Euroopan ja etenkin EU:n tulevaisuudenkuva näyttää harvinaisen vaikealta ja synkeältä eri tutkijoiden tekstejä kokoavan Vapiseva Eurooppa -teoksen (Vastapaino 2019) valossa. Teoksessa paljon huomiota saa vuoden 2015 turvapaikkakriisi, joka tutkijoiden mukaan paljasti sekä eurooppalaisen liberalismin kriisin että itäisen ja läntisen Euroopan hajaannuksen.

Bulgarialaistutkija Ivan Krastevin mukaan pakolaiskriisi tyrmäsi ajatuksen siitä, että Euroopan unioni olisi eräänlainen historian loppu, jonka mukana koko ihmiskunta kehittyisi kohti demokraattisempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.

”Lähi-idästä ja Afrikasta saapuvat pakolaiset ja siirtolaiset ovat hätkähdyttävällä tavalla paljastaneet universaaliksi ajatellun kansalaisuuden ja ihmisoikeuksien historiallisen rajoittuneisuuden. Eurooppa on muuttunut ihmisoikeusajattelussaan universaalista paikalliseksi ja samalla horjuttanut omaa arvopohjaansa. Kaikki oli selvää, kunnes ihmisjoukot lähtivät liikkeelle kohti ihmisoikeuksia puolustanutta Eurooppaa”, Krastev kirjoittaa tekstissään, joka muista teoksen kirjoituksista poiketen on julkaistu alun perin jo 2017.

Maahanmuuttokriisi tuo esille liberalismin olemuksessa piilevän ristiriidan, hän kirjoittaa: Miten voimme sovittaa yhteen universaalit oikeudet ja sen, että kansalaiset nauttivat niistä enemmän vauraissa ja vapaissa maissa?

Krastevin mukaan pakolaiskriisi on paljastanut kylmän sodan instituutioiden ja sääntöjen kyvyttömyyden käsitellä nykymaailman ongelmia. Räikeä esimerkki tästä on vuoden 1951 YK:n pakolaissopimus.

”On selvää, että sopimus laadittiin Eurooppaa varten ajatellen erityisesti toisen maailmansodan pakolaisia ja niitä, jotka kylmän sodan alkuvuosina pakenivat kommunistisesta Itä-Euroopasta. Sopimusta ei koskaan ajateltu sovellettavaksi tilanteessa, jossa valtavat ihmisjoukot pyrkivät muualta maailmasta länteen”, hän kirjoittaa.

Koska liberalismi on hänen mukaansa ollut kyvytön käsittelemään muuttoliikettä, on siitä tullut monille tekopyhyyden synonyymi ja ”kansan vihollinen”.

Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan välinen kuilu suurempi kuin luullaan

Sama kriisi on osaltaan herättänyt henkiin Itä-Euroopan ja lännen välisen jakolinjan, ”joka ei ehkä koskaan oikeasti hävinnytkään”. Itäisen ja läntisen Euroopan välinen kuilu on kuitenkin syvempi kuin maahanmuuttokriisi. Suurin jakolinja vallitsee demokratia- ja oikeusvaltiokäsityksessä, Itä-Euroopan politiikan tutkija Katalin Miklóssy tuo esiin artikkelissaan.

Koko Euroopassa voimistunut kansalliskonservatiivinen trendi on Itä-Euroopassa sopinut hyvin yhteen alueen perinteisen, konservatiivisen oikeusvaltiokäsityksen kanssa. Näin uusi autoritäärinen malli pääsi kehittymään itäisessä Euroopassa kuin varkain Kreikan ja brexitin varjossa, Miklóssy kirjoittaa. Hänen mukaansa EU on lakaissut ongelmia ja ristiriitoja maton alle.

”Erityisesti Unkarin ja Puolan ongelmat ovat saaneet paljon mediahuomiota, mutta merkkejä samanlaisesta kehityksestä löytyy muualtakin Visegrad-maista ja Kaakkois-Euroopasta. EU:n päättäjät ja byrokraatit ovat vähätelleet käynnissä olevaa kehitystä ja suhtautuneet siihen kuin se olisi pelkkä ohimenevä ilmiö, väliaikainen erkaneminen yhteisön arvoista ja poliittisista käytännöistä”, Miklóssy kirjoittaa.

Hän kiistää väitteen, että Itä-Euroopan irtautuminen unionin tavoista olisi sen enempää yllättävää kuin väliaikaistakaan. Päinvastoin kehitys on luonnollista, sillä Miklóssyn mukaan teennäistä ja päälle liimattua on ollut lähinnä Itä-Euroopan maiden sitoutuminen Euroopan unionin arvoihin.

EU:n itälaajentumisen ehtona oli demokratisaatio, joka Miklóssyn mukaan jäi näennäistasolle. Länsi määritteli demokratian sisällön Kööpenhaminan dokumentissa, josta tutkijan mukaan tuli ”lännen itse itselleen kaivama ansa”. Kriteereissä listattiin demokratian ulkokuoret, jotka Itä-Eurooppa täytti mutta joihin se ei aidosti sitoutunut.

”EU:sta taloudellisesti riippuvaiset itäiset jäsenmaat kehittivät kaksoiskielen, jossa yhtä käytettiin asioitaessa EU:n kanssa ja toista kotiyleisön edessä. Kaksoiskielenkäytöstä tuli ’uusi normaali’, eikä EU huomannut sitä ennen kuin vasta 2010-luvun viimeisinä vuosina. Tämä kaksoiskieli oli merkki siitä, että EU:ssa syntyi rinnakkaisia todellisuuksia, jotka eivät kohdanneet”, hän kirjoittaa.

