Suomen kieli, talouslamat, byrokratia, syrjintä, ikä ja toive paluusta kotimaahan. Näitä syitä toimittaja-poliitikko Abdirahim ”Husu” Hussein ja työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Kristina Stenman luettelevat sille, miksi useampi Suomen somaleista on työtön kuin työelämässä.

Hussein painottaa Uudelle Suomelle, että kyse ei todellakaan ole laiskuudesta.

– Pistän Suomen kansalaisuuteni pantiksi. Jos löytyy työpaikka, josta maksetaan oikea palkka – ei mitään kusetusta – ja löytyy somaleita, jotka kieltäytyvät siitä, niin minä, Husu, annan kansalaisuuteni pois ja palaan Mogadishuun, Hussein vannoo.

Hän katsoo, että somalien kokemuksista voidaan ottaa oppia ja uusien turvapaikanhakijoiden kotouttamista voidaan nopeuttaa selvästi.

Suomessa elää Tilastokeskuksen viimeisimpien tietojen mukaan 16 721 somalia äidinkielenään puhuvaa. Puolet heistä on alle 20-vuotiaita. Työvoimaan kuuluu 4361 ihmistä ja heistä työssä on 1 934 ja työttömänä 2 427. Työttömien osuus on hyvin suuri. Open Society Foundation (OSF) vuonna 2013 julkaistussa laajassa tutkimuksessa ilmeni, että tilanne on yhtä heikko myös Norjan Oslossa ja Ruotsin Malmössä.

– Nimenomaan Pohjoismaissa, mutta sitten esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Pohjoismaiden somaleita verrattaessa tilanne on hyvin erilainen, Hussein toteaa.

Tämä on totta.

Yhdysvalloissa viiden ja puolen miljoonan asukkaan Minnesota on maan toiseksi suomalaisin osavaltio. Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston tuoreimpien arvioiden mukaan Minnesotassa asuu yli 94 000 ihmistä, joilla on suomalaisia sukujuuria. Kansantaloutena Minnesota on Suomea jonkin verran suurempi, mutta sisävesien suhteellinen osuus koko osavaltion pinta-alasta on Suomea pienempi. Pääkaupungissa Minneapolisissa on tammikuussa kylmempää kuin Helsingissä mutta heinäkuussa lämpimämpää.

Minnesotassa asuu myös yli 38 000 somalitaustaista ihmistä. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Lisäksi somalien työttömyysprosentti on Minnesotassa 16.

Vuonna 2010 ruotsalainen delegaatio vieraili Minneapolisissa tarkastamassa, kuinka osavaltio on onnistunut siinä, missä Pohjoismaissa on epäonnistuttu.

– Yritteliäisyys on kirjoitettu DNA:hamme. Aina seitsemännestä vuosisadasta saakka somalit ovat käyneet kauppaa ulkomaailman kanssa. He tietävät, kuinka tuoda esille taitonsa, kertoi tuolloin tulkkausyrittäjä Osman Sahardeed Star Tribune -lehdelle. Hänen Surad Interpreting -yrityksensä on yhä toiminnassa.

Suomessa somalitaustaisia yrittäjiä on hyvin vähän. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 Suomessa oli 37 somalinkielistä yrittäjää. Se on poikkeuksellinen luku, sillä maahanmuuttajat perustavat yrityksiä yleisesti hanakammin kuin kantaväestö.

– Se on mielenkiintoinen ja samaan aikaan kurja luku. Nyt pitäisi miettiä, mitä sille voi tehdä. Olisi hyvä, että katsottaisiin osin kansallisuuksittain, esimerkiksi juuri yrittäjyyden osalta, että mitä voitaisiin tehdä juuri tämän ryhmän kohdalla, Stenman pohtii.

”Yrityksen perustaminen ei ole vaikeaa, mutta sen pyörittäminen…”

Sekä Stenman että Hussein kuitenkin tietävät, että somaliyhteisön keskuuteen on syntynyt myös epävirallista palvelu- ja vaihtotaloutta. Hussein kertoo tuntevansa esimerkiksi useampia somalinaisia, jotka käyvät kauppaa vaatteilla, lastenvaatteilla ja kodintekstiileillä. Kauppaa tehdään samaan tapaan kuin entisajan laukkuryssät, jotka kiersivät talolta talolle.

– Kun kysyy, miksi nainen ei perusta yritystä, niin hän sanoo, ettei riitä kielitaito ja ymmärrys Suomen byrokratiasta, Hussein kertoo.

Byrokratiaongelman myöntää myös työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja.

– Yrityksen perustaminen ei Suomessa ole hirveän vaikeata. Mutta sitten sen pyörittäminen – kaikki kirjanpito, verotus ja kaikki – vaatii omanlaistansa osaamista.

