Suomalaiset tutkijoiden käsitykset al-Holin leiriltä mahdollisesti Suomeen palaavien aikuisten turvallisuusvaikutuksista vaihtelevat.

Jihadismin tutkija Juha Saarinen korostaa, että suomalaisten naisten rooli Isis-terroristijärjestössä ei ole ”aivan epäselvä”.

”Mielestäni on terminologisesti hieman ongelmallista viitata aikuisiin naisiin “Isis-taistelijoiden vaimoina”, mutta samalla tunnustaa, että heillä on ollut aktiivinen rooli ryhmässä. Eikö Isisin naispuoliset jäsenet tai naisaktiivit olisi perusteltumpi termivalinta? Al-Holin suomalaisten naisten ”mahdollinen” rooli Isis-terroristijärjestössä ei ole “aivan epäselvä” vaikka kokonaiskuva on puutteellinen. Suomesta lähteneiden naisten toimintaa on avattu mm. huhtikuussa julkaistussa Jihadistinen liikehdintä Suomessa raportissa”, hän kirjoittaa Twitterissä.

Saarisen mukaan tärkeää on myös Suomesta lähteneiden naisten aikaisempi toiminta.

”Kun Baghuz oli vielä Isisin hallussa, kuinka moni heistä kulki vapaana ja uskoi Isisin projektiin? Tämä ryhmä on muodostunut Isisin todelliseksi ydinjoukoksi al-Hol-leirillä.”

Lue myös:

Yhdysvaltain tukemat Syyrian demokraattiset joukot vapauttivat Baghuzin kylän Isisin hallinnasta viime maaliskuussa. Irakin ja Syyrian rajalla sijaitsevaa Baghuzia on kuvailtu Isisin ”viimeiseksi saarekkeeksi”.

”Tämä ei ole mitään kukkahattuilua”

Terrorismin tutkija, dosentti ja yliopistonlehtori Leena Malkki puolestaan arvioi, että realiteetit ja suhteellisuudentaju hukkuvat keskustelussa.

”Tilanteeseen ei ole mitään nollariskin ratkaisua. Myös naisten ja lasten jättäminen leirille on myös ratkaisu, johon liittyy riskejä”, hän arvioi Twitterissä.

Malkki syyttää länsimaita viivyttelystä. Hänen mukaansa toiminnansta tulee maku, että tilanteen odotetaan ratkeavan itsestään.

”Leirillä kuolee ihmisiä, mutta kaikki eivät tule kuolemaan. Leiri puretaan joskus ja mitä sen jälkeen tapahtuu, on vielä arvaamattomampaa.”

Malkki huomauttaa lisäksi, että vaikka kukaan leirillä olevista suomalaisista ei koskaan palaisi Suomeen, he voivat silti vaikuttaa myös Suomeen.

”Merkittäviä yhteyksiä Suomeen voi ylläpitää olematta itse maassa. Lisäksi ratkaisua todistaa paljon laajempi yleisö, jonka luottamusta valtiota kohtaan saatetaan koetella. Jos leirillä olevien tulevaisuuteen halutaan vaikuttaa, tilaisuus on nyt. Lasten kohdalla kyse voi olla ainoasta mahdollisuudesta. Tutkimustulosten perusteellakin selvää, että kukaan ei voi sanoa tässä vaiheessa mitään varmaa siitä, jatkavatko naiset Isisin tukemista.”

Malkki korostaa, että naisten henkilöllisyys ja tausta ovat viranomaiset tiedossa.

”Tässä se suhteellisuuden taju: Kyse on korkeintaan 11 aikuisesta, jos kaikki edes haluavat palata. Isisin tukitoimintaa on jo nähty Suomessa ja terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä lähes 400. Naiset tietävät hyvin olevansa valvonnan alla. Tämän ei pitäisi olla mikään ennenkuulumaton haaste Suomen terrorismin torjunnalle”, hän kommentoi.

Lue seuraavaksi:

Malkin mukaan naisten tulevaisuuteen voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös tarjoamalla vaihtoehto.

”Tämä ei ole mitään kukkahattuilua, vaan saa tukea tutkimuksesta. Terroritoimintaan osallistumisen tiedetään monissa tapauksissa jatkuvan pidempään kuin olisi motivaatiota, kun ei ole ulospääsyä. ”

Hän sanoo lisäksi, että asiassa on kansainvälisen terrorismin torjuntaan ja vastuunkantoon liittyvä ulottuvuus: Isisin kaltaisten ilmiöiden torjunta vaatii sujuvaa kansainvälistä yhteistyötä. Malkin mukaan yksi helpoimmista tavoista kantaa tätä vastuuta Isisin kohdalla olisi ottaa vastaan siellä olevat Suomesta lähteneet naiset ja heidän lapsensa.

