Sitovan hoitajamitoituksen lisääminen lakiin ei ratkaise vanhustenhuollon ongelmia, jos kilpailuttamisosaaminen ja palveluiden ostaminen on yhä pielessä, huomauttaa Uudenmaan maakuntavaltuutettu ja perussuomalaisten Nurmijärven valtuustoryhmän johtaja Maiju Tapiolinna Puheenvuoron blogissaan.

Hankintapäällikkönä työskentelevä Tapiolinna kirjoittaa, ettei ole merkityksellistä, ostaako hoivapalveluita vai esimerkiksi sokeria – merkityksellistä on ymmärtää, mitä rahalla saa.

”Kilpailutuksessa valintaperusteena julkisella puolella on perinteisesti halvin hinta. Valitettavasti Stockmanin laatua ei saa Seppälän hinnoin. Yksityisomisteiset ulkomaiset terveysjätit eivät tee hyväntekeväisyyttä, vaan maksimoivat omat voittonsa. Heille ikääntyvä ihminen on euroja”, hän kirjoittaa.

”Suurin syy kurjiin hoivapalveluihin on julkinen hankintalaki ja sen puutteellinen tulkinta. Kuvitellaan, että halvin hinta on määräävä tekijä kilpailutettaessa. Toki niinkin, jos kilpailutuksen kriteereitä ei ole huolellisesti aseteltu. Valintaperuste voi hinnan sijaan olla laatu. Kilpailutus voidaan pisteyttää laatu edellä. Hyvään kilpailutukseen kuuluu myös selvittää tarkoin erikseen hinnoiteltavat palvelut ja pohtia, mitkä niistä tulisi sisällyttää perushinnoitteluun.”

Viimeisellä virkkeellä hän viittaa keskusteluun Esperi Caren tytäryhtiön Saga Caren hinnoittelusta: Seura-lehti kertoi yhtiön laskuttavan vessapaperirullan vaihdosta muistisairailta vanhuksilta 15 euroa kerrasta. Esperi Carelta kerrottiin Ilta-Sanomille, että palveluasumisessa, jossa asunto on vanhuksen yksityistä tilaa, työntekijöiden vähimmäiskäynti yksityistilassa kirjataan 15 minuuttiin. ”Se, mistä palveluista maksetaan lisähintaa, määrittyy sen mukaan, mistä palveluista on sovittu asiakkaan kanssa aiemmin”, yhtiö kertoo IS:lle.

Keskeistä ovat kilpailutuksen ja ulkoistuksen ehdot, Maiju Tapiolinna toteaa.

”Nyt pyöritellään silmiä kun vessapaperirullan vaihtaminen maksaa 15 euroa. Ei siinä ole mitään laitonta, jos hinnoittelu perustuu asianmukaiseen asiakkaan ja palvelutoimittajan väliseen sopimukseen. Yksityissektorilla jokainen työvaihe hinnoitellaan erikseen toisin kuin kuntien omissa hoivapalveluissa. Yksityinen tuottaa palveluita saadakseen taloudellista hyötyä ja kunnallinen lakisääteisesti. Ei se sen kummempaa ole hankinnan näkökulmasta”, hän kirjoittaa.