Hussein on kuitenkin vakuuttunut siitä, että muutos on syntymässä. Uusia yrittäjiä on tulossa ja hän tuntee heitä henkilökohtaisesti.

– Olen mukana kahdessa bisnesprosessissa, jossa somalitaustaiset nuoret ovat perustamassa yrityksiä. Yksi on somalialaisten ravintola, ihan kunnon ruokaravintola, toinen huonekalujen maahantuontia, Hussein toteaa.

– Se puolikas somaleista, joka kasvaa nyt kovaa vauhtia aikuiseksi, niin he tulevat tekemään sen, mitä Yhdysvalloissa ja Kanadassa jo tapahtuu. Heillä on enemmän ymmärrystä Suomesta ja sen byrokratiasta.

”Purin laukut vasta 9 vuoden jälkeen”

Vuonna 1994 Suomeen saapunut Hussein kertoo avoimesti, että hänen kotoutumisensa Suomeen alkoi oikeasti vuonna 2003, vasta yhdeksän vuotta Suomeen saapumisen jälkeen.

– 2000-luvun alkuun asti suurin osa somaleista, myös minä, ajattelin, että mä palaan kohta kotiin, eikä minun tarvitse tehdä täällä mitään. 2000-luvun alussa vasta purettiin laukut. Minä, Husu, purin laukut vasta 2003 Suomessa. Vaikka me olemme olleet täällä 25 vuotta, niin ensimmäiset 10–15 vuotta jengillä on ollut mielessä, että Somalia rauhoittuu ja me palaamme kohta sinne, Hussein sanoo.

Aika olisi voinut olla lyhempikin, hän pohtii, jos olonsa olisi tuntenut tervetulleeksi.

– Ettei siitä ole mitään haittaa, että täällä on yksi meikäläinen, joka työskentelee ja maksaa veroja, hän lisää.

1990-luvun alussa Suomen Pakolaisneuvonnassa työskennellyt Kristina Stenman muistaa lama-Suomen ilmapiirin hyvin.

– Silloin kun somalialaiset tulivat 25 vuotta sitten, se oli tavallaan shokki suomalaiselle yhteiskunnalle. Se keskustelu oli äärettömän kärjistynyttä ja rasistista silloin. Aika pian sen jälkeen kun oli somalialaisia turvapaikanhakijoita tullut, täältä lähti moni korkeasti koulutettu, koska ei ollut mitään työllistymismahdollisuuksia. Se oli tietysti sitä 1990-luvun syvintä lamaa silloin.

– Mutta se oli hyvin, hyvin vaikea tilanne ja tämä on yksi asia, joka on seurannut tätä somalialaisten ryhmää koko ajan. Tietysti se yhteisössäkin vaikuttaa, että jos hyvin koulutetutkaan eivät pääse töihin, niin se on tosi vaikea asia.

”On vaikea pitää Suomi sydämessä”

Somalit kokevat poikkeuksellisen paljon syrjintää. Esimerkiksi OSF:n Helsinki-raportissa todetaan, että somalit kokevat enemmän syrjintää kuin muslimit tai muut afrikkalaiset maahanmuuttajaryhmät. Syrjintä kohdistuu siis suoraan somaleihin. Tästä Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio on Suomea huomauttanut. Vuoden 2013 raportissa todetaan, että “vaikka somaleita on asunut Suomessa jo noin 20 vuotta, he ovat yhä heikoiten integroitunut [maahanmuuttaja-] ryhmä”. Vuoden 2012 maahanmuuttajabarometristä selviää, että 70 prosentilla somalitaustaisista ei ole yhtään suomalaista ystävää.

– Suomen somaleilla on Suomi sydämessä. Mutta on hirveän vaikea pitää sitä sydämessä, kun koko ajan joku haluaa ajaa meidät pois, Hussein tiivistää tuntonsa.

– Viimeisen 14 vuotta olen maksanut joka vuosi veroja. Ja joka vuosi olen maksanut mielelläni veroja. Siitäkin huolimatta saan edelleen paskaa palautetta. Jatkuvaa kiusantekoa, jatkuvaa häiriköintiä, hän lisää.

Hussein haluaa myös herätellä somaliyhteisöä pohtimaan, annetaanko syrjinnän edessä liian helposti periksi.

– Ei tuo Ylen työkään helposti tullut. Puolitoista vuotta jouduin todistelemaan, että olen hyvä ja pystyn tätä tehdä. Pitää olla sellainen asenne, että kyllä minä osaan. Helposti annetaan periksi rasismin ja ennakkoluulojen edessä. Ne ovat aina olleet olemassa ja tulevat olemaan. Mutta siinä pitää myös katsoa peiliin, että onko annettu periksi liian helposti.

