmisto-ulottuvuus pitää edelleen pintansa.

”Ei tämä vielä murtunut ole, mutta arvoulottuvuus on noussut merkittävällä tavalla vanhan oikeisto–vasemmistoulottuvuuden rinnalle. Varmasti osalle äänestäjistä arvoulottuvuus on jo ensisijainen äänestyspäätökseen vaikuttava tekijä.”

Lue myös:

Suvi-Anne Siimes puhuu nyt kolmannesta vasemmistosta: ”Lin vaalitulos poisti niskastani jonkun ihmeellisen taakan”

Havahduttava kuva Suomen vaalituloksesta – ”Huolestuttava ilmiö”