Suomen terveyskeskusten tilanne huolestuttaa terveydenhuollon ammattilaisia nyt toden teolla.

Asia nousi julkisuuteen pari viikkoa sitten, kun lääkäri Lara Juvonen kuvaili työnsä varjopuolia sosiaalisessa mediassa.

”Monet kokeneet yleislääkärit pakenevat terveyskeskuksista privaattiin ei paremman palkan perässä, vaan koska sitä työmäärää ei vain jaksa määräänsä enempää. Moni harmittelee sitä, miten se työ itsessään olisi kyllä ollut antoisaa ja mielenkiintoista, mutta "omaa jaksamista ja mielenterveyttä täytyy kuunnella ensin". Eikö tämä ole sääli? Että kiinnostuneita hyviä lääkäreitä olisi sinne perusterveydenhuoltoon, mutta ei sinne saada ketään jäämään? Ei ole normaalia, että ne kokeneet konkaritkin ja erikoislääkärit istuvat ylitöitä tekemässä klo 18.00-19.00 asti, vaikka työaika on loppunut jo klo 15.40, koska muuten ei selviä työmäärästä ja pakko ne työt on kuitenkin tehdä. Kyllä se kertoo perustavanlaatuisista ongelmista perusterveydenhuollon prosesseissa”, hän kirjoitti Facebookissa.

Lue myös:

Juvosen mukaan ”tolkkua” pitäisi jatkossa saada ennen kaikkea hoidon laadun mittaamiseen, hoidon jatkuvuuteen, hoidon tarpeen arvioinnin parantamiseen ja vastaanottoaikojen antamiseen potilaan yksilölliset tekijät huomioon ottaen.

”Lisäksi mielenterveyspalveluiden parantamiseksi on lisättävä matalan kynnyksen psykiatrian palveluiden saatavuutta ja tehtävä rajoituksia reseptien uusintatulvaan. Ei voida olettaa, että julkisella uusitaan kaikki ne erikoiset privassakin ja erikoissairaanhoidossa aloitetut lääkkeet ilman niille annettua aikaa, koska reseptinuusinta on aina kannanotto potilaan asioihin ja hoitoon eikä pelkkä napinpainallus”, hän kommentoi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) julkisti lokakuussa terveyskeskusten kehittämisohjelman, jossa muun muassa luvataan ensi vuodelle 70 miljoonaa euroa lisää rahaa perusterveydenhuollon toiminnan kehittämiseen.

Lue myös:

Kiurun mukaan ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmislähtöisten palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Palveluja kehitetään ohjelmassa ministerin mukaan niin, että ne voidaan ottaa käyttöön hallitusohjelman mukaisessa sote-rakenteessa eli tulevissa maakunnissa.

”Sote-uudistuksessa kuunnellaan tarkasti ihmisten tarpeita. Hoitotakuuta tiukennetaan ja jatkossa ihminen pääsee viikossa tarvitsemaansa hoitoon. Nyt panostetaan peruspalveluihin ja painotusta siirretään ennaltaehkäisevään työhön. Myös sote-ammattilaisten kesken tarvitaan vahvaa yhteistyötä, jotta asiakkaan tilanne voidaan arvioida kokonaisuutena”, hän sanoi.

”Ministeriö suunnittelee tulevaisuutta, terveyskeskuslääkärit valittavat nykyhetken tilannetta”

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostitiikkajohtaja Lasse Lehtonen kuvailee Kiurun ehdotusta askeleeksi oikeaan suuntaan. Hän on silti huolissaan nykytilanteesta.

”Samaan aikaan kun ministeriö suunnittelee terveyskeskusten tulevaisuutta, valittavat terveyskeskuslääkärit nykyhetken tilannetta. Jopa pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Vantaan terveyskeskus kärsii vakituisten lääkärien pulasta, eivätkä ns. yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittaneet vastavalmistuneet lääkärit halua jäädä sinne töihin. Kauemmas kasvukeskuksista lääkäreitä on vaikea saada suurella rahallakaan – itselleni on tullut toisen käden tietoja syrjäseutujen terveyskeskusten tilapäislääkäreiden yli 20 000 euron kuukausipalkoista. Nuoret lääkärit pitävät terveyskeskuksia ankeina työpaikkoina”, hän kuvailee Puheenvuoron blogissaan.

Lehtonen toteaa karusti, että valtiovarainministeriön taholta sosiaali- ja terveydenhuolto on viime vuosina nähty lähinnä säästökohteena.

”VM on leikannut kuntien valtionosuuksia, vaatinut palvelujen keskittämistä ja halunnut heikentää sote-henkilöstön palkkakehitystä omilla tuottavuusvaatimuksillaan. Jostain syystä kuitenkin yksittäiset kunnat haluaisivat oman terveyskeskuksen tai sairaalan säilyttää, kun se on paikallisesti merkittävä elinvoiman lähde. Jostain syystä keskittäminen on vähentämisen sijaan lisännyt terveydenhuollon kuluja, kun potilaan keskitetyistä päivystyksistä päätyvät aikaisempaa useammin suoraan erikoissairaanhoitoon hoidettavaksi. Jostain syystä palkkojen leikkaukset ovat pahentaneet työvoiman saatavuusongelmia eri puolilla maata, joita korjataan sitten kalliiseen hintaan hankituilla keikkatyöntekijöillä taikka ylitöillä”, hän luettelee.