Vaikka työmarkkinoille kiinnittyminen on ollut somalien kohdalla vaikeaa, se ei kerro koko totuutta somalien asemasta Suomessa. Tutkijat Päivi Pirkkalainen, Hanna Wass ja Marjukka Wrede katsovat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa tuoreessa analyysissään, että somalien tilanne Suomessa ei ole aivan niin lohduton kuin työttömyysluvuista ja syrjintäraporteista voisi tulkita.

Muihin maahanmuuttajaryhmiin verrattuna somalit osallistuvat tutkijoiden mukaan selvästi enemmän järjestötoimintaan ja heidän äänestysaktiivisuutensa on korkeampi. Somalit ovat siis onnistuneet kiinnittymään suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan paremmin kuin moni muu maahanmuuttajaryhmä.

– Jos Suomessa ei olisi järjestöjä, niin meillä olisi vielä huonompi tilanne. Järjestöjen kautta somalit ovat päässeet mukaan ja niiden kautta on opittu paljon, Hussein yhtyy.

”Sen verran porvari olen, ettei voi vain nukkua ja rahat tulevat tilille”

Suomeen saapui viime vuonna yli 30 000 turvapaikanhakijaa ja poliitikot ovat esittäneet huolensa siitä, kuinka Suomeen jäävät saadaan kotoutettua mahdollisimman pian.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) arvioi helmikuun alkupuolella pitämässään tiedotustilaisuudessa, että paras tapa kotouttaa ja ehkäistä syrjintää, on saada maahanmuuttajat töihin.

Hussein painottaa myös, että työhön on päästävä nykyistä helpommin. Hän syyttää, että suomalainen järjestelmä pyrkii integroimaan maahanmuuttajia ensin sosiaalitukijärjestelmään ja vasta toissijaisesti työelämään.

– Nyt kun meillä on kaikenlaisia pakkolakeja, niin minä lisäisin vielä yhden pakkolain: että maahanmuuttajat, etenkin sellaiset aikuiset miehet, jotka tulevat Suomeen peruskoulupohjalta lähtisivät kielikurssien jälkeen ammattikouluun tai oppisopimuskoulutukseen, jossa voi olla kolme päivää töissä ja kaksi koulussa, Hussein ehdottaa.

Lisäksi hän kertoo olevansa ”sen verran porvari”, ettei hän näe ongelmaa siinä, että maahanmuuttajat voisivat työskennellä aluksi työehtosopimusten asettamaa ansiotasoa heikommalla palkalla.

– Ehdottomasti jengin pitäisi ansaita elantonsa työllä. Siinä mielessä olen porvari, etten usko tähän konseptiin, että kun nukkuu joka päivä kotona, niin silti rahat tulevat tilille. Sitä mun on hirveän vaikea hyväksyä Suomessa edelleen 20 vuoden jälkeen. Pakko olla porkkanaa ja keppiä, Hussein linjaa.

– Olen sitä mieltä, että perustulokokeilu on äärimmäisen tervetullut. Jos olisi perustuloa ja matalapalkkatyötä, niin kyllä se olisi tervetullutta. Kun 2000 euroa jostain työstä saa, niin se on hyvä. Porukka tulee maista, joissa palkka tai päivätulot ovat alle kolme dollaria. Sitten tullaan Suomeen, jossa voi saada 7,5 euroa tunnissa. Kyllä jengi varmasti työskentelee tällä summalla.

Sekä työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Stenman että Hussein toteavat kuitenkin, että työelämäuudistuksia tärkeämpää olisi asenteiden muuttaminen. Stenman katsoo, että somalien kokemuksista löytyy se opetus, että erilaisten palveluverkostojen tai valtiollisten toimenpiteiden kehittäminen ei auta, ”jos ilmapiiri on sellainen, että nämä ihmiset eivät kuulu tänne”.

– Minusta itsestäni tuntuu, että Suomen pitäisi nyt päättää, että jos ihmiset saavat luvan tänne tulla, niin silloin he kuuluvat tänne ja hoidetaan homma. Piste, Stenman painottaa.

Hussein toivoo asennemuutosta myös Suomen kotouttamisjärjestelmään. Sosiaalitukea enemmän maahanmuuttajille pitäisi hänen mukaansa tarjota koulutusta ja motivointia.

– Pitäisi pystyä luomaan sellainen ”suomalainen unelma” ja näyttää onnistumisen tarinoita, eikä aina vain näyttää pelkästään niitä ongelmia. Se viesti välittyy kyllä uusiin tulijoihin, että jos täällä on 20 vuotta ollut, eikä vieläkään työllistynyt, niin miten minä työllistyisin, Hussein sanoo.