Ajatus omasta pienestä ydinvoimalasta kiinnostaa suomalaiskuntia. Ainakin Espoo, Helsinki, Kirkkonummi ja Nurmijärvi selvittävät mahdollisuutta oman pienreaktorin käyttöönottoon, kertoo Tekniikka&Talous.

Eri energiayhtiöt kehittävät parhaimmillaan teknologiakonsepteja pienydinvoimaloille. Niin sanottujen modulaaristen ydinreaktorien laitoskoko voisi olla 10–300 megawattia, kun nykyiset ovat jopa 1600 megawatin jättiläisiä. Pienreaktoreita ei vielä ole saatavilla kaupallisesti, mutta ensimmäiset yhtiöt lupailevat kaupallista tarjontaa jo 2020-luvulla.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professorin Juhani Hyvärisen mielestä pienet reaktorit saattaisivat olla keskikokoisille suomalaiskaupungeille hyvä tapa muuttaa yhteistuotantonsa hiilidioksidipäästöttömäksi.

– Teknisesti siitä tulee ilman muuta mahdollista, mutta jää nähtäväksi, onko se kustannustehokasta, hän arvioi T&T:lle.

Ydinvoimaloita Suomessa valvova Säteilyturvakeskus (Stuk) on seurannut pienten reaktorien kehitystä kansainvälisten energiajärjestöjen välityksellä. Turvallisuusarvion se tekisi kuitenkin vasta sen jälkeen, jos joku taho hakisi periaatepäätöstä hallitukselta. Periaatepäätöstä laitos ei kuitenkaan pykälien mukaan tarvitse, jos ydinvoimalan lämpöteho on alle 50 megawattia.

Moduuleista koottavaa reaktoria kehitetään, koska nykyisten isojen voimaloiden hinta on paisunut lähelle kymmentä miljardia euroa. Hintaa yritetään saada alas pienreaktorien teollisella sarjavalmistuksella.

Pientäkään ydinreaktoria ei nykyisten turvallisuusvaatimusten mukaan voi rakentaa aivan kaupunkien keskustoihin. Ydinvoimalan koosta riippumatta laitoksella pitää olla viiden kilometrin suojavyöhyke, jossa ei saa olla tiheää asutusta. Sen ympärillä pitää olla myös 20 kilometrin varautumisalue, jos pitää ryhtyä väestönsuojelutoimiin onnettomuustilanteessa.

Lue koko juttu Tekniikka&Talous -lehdestä