”Vain äärioikeisto esiintyy nykyisen liberaalin poliittisen järjestelmän haastajana”

Maahanmuuttokriisiin kytkeytyy myös Euroopan uusi kansallismielinen oikeisto, jota myös äärioikeistoksi kutsutaan. Radikaalioikeistoa tutkinut dosentti Jouko Jokisalo kuitenkin tuo teoksessa esiin, että ilmiöllä on maahanmuuttopolitiikkaa laajempi selittäjänsä. Hänen mukaansa äärioikeisto on ominut itselleen monopolin poliittisen järjestelmän kritiikistä ja voi kysyä, onko siitä tullut peräti ”Euroopan ainoa todellinen vaihtoehto nykyjärjestelmälle”.

”Nykyisessä poliittisessa tilanteessa vain Euroopan äärioikeisto esiintyy nykyisen finanssikapitalismin ja liberaalin poliittisen järjestelmän todellisena haastajana, jolla on vaihtoehto nykypolitiikalle. Liberaalin politiikan kamppailu äärioikeiston nousua vastaan on täysin epäonnistunut”, Jokisalo kirjoittaa.

Kun kommunistiset valtiot kaatuivat, eivät vasemmistopuolueet enää esitä kapitalismin kumoamista, vaan tyytyvät kritisoimaan finanssikapitalismia ja puolustamaan sosiaalivaltion saavutuksia. Tämän oman tarinan heikentyminen yhdistettynä siihen, että vasemmisto ei ole kyennyt löytämään nykyisille ongelmille ja kriiseille vaihtoehtoa ”uusliberalistisen paradigman ulkopuolelta”, on avannut tietä maahanmuuttovastaiselle oikeistolle.

Tänään todistamamme populismin viimeisin aalto on Jokisalon mukaan seurausta kyvyttömyydestä hallita globalisaation yhteiskunnallisia seurauksia.

”Radikaali oikeisto on onnistunut mobilisoimaan taloudellisen epävarmuuden ja maahanmuuton aiheuttaman pelon.”

Tutkija ei usko muurien ja protektionismin turvaavan keskiluokan työpaikkoja, joten poliittisen keskustan täytyy hänen mukaansa keksiä itsensä uudelleen – tai edessä on yhteiskunnallisia ongelmia, jotka jättävät maahanmuuttopelotkin alleen.

”Keskustelua järjestelmäkysymyksestä ei voida jättää vain äärioikeistolle, jonka ratkaisut sisältävät aina tietyn etnisen ryhmän tai kansakunnan ylivertaisuuden, rasismin, militarismin ja autoritaaristen valtiorakenteiden elementit”, Jokisalo kirjoittaa.

Talous: ei sen varmempaa

Jos Euroopan unioni on poliittisesti monella tasolla ristiriitainen kokonaisuus, niin sitä se on myös taloudellisesti. Tutkija Timo Miettisen kirjoittaman luvun mukaan Euroopan talous- ja rahaliittoa hallitsee sisäisesti ristiriitainen ordoliberalismi.

Tämän saksalaisen mallin mukaan valtion – tai unionin – rooli talouspolitiikan toimijana on rajattu ja sen tehtävänä on lähinnä markkinaympäristön vakauden turvaaminen. Osavaltiot – tai unionin jäsenmaat – vastaavat itse budjettikuristaan.

Nyt pohditaan sen sijaan unionin budjettiohjauksen ja yhteisen finanssipolitiikan tiivistämistä, mutta vastapainona myös niiden höllentämistä.

”Seuraavan vuosikymmenen kuluessa euroalue joko syventää integraatiotaan, pysähtyy tai purkautuu”, hän kirjoittaa.

Toisin sanoen: voi käydä näin, tai voi käydä toisin päin.

Kirjan toimittaja: Euroopan epävarmuudelle 2 syytä

Vapiseva Eurooppa -teoksen kirjoittajiin kuuluva ja teoksen toimittanut väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta toteaa Uudelle Suomelle, että Euroopan synkkää ja epävarmaa tulevaisuudenkuvaa selittää ennen kaikkea kaksi asiaa.

Ensimmäinen on se, että toisen maailmansodan jälkeisen suuren konsensuksen ja valtapuolueiden aika on nyt ohi. Politiikan kentän hajaantuessa integraatiota on vaikea viedä unionissa eteenpäin.

Toinen on Euroopan unionin luonne. Unioni on keskittynyt taloudelliseen yhteistyöhön ja ollut lähinnä taloudellisen yhteistyön järjestö, ja tällaisena se on epäonnistunut luomaan todellista poliittista yhteisöä.

Kun tähän vielä yhdistää vanhojen puolueiden vahvan uskon EU:hun sekä joihinkin yleisesti hyväksyttyihin asioihin kuten ilmastotoimien tarpeeseen, on uusien populistipuolueiden helppo esiintyä vastavoimana ja vaihtoehtona. Tämä muiden puolueiden vahva konsensus ja perussuomalaisten erottautuminen näkyy muun muassa Uudessa Suomessa tänään julkaistussa eurovaaliehdokkaiden EU-näkemysten vertailussa.

LUE LISÄÄ:

”EU:n voisi purkaa ja Suomelle oma valuutta” ­– Näin jyrkästi perussuomalaiset poikkeaa muista

”Todellinen riski halvauksesta EU:n ytimessä” – Ennuste: Perinteinen valta murtuu eurovaaleissa, EU-vastaisille vyöry

Laura Huhtasaari lähtee eurovaaleihin – Jussi Halla-aho: Perussuomalaiset haluaa laajan kansallismielisen ryhmän