Maria Ohisalolla, 32, on takanaan erikoinen viikko. Torstaina hän väitteli Kuopiossa yhteiskuntatieteiden tohtoriksi, lauantaina hän yllätti vihreiden puheenjohtajavaalissa Tampereella ja sunnuntaina hänet valittiin jatkokaudelle puolueen varapuheenjohtajaksi.

Nyt hän etsii töitä, suuntaa vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja haaveilee olevansa jonakin päivänä Suomen sosiaali- ja terveysministeri.

–Torstain väitös kuitenkin jännitti enemmän kuin puoluekokous, koska se on niin ”once in a lifetime” -juttu, kun lähtee väittelemään. En usko, että ihan vähään aikaan lähden tekemään uutta väitöskirjaa. Toisaalta tämä jengi [vihreät] on jotenkin minun puolellani, hän pohtii Uudelle Suomelle varapuheenjohtajavaalin jälkeen.

Ohisalo oli lauantaina vihreiden puheenjohtajavaalin suuri yllättäjä. Eduskunnan ulkopuolelta kisaan lähtenyt Ohisalo sai ensisijaisia ääniä enemmän kuin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen yhteensä. Gallupsuosikki Emma Karille Ohisalo hävisi vain 88 ääntä ja siirtoäänien myötä ero kutistui 72 ääneen. Ääniä annettiin kaikkiaan 5 778.

Puoluekokousväki hämmästeli tulosta ääneen lauantain yössä Tampereella.

–Olin toivonut, että pääsisin kolmen kärkeen ja se onnistui. Se meni ihan nappiin. Eikä se toinen sijakaan ollut kaukana. Siinä mielessä ehkä yllättävämpi, Ohisalo sanoo.

Poliitikko-Ohisaloa ja tutkija-Ohisaloa yhdistää sama asia: suomalainen huono-osaisuus. Tutkijana Ohisalo halusi selvittää, mitä on suomalainen köyhyys ja poliitikkona hän haluaa olla poistamassa sitä.

–Minulle kasvoi hyvin vahvaksi ajatus siitä, että meillä on aika paljon niitä, jotka puolustavat keskiluokkaa ja paremmin toimeentulevia ihmisiä politiikassa, mutta meillä ei välttämättä ole kauhean paljon sellaisia poliitikkoja, jotka puhuvat niistä ihmisistä, jotka jäävät täysin ulkopuolelle monesta.

Aiheen pariin Ohisalo kertoo päätyneensä osin sattumalta. Yhteiskunnasta, historiasta ja uskonnosta kiinnostuneena nuorena hän hakeutui opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistoon ja valmistumiseen jälkeen hän sai työtä asunnottomuushankkeesta. Kiinnostukseen huono-osaisuutta kohtaan on myös omakohtaisempia syitä. Ensimmäistä syntymäpäiväänsä Ohisalo vietti äitinsä kanssa turvakodissa.

–Lähipiirissäni on päihdeongelmaa ja se on sillä tavalla ollut taustalla vaikuttamassa, hän sanoo.

–Kun joku tulee kysymään, että mitä tollanen akateeminen ihminen tietää mitään köyhyydestä, niin itse asiassa tietämällä jotain taustastani voi ymmärtää, että aika paljonkin.

Akateemisessa väitöskirjassaan Ohisalo tutki suomalaisia leipäjonoja osana professori Juho Saaren johtamaa tutkimusta suomalaisesta huono-osaisuudesta. Tutkimusta varten suomalaisista leipäjonoista haastateltiin kaikkiaan 3 474 ihmistä, 526 neulanvaihtopisteessä käyvää ja lisäksi vertailevaa aineistoa hankittiin Kreikasta ja Liettuasta.

–Leipäjonoissa on yhtä aikaa terveydellistä, taloudellista ja sosiaalista huono-osaisuutta. Se voi tarkoittaa laajasti nälkäisyyttä, masentuneisuutta ja yksinäisyyttä. Ei selvitä veloista, eikä olla tyytyväisiä elintasoon ylipäätään, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja elämänlaatuun. Kaikkia näitä koki 40 prosenttia siitä 3 474 haastatellun porukasta.

Leipäjonojen kaksi selkeintä ryhmää ovat Ohisalon mukaan eläkeikäiset naiset ja työikäiset miehet. Naisilla ei välttämättä ole kunnollisia eläketuloja esimerkiksi kotiäitiyden vuoksi. Miesten kohdalla taas pätee yhä sosiaalityöntekijöiden vanha neljän A:n nyrkkisääntö: on asunto, akka, ammatti sekä auto, ja jos kaksi näistä lähtee, lähtevät todennäköisesti loputkin.

–Usein voi olla, että yksikin riittää ja siitä se kierre sitten pikkuhiljaa lähtee.

