63 prosenttia eurooppalaisista uskoo, että koronaviruskriisi on osoittanut tarpeen enemmälle EU-tason yhteistyölle, käy ilmi tuoreesta eurooppalaisten asenteita mittaavasta kyselytutkimuksesta. Unionin haluttaisiin vastaavan kollektiivisesti covid-19-kriisiin ja muihin globaaleihin haasteisiin.

Samalla merkittävä osuus vastaajista näki, että unioni vastasi pandemiaan kehnosti. Esimerkiksi 63 prosenttia italialaisista ja 61 prosenttia ranskalaisista vastaajista oli tätä mieltä.

Tutkijat huomauttavatkin, että eurooppalaisten tuki EU-yhteistyölle on ehdollista eikä sitä pidä nähdä luottamuslauseena olemassa olevalle unionin rakenteelle tai toiveena uusien instituutioiden rakentelusta.

”Tämä Eurooppa on pakon sanelema, ei niinkään vapaan valinnan tulos. Eurooppalainen projekti on uudelleenmietinnässä hankkeena, joka perustuu kohtaloon eikä ideaaleihin pohjautuvaan integraatioprosessiin”, kommentoi Mark Leonard, toinen tutkimusartikkelin kirjoittajista.

”Kysyntä enenevälle eurooppalaiselle yhteistyölle ei nouse instituutioiden rakentelun halusta vaan kasvavasta ahdistuksesta kontrollin menettämisestä vaarallisessa maailmassa.”

3 illuusiota koronanjälkeisestä Euroopasta

Tutkijat selvittivät laajemmin eurooppalaisten asenteita pandemian alkushokin jälkeistä maailmaa kohtaan. He muotoilivat tutkimustuloksensa kolmeen tosiasiaan, jotka murtavat kolme vallalla ollutta illuusiota.

Ensimmäinen illuusio on ilmennyt väitteenä siitä, että koronakriisi on luonut Eurooppaan uuden konsensuksen ja saanut suurimman osan kansalaisista kannattamaan valtion vahvempaa roolia.

Tutkijoiden saamat kyselytulokset kuitenkin osoittavat, että vain 29 prosenttia haastatelluista suhtautui valtionsa johtoon aiempaa suuremmalla luottamuksella ja arvioi sen suoritusta myönteisesti. 33 prosenttia taas oli menettänyt luottamusta valtionjohdon valtaan sekä arvioi sen suorituksen kielteisesti.

Tutkituista maista ääritapaukset olivat tässä suhteessa Tanska ja Ranska. Tanskassa 60 prosenttia oli kiittävällä kannalla, Ranskassa 61 prosenttia pettyneitä.

Toinen illuusioista tutkijoiden mukaan on käsitys, että koronakriisi on johtanut asiantuntijoiden kannatuksen nousuun EU-kansalaisten riveissä. Kyselyt paljastavat, että vain 35 prosenttia uskoi asiantuntijoiden työn olevan heille hyödyllistä. 38 prosenttia näki, että asiantuntijat ja viranomaiset ovat salanneet tietoa kansalaisilta, ja 27 prosentilla oli ylipäätään vähän luottoa asiantuntijoihin.

Kyselyssä mukana olleissa Pohjoismaissa, Tanskassa ja Ruotsissa, asiantuntijoihin luotti yli 60 prosenttia vastanneista. Ranskassa vain 15 prosenttia ilmaisi luottamuksensa, Puolassa 20 prosenttia ja Espanjassa 21 prosenttia.

Kansallispopulististen puolueiden äänestäjien keskuudessa usko asiantuntijoiden työn hyödyllisyyteen oli erityisen matala. Vain 7 prosenttia saksalaisen AfD:n, 4 prosenttia ranskalaisen Kansallisen liittouman, 12 prosenttia italialaisen Legan ja 3 prosenttia espanjalaisen Voxin äänestäjistä piti asiantuntijoita uskottavina.

Kolmas illuusio väittää, että koronakriisi on johtanut sekä nationalistisen euroskeptisyyden että EU-federalismin kannatuksen jyrkkään kasvuun. Tutkijat toteavat, että kumpikaan ei ole nousukiidossa. Sen sijaan on syntynyt tukea EU-tason yhteistyölle ulkoisten uhkien edessä, mutta integraation kannatus ei ole kasvanut.

63 prosenttia vastaajista koki, että kriisi on osoittanut tarpeen valtioiden välisen EU-yhteistyön lisäämiseen tulevaisuudessa. Samalla suuri osa näki, että unioni oli vastannut kriisiin huonosti.

Suurin osa tai merkittävä osa tutkittujen maiden vastaajista kertoivat, että kukaan ei auttanut heidän maataan pandemiassa tai he eivät tienneet, mikä taho oli ollut heidän kallein liittolaisensa. Vain pienet vähemmistöt vastaajista nimesivät EU:n, kansain- ja monenväliset instituutiot tai Yhdysvallat tai Kiinan heidän valtionsa merkittävimmäksi tukijaksi kriisin aikana.

52 prosenttia vastaajista toivoivat yhtenäisempää vastaamista globaaleihin uhkiin ja haasteisiin.

”Elämämme suurin sosiaalinen koe”

Toinen tutkimusartikkelin laatijoista, Ivan Krastev, näkee koronakriisin vaikuttaneen eurooppalaisten EU-asenteisiin erikoisella tavalla. Hänen mukaansa kriisin suuri paradoksi oli siinä, että EU:n poissaolo kriisin ensivaiheessa oli tekijä, joka osoitti unionin merkityksen ja sai eurooppalaiset valtionjohdot hakemaan tukea syvemmästä integraatiosta.

Syynä ei ollut siis EU:n onnistuminen.

”Covid-19-kriisi on todennäköisimmin elämämme suurin sosiaalinen koe. Vielä on liian aikaista ennustaa, kuinka radikaalisti se muuttaa yhteiskuntiamme, mutta on jo ilmeistä, että pandemia on muuttanut tapaa, jolla eurooppalaiset näkevät Euroopan ulkopuolisen maailman ja sen seurauksena EU:n roolin elämässään”, Krastev pohtii.