Joukko biologeja ja ekosysteemien asiantuntijoita vetoaa maailmanlaajuisiin toimiin megafaunan eli suurten maalla elävien nisäkkäiden joukkotuhon estämiseksi. Ilman järjestelmällisiä pelastustoimia sukupuutot ovat vääjäämättömiä parin vuosikymmenen sisällä, tutkijat varoittavat.

Noin 40 asiantuntijan ryhmä julkaisi hätähuutonsa äskettäin BioScience-julkaisussa. Ryhmän koontitutkimuksen mukaan suurin osa megafaunaan laskettavista suurista nisäkkäistä on vakavasti uhanalaisia ja kärsii populaationsa dramaattisesta laskusta.

59 prosenttia maailman suurimmista (eli yli 15-kiloisista) lihansyöjistä ja 60 prosenttia suurimmista (yli 100-kiloisista) kasvissyöjistä löytyy sukupuuton vaarassa olevien eläinten listalta, kerrotaan tutkimuksen tiivistelmässä.

– Uhanalaisten lajien listalta löytyy maailman ikonisimpia eläimiä – kuten gorillat, sarvikuonot ja suuret kissaeläimet – ja valitettavasti ne ovat katoamassa juuri, kun tiede on ymmärtämässä niiden elintärkeän roolin ekosysteemien kannalta, tutkijat varoittavat.

- Nykykehityksen jatkuessa tulemme pian olemaan kiireisiä kirjoittaessamme muistokirjoituksia megafaunalajeille niiden kadotessa planeetaltamme. Itse asiassa tämä prosessi on jo alkanut, tutkijat vetoavat.

Muista uhanalaisista suurlajeista mainitaan muun muassa norsut, joilla on merkittävä rooli oman ekosysteeminsä toiminnassa. Norsut muun muassa levittävät kasvien siemeniä ja ravinteita ympäri elinaluettaan.

– Norsujen katoaminen keskisen Afrikan metsistä vahingoittaa yltyvästi alueen tärkeimpien ekosysteemien toimintaa, sanoo tutkija Fiona Maisels tiedotteessa.

Asia ei siis ole merkittävä vain suurlajien itsensä kannalta. Maiselsin mukaan tutkijat ovat vasta alkaneet ymmärtää, kuinka tärkeitä osa uhanalaisista lajeista on myös muille ekosysteemissä eläville lajeille ja esimerkiksi sademetsille itselleen – sekä sitä kautta ihmisille.

Tilanne on kaikkein pahin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa eli juuri laajimman megafaunakirjon alueilla.

Tutkijoiden tiedotteessa kerrotaan, että suureläinten joukkotuhon takana on muun muassa salametsästys, metsäkato, viljelysalan laajentuminen sekä näiden aiheuttama villieläinten elinalueiden supistuminen. Suurikokoiset eläimet ovat herkempiä tällaisille ympäristön muutoksille kuin pienet eläimet. Suurimpana uhkana pidetään metsästystä, joka on koitumassa muun muassa elefanttien tuhoksi.

– Vain massiivinen kansainvälinen sitoumus voi pysäyttää tämän eläinpopulaatioiden hillittömän tuhoamisen, sanoo Wildlife Conservation Society -järjestön varajohtaja, tohtori Elizabeth Bennett.