–Mutta sen lisäksi, että leipäjonoissa käyvät ihmiset ovat huono-osaisempia, niin vielä huono-osaisempia ovat ne neulanvaihtopisteissä käyvät. Se ei ole yllättävää sinänsä, mutta mikä tekee siitä huomattavaa, on se, että leipäjono on suomalaisen yhteiskunnan keskeisin huono-osaisuuden symboli ja samalla pitäisi muistaa, että on olemassa vielä huono-osaisempi Suomi.

Tutkijana Ohisalo toivoo, että niin politiikassa kuin julkisessa keskustelussa köyhyydestä huomioitaisiin laajemmin ”subjektiivinen huono-osaisuus”. Köyhyyttä voidaan käsitellä esimerkiksi pienituloisuusasteena tai viitebudjettina, eli objektiivisesti, mutta huomiota olisi hänen mukaansa tärkeä kiinnittää myös siihen, miten suomalaiset köyhät itse oman asemansa näkevät.

–Ei riitä, että katsotaan vain, mikä on jonkun tietyn tuen taso ihmisellä, vaan miten ihminen kykenee käyttämään niitä resurssejaan ja miten laajempi hyvinvointi koetaan. Hyvinvointi rakentuu usein kokemuksesta terveyteen ja kokemuksesta sosiaaliseen; millä tavalla ihminen on osa sosiaalista yhteisöään.

Poliitikkona hän haluaa olla varmistamassa, että jokainen olisi perusterveydenhuollon piirissä ja saisi elämiseen riittävää, nykyistä joustavampaa sosiaaliturvaa. Nykyinen toimeentulotuki ei Ohisalon mukaan toimi, ja suomalaisen köyhyyden yksi suurimpia ongelmia on hänestä se, että yhä useampi elää toimeentulon varassa pitkäaikaisesti. Toimeentulotukimenot olivat THL:n mukaan vuonna 2015 noin 60 prosenttia suuremmat kuin lamavuonna 1993.

–Heidän elämänsä perusedellytys on se, että he saavat viimesijaista sosiaaliturvaetuutta, kun sen piti olla sellainen, että se tukee vaikkapa kolme kuukautta, jos on hyvin heikossa asemassa, ja sitten pääsee takaisin ponnahtamaan.

–Paikoin kyse on siitä, että nykyisellään sosiaaliturva ei jousta mihinkään suuntaan. Jos saa sosiaaliturvaetuuksia, ei voi vastaanottaa minkäänlaista duunia. Vaikka pystyisikin ottamaan vastaan työtä, sitä ei rakenteiden vuoksi voi tehdä.

Ohisalo, kuten vihreät puolueena, kannattaa perustuloa. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei kykene hänestä enää pysymään perässä, onko ihminen työntekijä, opiskelija, yrittäjä vai työtön saatikka turvaamaan riittävää toimeentuloa siirtymävaiheissa.

–Työ muuttuu jatkossa enenevissä määrin. Keskipalkkaisia ja pienipalkkaisia työpaikkoja häviää jo tälläkin hetkellä globalisaation ja automatisaation vuoksi. Miten saadaan turvattua näille ihmisille toimeentuloa? Jo Piilaaksossa on herätty perustulon tarpeellisuuteen. Olisi se peruspohja, jolla ihminen voi elää ja voi lähteä kokeilemaan siipiään jollakin toisella alalla tai kouluttautua.

Poliitikkona Ohisalo kertookin tähtäävänsä ensin kansanedustajaksi ja sitten sosiaali- ja terveysministeriksi. Viime eduskuntavaaleissa hän jäi 109 äänen päähän eduskuntapaikasta.

–Kyllä mä sosiaali- ja terveysministeriksi jonain päivänä haluaisin, Ohisalo kertoo tavoitteistaan.

–Mutta kun tuolla puheenjohtajakiertueella mukana oli, niin täytyy sanoa, että pääministeriksi. Kun me olemme nyt kasvattamassa tätä liikettä yhdessä, niin joku meistä on pääministeri jonain päivänä.

Vihreille mieluisia hallituskumppaneita hän ei lähde luettelemaan. SDP:tä on pidetty vihreille helposti sopivana, mutta Ohisalo huomauttaa, että kysymykset yritystukien leikkaamisesta ja perustulosta ovat tässä suhteessa hankalia.

–Demareilla on ollut joku malli, mutta eiväthän he ole missään vaiheessa suhtautuneet siihen mitenkään innokkaasti, koska ansioturvan suojeleminen on heille keskeinen tavoite. Vaikka demarit nähdään monessa kohtaa hyvänä hallitusyhteistyökumppanina, siellä tulee isoja kysymyksiä vastaan.

–Kepulaisten kanssa perustulon voisikin saada aikaiseksi. Hehän ovat Suomessa perustulon kantaisiä aikanaan olleet.