”Siihen sisältyy riskinsä, mutta niin sisältyy jokaiseen tarjolla olevaan ratkaisuun. Lisäksi toivoisin, että turvallisuutta ajateltaisiin laajemmin kuin vain oman navan lähietäisyyden turvallisuutena. Isisin alueella asuneista perheineen voi muodostua al-Qaidan tavoin vuosikymmenien turvallisuushaaste kansainväliselle yhteisölle. Isis ja laajemmin jihadistinen liikehdintä on voimakkaasti maiden rajat ylittävä ilmiö ja siten myös sen vastaisen toiminnan pitää olla. Uhkien ei tarvitse olla juuri Suomessa ollakseen Suomelle relevantteja.”

”Oikeusvaltion mittana voidaan pitää sitä, miten se kohtelee niitä jotka vähiten sen suojaa ansaitsevat”

Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden tutkija Toni Selkälä vertaa Suomen toimintaa muihin länsimaihin. Monet Euroopan valtiot ovat katsoneet, että konsuliapua tulee myöntää vain leirin lapsille.

Tämä on Selkälän mukaan ollut nimenomainen poliittinen kanta Alankomaissa ja Belgiassa sekä enemmän tai vähemmän selvästi muotoiltu kanta Isossa-Britanniassa.

”Ranskassa ja Saksassa poliittiset päättäjät ovat halunneet sanoa mahdollisimman vähän asiasta ja päätyneet korostamaan lasten auttamisen tärkeyttä. Pohjoismaissa ministeriöt ovat pysytelleet vaiti pitkälti samoin kuin Suomessa, mutta Ruotsin kanta esimerkiksi on samansisältöinen Suomen kanssa: äitejä ei voi erottaa lain mukaan lapsistaan, mikä tekee ongelmasta hankalan”, hän kirjoittaa Perustuslakiblogissa.

Selkälä huomauttaa, että vaikka poliittinen prosessi onkin korostanut avun harkinnanvaraisuutta ja tilanteen arvioimista erikseen leirillä oleskelevien lasten ja aikuisten suhteen, tuomioistuimet useissa Euroopan maissa ovat arvioineet tilannetta toisin. Esimerkiksi Saksassa tuomioistuin katsoi, ettei äitiä voida erottaa lapsistaan.

Lue myös:

Hän sanoo, että Suomessa yleiseurooppalaisesta ongelmasta on muodostunut poliittinen kriisi.

”Kaikkialla muuallakin viranomaiset ovat toimineet ’salaa’, koska se on tapa jolla tällaisia asioita on tapana hoitaa. Tämä täysin riippumatta siitä onko kanta kielteinen tai myönteinen leirillä olevien henkilöiden kotiuttamisen suhteen. Poliittisia päätöksiä asiasta saa kaivella lehdistötiedotteiden ja haastatteluiden tiheiköstä. Jos päätöksiä löytyykin ne ovat tavallisesti ympäripyöreitä: ’tilanne on vaikea, teemme parhaamme, lapsia on autettava, pyrimme parantamaan oloja leirillä.’ Tämän toteamiseen ei ministerien päätöstä tarvita.”

Selkälä arvioi, että Suomi on varautunut tilanteeseen asianmukaisesti ja kotoisia viranomaisia on valmisteltu al-Holin leirillä olevien suomalaisten paluuseen jo pitkään.

”Milloin ja keitä palaavat henkilöt ovat, ovat tässä katsannossa merkityksettömiä kysymyksiä. Minun on vaikea tunnistaa keskustelusta sitä Suomea, joka kertoo olevansa ’kokoaan suurempi globaali toimija’ ja kehuskelee vahvalla oikeusvaltiollaan. Vai haluavatko poliitikot luoda Suomen, jossa valtion takaama turva kansalaisille perustuu arvioon apua tarvitsevan ansioista”, hän kysyy.

”Se Suomi ei enää ole oikeusvaltio, sillä oikeusvaltion mittana voidaan pitää sitä, miten se kohtelee niitä jotka vähiten sen suojaa ansaitsevat. Vain mikäli heitäkin kohdellaan samalla tavoin kuin muita voimme puhua oikeusvaltiosta. Se on vaikeaa eikä tarjoa poliittisia irtopisteitä, mutta se on yhtä kaikki oikeusvaltion perusta”, Selkälä jatkaa.

Juha Saarinen puolestaan sanoo, että oikeusvaltioon vetoaminen turhauttaa.

”Tämä on älyllistä laiskuutta. Suomi on ja on jatkossakin oikeusvaltio huolimatta siitä mitä päätetään ja millä perusteella. Päätöksessä on lopulta kyse lain tulkinnasta ja kokonaisharkinnasta.”