Suomen velkaantumisen kääntäminen laskuun ei välttämättä tarkoita rajuja leikkauksia, pohtii Puheenvuoro-blogissaan vihreiden helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas Hannu Oskala.

Hän nostaa esille Helsingin Sanomien vaalikoneen väitemuotoisen kysymyksen, missä väitetään, että ”Suomen velkaantuminen on käännettävä laskuun vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin”. Oskalan mukaan väitteestä paljastuu Suomessa yleistynyt kumma sadismin muoto.

– Minun oli pakko vastata tähän ”En osaa sanoa”. Kysymyksen lähtökohta on virheellinen. Siinä oletetaan että Suomen velkaantumisen kääntäminen laskuun tarkoittaisi välttämättä leikkauksia palveluihin ja etuuksiin. HS:n kysymyksenasettelu edustaakin Suomessa valitettavan suosittua sadofiskalismia, jossa tärkeämpää tuntuu olevan se että jotakuta sattuu kuin se että saataisiin jotain fiksua aikaan, Oskala pohtii.

Oskala toteaa, että valtion velkaa tarkastellessa tärkeää on arvioida velkasuhdetta, eli valtion velan suuruutta suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hän täsmentää tämän tarkoittavan myös sitä, että velkasuhde voi pienentyä vaikka uutta velkaa otettaisiin, kunhan talous kasvaa velkaa nopeammin.

– Vuonna 1995 valtionvelkaa oli 62,6 %, euromääräisesti 60,1€ miljardia. Vuonna 2005 valtion velkaa oli yhä 60 miljardia, mutta se oli enää vain 38,1 % BKT:sta. BKT kasvoi tuolla välillä 96,1 miljardista 157 miljardiin. Suomi käänsi “velkaantumiskehityksen” laskuun talouskasvulla. Palveluja ei leikattu.