Guggenheim-suunnitelman yksi suuri puute on arkkitehtikilpailun voittaneen rakennusehdotuksen estetiikka, kirjoittaa kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaara, sosialidemokraattisen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.

Hän kysyy Puheenvuoron blogissaan, millaisen rakennuksen haluamme pääkaupungin symboliksi.

– Rahaa voidaan tietenkin kaupungissa käyttää mihin valtuuston enemmistö viisaaksi katsoo. Toinen asia on sitten, että haluavatko helsinkiläiset tämän synkkäsävyisen linnakkeen kaupunkinsa symboliksi sen kaikkein arvokkaimmalle tontille? Jalovaara kirjoittaa.

– Mielestäni ehdotuksen yksi suuria puutteita on voittaneen ehdotuksen estetiikka. Keskusteluissa todetaan usein, että on parempi rakentaa Guggenheim museo kuin pitää Helsingin paraatipaikkaa pysäköintialueena. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole Guggenheim tai parkkipaikka.

Kaupunginhallituksen täpärästi puoltama Guggenheim-esitys on keskiviikkona ensimmäistä kertaa valtuuston käsittelyssä. Jalovaara aikoo äänestää esitystä vastaan, mutta ymmärtää kannattajiakin.

– Keskiviikon ratkaisuun suhtaudun niin, että se on valintatilanne, jossa kummallekin vaihtoehdolle voi esittää sinänsä relevantteja perusteluja. Vaikka itse en kannata kaupunginhallituksen enemmistön valtuustoon lähettämää esitystä, ymmärrän jotenkin myös niitä, jotka näin tekevät. Kyse on siitä mihin Helsingissä investoidaan ja minkälaista kulttuuripolitiikka haluamme tehdä. Kaupunki ei nouse tai kaadu tämän museon mukana, Jalovaara rauhoittelee.

Jalovaara kertoo ajatelleensa alusta asti, että Guggenheim voi syntyä Helsinkiin selkeästi yksityisen rahan hankkeena. Tämä ehto ei hänen mukaansa toteudu uudessa hieman parantuneessakaan esityksessä.

Historiantutkija Jalovaara muistuttaa blogissaan omasta aiemmin esittelemästään ideasta. Hän on ehdottanut Guggenheimille suunnitellulle tontille suomalaisempaa kulttuurinähtävyyttä.

– Miltä kuulostaisi Suomen itsenäisyyden ajan museo Kauppatorin laidalle? hän kirjoittaa.

– Kyse on siitä, uskommeko oman kulttuurimme ja historiamme vetovoimaan vain näemmekö, että se pitää tuoda tänne jostain tuontitavarana. Jälkimmäinen ajatus kertoisi minusta lähinnä heikosta kansallisesta itsetunnosta, mistä kyllä on paljon merkkejä muutenkin.

Jalovaara esitteli ideansa Kanava-lehdessä kesällä. Hän otti esimerkiksi Viron Tarttoon valmistuvan kansallismuseon.

– Suomen itsenäisyyden ajan museossa tulisi kaunistelematta esitellä niin vuoden 1918 tapahtumat kuin Nokian kännyköiden tarina maailman huipulle ja alas, Jalovaara kirjoitti Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä.