Laaja rintama kansanedustajia on alkanut vaatia hallitusta puuttumaan Suomen susitilanteeseen. Luonnonvarakeskuksesta (Luke) vahvistetaan Uudelle Suomelle, että tilanne on muuttunut viime talvesta. Tutkimusprofessori Ilpo Kojola ei kuitenkaan suostu tarkemmin arvioimaan kannanmuutosta.

Susitilanne on nostettu eduskunnassa toistuvasti esiin talven aikana. Marraskuussa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) vastasi kansanedustaja Ville Vähämäen (ps.) kirjalliseen kysymykseen, joka nivoutui ennen kaikkea susien aiheuttamiin eläinvahinkoihin. Vähämäen mukaan korkea metsästyskoirakuolleisuus uhkaa jo alan kulttuuria.

Viime viikolla Leppä vastasi Rkp:n eduskuntaryhmän yhteiseen kirjalliseen kysymykseen, joka nosti esiin erityisesti Pohjanmaalla ja Länsi-Uudellamaalla asuvien huolen toistuvista susihavainnoista. Rkp vaati viranomaisia heräämään tilanteeseen.

– On alueita jossa lapset eivät uskalla mennä kouluun omatoimisesti tai oleskella pihalla susipelon vuoksi. Uudessa tilanteessa, jossa susi ei arkaile ihmistä, tarvitaan toimia, jotta ihmisten luottamus viranomaisten kykyyn ratkaista ongelmia säilyy, kansanedustaja Thomas Blomqvist (r.) sanoi tuolloin tiedotteessa.

Seuraavaksi ministeri Lepän on vastattava Olavi Ala-Nissilän (kesk.) kirjalliseen kysymykseen, jossa puhutaan lounaisen Suomen huolesta ja ”mahdottomaksi tehdystä” sudenpyynnistä. Työpöydälle tulee myös Peter Östmanin (kd.) toimenpidealoite, jolla on allekirjoittajia niin hallituksesta kuin oppositiosta.

Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin suden kannanhoidollisen metsästyksen lisäämiseksi. Suden metsästys halutaan mahdollistaa koko maassa, mikä edellyttäisi EU-tason arviointia asiassa. Östmanin mukaan susilaumojen liikkuminen asuinalueilla on yleistynyt.

–Susien karkottaminen naapurikuntaan vain siirtää ongelman muualle. Ongelman ratkaisemiseksi täytyy susien määrää vähentää. Muussa tapauksessa käsissämme on ensi syksynä kaksi kertaa suurempi ongelma, kun keväällä syntyvät pennut kasvavat ja alkavat etsiä reviiriä, Östman sanoi tiedotteessa eilen tiistaina, kun aloite jätettiin eduskunnalle.

Lue Östmanin kannasta tarkemmin: Suomen susitilanne huolestuttaa: ”Käsissämme on kahta suurempi ongelma”

Jo marraskuussa vastatessaan Vähämäelle ministeri Leppä huomautti, että sudenmetsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Susi kuuluu EU:n luontodirektiivissä tiukasti suojeltuihin lajeihin poronhoitoalueen ulkopuolella. Poliisilla on kuitenkin mahdollisuus karkottaa tai lopettaa susia, jos ne uhkaavat ihmisten turvallisuutta. Lisäksi poikkeuslupia voi hakea Suomen riistakeskukselta, joka myöntää niitä tapauskohtaisesti.

– Poikkeus voidaan myöntää, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja poikkeus ei haittaa suden suotuisan suojelun tason säilyttämistä luontaisella levinneisyysalueella. Lisäksi poikkeamisen perusteena on oltava tietyt ennalta määrätyt erityiset syyt kuten kansanterveyden ja yleistä turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, Leppä katsoo vastauksessaan.

Riistakeskuksen harkinta on sidottu EU:n käytäntöihin, joihin taas ei Lepän mukaan ole vireillä lievennyksiä suden osalta. Leppä viittaa myös Suomen riistakeskuksen teettämään tutkimukseen, jonka mukaan suden esiintymiskunnissa vilkasliikenteinen tie koettiin metsästyskoiralle sutta suuremmaksi riskiksi. Keskimäärin yli 90 prosenttia susien aiheuttamista koiravahingoista painottuu metsästyskauteen, jolloin koiria ei tarvitse pitää kiinni.

– Susikonflikti kärjistyy juuri metsästyskoirien menettämisen, eikä niinkään susien aiheuttamien tuotantoeläinvahinkojen takia. Suurpetovahingoissa erityisesti oman koiran menetys aiheuttaa poikkeuksellisen paljon mielipahaa, Leppä sanoo ja huomauttaa, että tämä on pyritty huomioimaan eläinvahinkojen korvausasetuksessa, joka katsoo koulutetun metsästyskoiran arvoksi 2500 euroa ja tavallisen puhdasrotuisen koiran arvoksi 1600 euroa.

Tuoreessa vastauksessaan RKP:lle ministeri Leppä katsoo, että 53 suden kiintiö metsästysvuosina 2016–2018 tarjoaa riistakeskukselle edellytykset tehdä päätökset mahdollisiin poikkeuslupahakemuksiin. Lisäksi Poliisihallituksen ohje toimivallasta ja toimintalinjoista ollaan vahvistamassa kevään aikana. Ohje yhdenmukaistaa poliisin toimintaa suurpetotapauksissa. Lepän mukaan susivaaraa arvioidaan aina tapauskohtaisesti eri asiantuntijoiden avulla.

– Pihavierailuja tehnyt susi pyritään ensisijaisesti karkottamaan. Jos se ei ole ajallisesti tai toiminnallisesti mahdollista tai jos aiemmin toteutettu karkottamisyritys ei ole tuottanut tulosta, pihavierailuja tehnyt susi voidaan lopettaa, Leppä sanoo.

”On tullut uusi vuosiluokka”

Luke vastaa Suomen susikannan koon arvioinnista. Tuoreimman, eli viime talven arvion mukaan Suomessa on noin 150–180 sutta, mikä on 25 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Poliitikko Östman on pitänyt arviota ja sen perusteella annettujen kaatolupien määrää virheellisenä, koska susikanta hänen mukaansa on nykyisin merkittävästi suurempi.

Luken tutkimusprofessori Kojolan mukaan kanta-arviointi tehdään tieteellisin perustein käyden läpi DNA:ta ja havaintoaineistoa. Hänen mukaansa tarkempi kanta-arviointi on tässä vaiheessa ennenaikaista. Kuluvan talven virallinen kanta-arvio julkaistaan vasta kesäkuun alussa.

–Meidän arvio koskee viime talvea. Nyt tilanne on toinen. On tullut uusi vuosiluokka. Viimetalvisista pareista osa on tehnyt pentuja. Sitä kautta on tullut uusia laumoja, Kojola kuvailee nykytilannetta Uudelle Suomelle.

Kojolan mukaan kantaan kuitenkin vaikuttavat metsästys ja muu muun muassa liikenteestä johtuva kuolleisuus, joka voi olla korkeakin. Konfliktilajiin kohdistuu väistämättä jonkin verran myös laitonta metsästystä. Niinpä on Kojolan mukaan mahdoton arvioida tässä vaiheessa tarkemmin, onko kannan sääntely nykyisellään riittävän tiukkaa.

Syynä kanta-arvioiden julkaisusykliin on se, että susikannasta saadaan varminta, maastotyöhön pohjautuvaa tietoa käytännössä vain talviaikaan. Kesällä riistakamerasta saatava kuva on resoluutioltaan Kojolan mukaan sen verran huonoa, että susia ja laumoja jää huomaamatta.

–Sulamaan aikana tehty kannan selvittäminen on hankalaa. Haluamme tehdä kanta-arvion sillä tavalla, että se kestää tieteellisen kriteeristön ja läpivalaisun.

Tuoreessa toimenpidealoitteessa katsotaan, että lisääntyneet susihavainnot antavat viitteitä siitä, että populaatio on huomattavasti Luken arviota suurempi, minkä johdosta myönnettävien poikkeuslupien määrä jää liian pieneksi.

Kojola myöntää, että systeemissä on tietty viive, johon kuitenkin on luvassa helpotusta, sillä susikantoja aletaan jatkossa hahmottaa vuosittain myös ennustemallin avulla. Jo ensi talven osalta alku- ja keskitalven susitilannetta arvioidaan matemaattisen mallin ja menneen talven tietojen pohjalta.

Kymmeniä metsästyskoiria kuolee

Susikanta Suomessa on vahvistunut 1990-luvun puolestavälistä. Tuolloin Itä-Suomessa oli Kojolan mukaan vain puolenkymmentä laumaa, mutta kanta on elpynyt sittemmin säännöllisesti pentuja tuottavaksi populaatioksi. Vuosina 2006–2007 Suomessa eli vähintään 25 susilaumaa. Sen jälkeen laumoja on välillä ollut vähemmän, kuten viime talvena 21 laumaa, joista 7 liikkui Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin.

Kansanedustaja Ala-Nissilä peräänkuuluttaa järjestelmään läpinäkyvyyttä. Kojola vastaa, että arvioiden perusteet kerrotaan julki yksityiskohtaisesti ja mukana ovat myös reviiritiedot. Kaikkiaan aineistoa julkaistaan kymmeniä sivuja.

–Kyllä siitä on tehty sangen yksityiskohtainen. Jos läpinäkyvyyttä halutaan, pitäisi tietysti konkretisoida, mitä se läpinäkyvyys tarkoittaa vielä tuon lisäksi, Kojola sanoo.

Kansanedustajien laajasta reaktiosta päätellen susipelko tuntuu nyt leimahtaneen.

Kuinka aiheellista pelko on?

–Susi ei ole ainakaan varmistetusti ihmishenkeä riistänyt Suomessa 136 vuoteen ja onhan niitä susia kuitenkin ollut. Sitä taustaa vasten on tietysti aika selvää, että aika pienestä riskistä on kysymys, mutta tietysti sen huolen ymmärtää kuitenkin, Kojola sanoo ja huomauttaa, että ihminen voi kohdata ympäristössään paljon pahempia riskejä.

Myös Kojola on ymmärtänyt, että metsästyskoirien menetykset ovat susiongelmista kipein. Metsästyskoiravahinkoja tulee Kojolan mukaan vuosittain 30–60 koiran verran ja tällä tasolla on oltu ainakin 10 vuotta.

–Koiran asema metsästyksessä on muotoutunut nykyisen kaltaiseksi aikakaudella, jolloin susia ei meillä ole ollut. Sitä ei ole tarvinnut ottaa huomioon.

Myöskään Kojola ei näe, että suden asema rauhoitettuna lajina olisi muuttumassa. Nykytilanteessa ollaan hänen mukaansa varsin kaukana suden uhanalaisuuden rajasta, joka perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöön.

Kojolan mukaan susi on kuitenkin koiraeläimenä nopeasti lisääntyvä laji.

–Jos politiikka on sellaista, että kannan annetaan kasvaa, kyllä se sitten aika nopeasti myöskin kasvaa, Kojola sanoo.