Vasemmistoaktivisti Binar Mustafa huomauttaa Puheenvuoron blogissaan, etteivät hyvätkään perustelut hanketta vastaan välttämättä riitä pysäyttämään suurmoskeijaa. Hänen mukaansa kyseessä on poliittinen hanke.

–Päällimmäisenä tavoitteena on tukea yhtä poliittisen islamin tavoitteista: pyrkimystä tuoda uskonnon symboleja näkyvämmin Eurooppaan. Juuri tämän vuoksi harvemmin kuullaan muslimien suurin joukoin tukevan hanketta. Kaikki suurmoskeijan puolustajat eivät tietenkään tue poliittista islamia ja saattavat vilpittömästi vastustaa sitä, mutta hankkeen onnistuessa voittaja on silti poliittinen islam, hän kirjoittaa blogissaan.

Mustafa huomauttaa, että Helsingissä on jo kymmeniä pieniä rukoushuoneita ja moskeijoita ja kysyy, tarvitaanko niiden lisäksi vielä suurmoskeija. Hankkeen vetäjä Pia Jardi sanoi Ylen A-studiossa katsovansa, ettei Suomessa käytännössä vielä ole moskeijoita, vaikka rukoushuoneita onkin.

Hanketta on kritisoitu etenkin sen epämääräiseksi kritisoidusta rahoituksesta, jota on tulossa Bahrainin kuningaskunnasta. Rahoitus nousi myös A-studion keskustelussa suurimmaksi kritiikin kohteeksi hankkeen toteutumista ajatellen. Jardi sanoi ohjelmassa, että rahoitus olisi täysin läpinäkyvää ja huomautti, että ulkomainen rahoitus on ainoa vaihtoehto, koska muuta rahoitusta ei ole saatu.

Ohjelmassa Suomeen moskeijaa kannattava Suldaan Said Ahmed (vas.) puolestaan huomautti, että on tekopyhää vastustaa hanketta rahoituksen perusteella, mutta käydä samaan aikaan kauppaa Bahrainin ja Saudi-Arabian kanssa. Mustafa ei niele perustelua.

–Väite, että rahoitus ihmisoikeuksia loukkaavista maista kuten Bahrainista ja Saudi-Arabiasta on hyväksyttävää, koska Suomi käy mm. asekauppaa kyseisten maiden kanssa, ei tarkoita muuta kuin ihmisoikeusrikkomusten ja asekaupan hyväksymistä. Tavoitteen tulisi olla juuri päinvastainen, eli pyrkiä lopettamaan asekauppa ja muukin yhteistyö maiden kanssa, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia, eikä käyttää asekauppaa tekosyynä omien intressien ajamiseksi. Jos hankkeen puolustajat välittävät tosissaan ihmisoikeuksista, voisivat he toimia esimerkkeinä ja kieltäytyä rahoituksesta ja samalla painostaa muitakin (kuten valtiota) samaan.

Jardi puolusti A-studiossa moskeijan rahoitusta ja huomautti, että Bahrainissa on uskonnonvapaus. Mustafan mielestä väite on pelkkä ”mauton vitsi”.

–Mustan komedian väitteestä tekee se, että keskustelussa jopa mainittiin, että maassa on poliittisia ja ihmisoikeusongelmia, muttei uskonnonvapausongelmaa. Luetaanko siis uskonnonvapaus muiden vapauksien ulkopuolelle? Kuinka uskottava on väite, että muita vapauksia ei ole, mutta uskonnonvapaus on? Ja jos näin tosiaankin on, niin miten merkityksellinen tämä yksittäinen vapaus on ja miten hyvin se muiden rajoitusten keskellä toteutuu?

Mustafa epäilee, että hyvistäkään perusteluista ei ole estämään suurmoskeijan tuloa, sillä kirkkojen viereen on luonnollista rakentaa moskeijoita ja muita uskonnollisia symboleita.

–Ei jää kuin yksi todellinen vaihtoehto: uskonnon vaikutusvallan vähentäminen yhteiskunnassa, hän kirjoittaa.