Suomalaisessa rikollisuudessa on tapahtunut iso mullistus vain yhden sukupolven aikana, kertovat tutkijat Turun yliopiston Aurora-lehdessä.

Huumerikoksia lukuun ottamatta eri rikosten määrät ovat laskeneet selvästi, mutta samaan aikaan rikollisuus keskittyy yhä selvemmin tietylle joukolle.

- Rikollisuus on kasautunut pienelle aktiiviselle rikoksen uusijoiden joukolle. 42 prosenttia rikoksista oli 1 prosentin tekemiä, kertoo kriminologi Henrik Elonheimo Aurora-lehdessä.

Kuusi yliopiston tutkijaa on yhdistänyt voimansa ja koonnut lastenpsykiatriaa ja oikeustiedettä yhdistävän tutkimuksen, jota kuvataan uraauurtavaksi. Laajassa tutkimushankkeessa seurattiin vuonna 1981 syntyneitä lapsia aina syntymästä lähtien 30-vuotiaiksi. Rikostiedot ovat mukana ikävuosilta 15–30.

- Oli hämmästyttävää, kuinka yleisiä rikosmerkinnät olivat. Miehistä 60 prosentilla on rikosmerkintä, naisista 25 prosentilla, kertoo Elonheimo.

Yksi rikollisuutta selittävä tekijä on viime syksynä löytynyt geeni. Lisäksi on todettu, että elimistön sokerinsääntelykyvyn poikkeama voi lisätä väkivaltariskiä alkoholinkäytön yhteydessä. Tiina Tuomisen hypoteesi kuitenkin on, että rikosten uusijoilla on keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmia sekä puutteita lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskutaidoissa.

Nämä tekijät eivät tutkijoiden mukaan kuitenkaan suoraan selitä rikollisuutta. Tutkijat uskovatkin, että lapsuuden kokemuksilla on oma roolinsa. Lapsuuden ajan laiminlyönnit tai väkivalta näyttäisivät lisäävän riskiä tulla rikoksentekijäksi.

- Meidän on autettava lasta, sillä hän ei itse valitse lähtökohtiaan, Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, THL:n tutkimusprofessori ja Turun yliopiston dosentti Hannu Lauerma sanoo.

Lauerman mukaan 80 prosentissa väkivaltakuolemista tappajamies, tapettu mies tai tappajanainen on työelämän ulkopuolella. Surmatuista naisista kolmannes on ansiotyössä. Päihtymys on mukana noin 80 prosentissa henkirikoksista.

- Siinä näkyy perheväkivallan kuva, Lauerma sanoo.