Kun venäläiset olivat jo valloittaneet Suomen vuonna 1809, muuan luutnantti Batjuskov kirjoitti Suomesta Pietariin: Täällä on niin kylmää, että ajan siivetkin ovat jäätyneet. On hirvittävän yksitoikkoista. Ikävyys hiipii lumikenttiä pitkin ja voi sanoa liioittelematta, että tässä villissä, hedelmättömässä erämaassa, jossa ei ole kirjoja, ei seuraa eikä aina viiniäkään, on niin surullista, ettemme voi erottaa keskiviikkoa sunnuntaista.

Tilaajille
Tilaajille
Tämä sisältö on vain Uuden Suomen tilaajille. Tilaajana saat esimerkiksi:
  • ■ Rajoituksettoman lukuoikeuden kaikkiin artikkeleihin
  • ■ Päivittäiset vain tilaajille suunnatut Tähtijutut