”Lääkärin työlle on tultava rajat”

HUSin entinen toimitusjohtaja, nykyinen sdp:n kansanedustaja Aki Lindén sanoo, että suurin virheluulo on se, että terveyskeskuslääkäri tekee vain vastaanottotyötä.

”Hänen työhönsä kuuluu erittäin paljon muuta: neuvoloita, kouluterveydenhuoltoa, kuntoutus- ja apuvälineasioita, kotisairaanhoitoa, vanhainkotien ja muiden laitosten käyntejä, reseptien uudistamista, puheluihin vastaamista, työterveyshuollon työpaikkakäyntejä, asiantuntijatapaamisia sosiaalihuollon eri viranomaisten kanssa, työnohjausta, esimiestyötä jne jne. Tällaista on ”virkalääkärin” työ - halusi lääkäri tai ei. Tutkimuksen mukaan terveyskeskuslääkärin työstä 55 prosenttia on vastaanottotyötä. 45 % on edellä kertomiani muita töitä. Tästä johtuen ei myöskään voida yhden vastaanottoköynnin kustannusta saada jakamalla koko lääkärin palkka vastaanottoköyntien lukumäärällä. Alkeellisinkin kustannuslaskija ymmärtää tämän”, Lindén kirjoittaa Facebookissa.

Lindén kertoo, että kun hän itse toimi terveyskeskuslääkärinä 1980-luvun alussa, työpäivä muodostui 80-prosenttisesti vastaanotosta.

”Miksi kerron tuollaisia? En nostalgian vuoksi, enkä korottaakseni ketään ”työn sankariksi”, vaan siksi, että on syytä tuntee juuriaan myötä tämä ilmiö ja ongelma, jota nyt yritetään korjata. Olen haastatellut ikätovereitani ja entisiä työkavereita, jotka tekivät elämäntyönsä terveyskeskuksissa. Itse siirryin muihin töihin 43-vuotiaana vuonna 1995. He kertovat, että eivät he enää 2000-luvulla pystyneet hoitamaan 20 vastaanottokäyntiä päivässä, vaikka olivat kokeneempia kuin nuorena. Potilaiden ongelmat olivat muuttuneet yhä monimutkaisemmaksi. Lääketiede oli kehittynyt valtavasti. Potilaiden odotukset olivat kasvaneet. Erikoissairaanhoito oli siirtänyt vaikeita jatkohoitoja ja uusia tehtäviä terveyskeskuksiin. Muiden tehtävien kirjo ja viranomaismääräykset lisääntyivät. 10-12 potilasta päivässä oli kokeneellekin lääkärille hyvä saavutus”, hän kirjoittaa.

Useiden eri arvioiden mukaan Suomessa tarvitaan vähintään 1000 lääkäriä lisää terveyskeskuksiin. Lindénin mukaan tarvittaisiin mieluiten myös jokaiselle lääkärille työpariksi kokenut sairaanhoitaja, koska tällaisella parityöskentelyllä työ on tehokkaampaa.

”Lääkärin työlle on tultava rajat. Viime kädessä se ”tulee” siitä, että lääkärin vastuulle kuuluva väestömäärä rajataan realistiseksi. Tanskassa, jossa juuri vierailin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa, on omalääkärimalli. Lääkärin vastuulla oleva väestön enimmäismäärä on 1800, käytännössä se on 1500. Lääkäri voi itse päättää tämän rajaamisesta pienemmäksi. Toki silloin ansiot pienevät, mutta päätös on lääkärin oma. Tanskalainen omalääkäri tekee yli 80 prosenttia työajastaan vastaanottotyötä”, Lindén huomauttaa.

Hän korostaa lisäksi, että perusterveydenhuollon vahvistaminen ei tarkoita vain yhtä vastaanottoaikaa, vaan hoidon tulee olla jatkuvaa.

”Pitää päästä uudelleen omalääkärimalliin. Tätäkin voi rajoitetusti ostaa yksityissektorilta, mutta sopimusten tulee olla pitkäaikaisia. On myös kytkettävä lääkärin vastaanotto osaksi perusterveyden muuta kokonaisuutta. Tämä voi olla haasteellista, jos kokonaisuuden osia hankitaan monilta eri tuottajilta. Luullakseni viikon hoitotakuun astuessa voimaan on kuitenkin osin turvauduttava myös ostopalveluihin. Tämä voidaan tehdä hallitusti ja julkista terveydenhuoltoa vahvistavalla tavalla. Ei tämä ole mikään ideologinen kysymys.”

Lue myös: