Postin johdon palkitseminen sekä neuvottelut pakettilajitteluhenkilöstön siirtämisestä halvemman työehtosopimuksen piiriin ovat muuttuneet poliittiseksi kädenväännöksi. Posti Groupin ainoa omistaja valtio ja erityisesti pääministeri Antti Rinne (sd) näyttää nyt kaapin paikkaa Postin johdolle.

Loogisesti asia kuuluisi Postin hallitukselle. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Pekka ­Mattila sanoo, että perusasia Postin suhteen on se, halutaanko, että sitä johdetaan kuin liikeyritystä.

”Jos halutaan, niin sitten pitää hyväksyä, että siinä paketissa tulee mukana vaikeita päätöksiä ja yritykseen täytyy palkata sellainen johto, joka pystyy kehittämään yritystä rankasti kilpailulla markkinalla.”

”Ja jos ei haluta, niin silloin pitää ymmärtää, että yhtiöstä ei tule sellaista osinkovirtaa kuin nykyään, ja valtio menettää sitä kautta yhden tulolähteen”, Mattila sanoo.

”Silmiinpistävää on myös se, kuinka pidättyväinen ja hiljaa Postin hallitus on ollut tässä tilanteessa. Sen pitäisi olla jämäkämpi ja vokaalimpi, sillä Postin johto on nauttinut vain niistä etuuksista, mitä yhtiön hallitus on johdolle myöntänyt.”

Mattila on sitä mieltä, että kaikista ongelmistaan huolimatta Posti on onnistunut kovassa paikassa muuttamaan ja uudistamaan toimintaansa. ”Se on taloudellisesti kuitenkin kohtuullisessa hapessa.”

Aalto-yliopiston professorilla on kanttia sanomisilleen. Juuri valmistunut Hallitustyötutkimus 2019 antaa aika realistisen kuvan Suomen suuryritysten hallitusten työskentelystä, josta ”yleisön mielikuva on, että ne vain istuu ja laiminlyö sekä rohmuaa ja torkahtelee”, Mattila kuvailee sarkastisesti.

Ongelmallisia tavoitteiden suhteen ovat juuri valtionyhtiöt. Mattilan mukaan valtionyritysten hallitusten haaste on, kysymys siitä, mikä on niiden saama mandaatti toimia. Sitä osoittaa myös tehty tutkimus.

”Muihin yrityksiin verrattuna valtionyhtiöissä tehdään nykyisellään melko huomattavasti nykystrategian muokkauksia, jotta valtio sitoutuisi strategiaan paremmin”, toteavat vastaajat tutkimuksessa (katso graafi). Poikkeama muihin yrityksiin on selvä.

”Normaalisti yrityksen hallitus sitoutetaan vuosien päähän ulottuvilla tavoitteilla. Tämä mekanismi menee rikki valtionyhtiöissä, kun poliittinen regiimi muuttuu. Poliitikoilla on houkutus reagoida moraalipaniikkeihin. Yritysten hallitusjäsenille voi tullakin yllätyksenä, että he menivät hallitukseen yritystehtävään, mutta huomaavatkin olevansa poliittisessa tehtävässä. Se ei ole heille ominaista pelikenttää”, Mattila sanoo.