Australian aboriginaalien kertomukset merenpinnan noususta siirtyivät suusta suuhun ja säilyivät paikkansapitävinä jopa 10 000 vuoden ajan, uskovat australialaistutkijat Nick Reid ja Patrick Nunn.

Nunn on maantieteen professori, kielitieteilijä Reid puolestaan käyttäytymis- ja kognitiotieteiden apulaisprofessori. He ovat yhteisessä, äskettäin julkistetussa raportissaan käyneet läpi 18 ikivanhaa aboriginaalien tarinaa Australian rannikkoalueilta. Kaikki tarinat kertovat tulvimisesta, merenpinnan noususta – ja ammoisista metsästysmaista, joista tuli saaria. Osa heimoista osaa yhä osoittaa meren pinnan alta entisten saarten sijaintipaikkoja, kertoo tutkimushankkeesta raportoiva Climate Central.

– Väitämme, että nämä tarinat ovat tallentaneet rannikon peittymisen veteen vähintään 6000–7000 vuotta sitten merenpinnan saavuttaessa nykytasonsa, Reid ja Nunn kirjoittavat Sunshine Coast -yliopiston verkkosivuilla.

Tutkijat sijoittavat tarinoiden alkuperän 13 400 – 7500 vuoden päähän. Yksi niistä on kielitieteilijöiden vuosikymmeniä sitten aboriginaalien parissa tallentama kertomus ihmisistä, jotka elivät ”siellä missä [Queenslandin] Iso valliriutta nykyisin sijaitsee”. Yhdessä tarinan versiossa mainitaan useita todellisia maamerkkejä kuten saaria, jotka aikoinaan kuuluivat mantereeseen.

Reid ja Nunn uskovat maantieteellisten todisteiden ja merenpinnan tason vaihtelua mallintaneiden tietokonelaskelmien perusteella, että kyseinen tarina perustuu tosiasiallisiin havaintoihin, ja on hyvin vanha – kenties jopa yli 10 000 vuotta. Väite on ristiriidassa suullisiin kertomuksiin liittyvän yleisen käsityksen kanssa; erään tieteellisen määritelmän mukaan yli tuhat vuotta vanhoihin tapahtumiin liittyvät kirjoittamattomat tarinat eivät yleensä perustu historiallisiin tosiasioihin.

– Mistä tiedämme, että nämä tarinat ovat autenttisia? Me väitämme niin, koska ne kaikki kertovat pääpiirteittäin samasta asiasta, meren noususta kuivalle maalle, mikä viittaa siihen, että ne perustuvat aitoihin havaintoihin, Reid ja Nunn kirjoittavat.

Heidän mukaansa myös valtaisat välimatkat eri tarinoita kertoneiden heimojen välillä – ja tarinoiden uniikit paikallisyksityiskohdat – viittaavat siihen, että ne eivät ole lähtöisin samasta, kenties keksitystä alkuperäistarinasta.

– On aika käsittämätöntä ajatella, että tarinaa voidaan kertoa 10 000 vuoden ajan, Nicholas Reid sanoo Climate Centralille.

– On lähes mahdoton kuvitella, että ihmiset ovat välittäneet kertomuksia nykyisin veden alla olevista saarista 400 sukupolven ajan.

Kaksikko uskoo, että tämän on mahdollistanut muun muassa aboriginaalien sisäinen kurinpitotapa, joka on tähdännyt tarinoiden todenperäisyyden varmistamiseen ja säilyttämiseen.