Suomen seuraavan hallituksen tulisi sopeuttaa julkista taloutta 500 miljoonalla eurolla vuodessa mutta veroja korottamatta, totesi valtiovarainministeriö maanantaina. SAK:n pääekonomisti näkee veronkorotukset vaalilinjausten ”vääjäämättömänä johtopäätöksenä”, kun taas EK:ssa korotukset huolettavat.

VM:n raportissa nostetaan esiin, että uusia merkittäviä säästöjä on hankala saada nopeasti ”heikentämättä joko julkisia palveluja tai sosiaalisia tulonsiirtoja”. SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta katsoo, että on ”poliittista realismia, että suurta halua menoleikkauksiin ei ole”. Hän nostaa esiin myös keskustan viime viikonloppuna esittelemät vaalilinjaukset, joissa esiteltiin uusia panostukia leikkausten sijaan.

”Jos otetaan lähtökohdaksi, että isoihin menoleikkauksiin ei ole halua ja kestävyysvaje halutaan poistaa, niin vääjäämätön johtopäätös on, että verotusta pitäisi pikemminkin kiristää”, Kaukoranta kirjoittaa blogissaan.

”Veronkorotukset voivat herättää joissain huolta siitä, miten käy yritysten, työllisyyden ja talouskasvun. Itse kuulun vahvasti tähän huolestuneiden joukkoon. Ja niin pitäisi huolestua kaikkien keitä Suomen tulevaisuus kiinnostaa”, vastaa puolestaan EK:n johtava ekonomisti Sami Pakarinen omassa blogissaan.

Hän katsoo, että uudet veronkorotukset vaarantaisivat investointihalukkuutta ja johtaisi siihen, että Suomi pysyy ”pääomiltaan köyhänä jatkossakin”. Samalla Pakarinen korostaa, että verolinjausten tulisi olla pitkäjänteisiä ja ennakoitavissa. Siksi veropolitiikka on Pakarisen mielestä huono suhdannepolitiikan väline.

”Koska verotus vähentää aina talouden aktiviteettia, on mahdotonta nähdä, miksi ei olisi väliä kuinka paljon veroja kerätään”, Pakarinen toteaa.

”Näen, että veronkiristyslinjan sijaan Suomen kestävyysvaje on selätettävä mahdollisimman korkealla työllisyysasteella, sote-palvelujen tuottavuuden kasvulla sekä yleisesti kurinalaisella talouspolitiikalla”, hän jatkaa.

SAK:n Kaukoranta puolestaan arvioi, että työllisyystavoitteen ei pitäisi olla itseisarvo, vaan voi johtaa jopa nurinkuriseen lopputulokseen.

”Jos työllisyyttä parannetaan veronkevennyksillä tai menolisäyksillä, niin vaikutus julkiseen talouteen voi jäädä jopa miinusmerkkiseksi. Sen takia ihmettelen halua nostaa työllisyystavoite itsenäiseksi tavoitteeksi, jos todellinen huoli on julkinen talous”, Kaukoranta toteaa.

Hän kiinnittää huomiota VM:n virkamiesraportin kohtaan, jossa todetaan, että tavoitteissa työnteon kannustavuudesta, kestävästä julkisesta taloudesta ja tulonjaon tasaisuudesta ”ei voida samanaikaisesti saavuttaa parannuksia”. Kun kestävyysvaje ja työllisyysasteen nostaminen on jo valittu, tarkoittaisi se Kaukorannan mukaan, että tavoite tulonjaon tasaisuudesta ”olisi hylättävä”.

”Tällaiseen johtopäätökseen virkamiespuheenvuorossa käytännössä päädytäänkin, vaikka häveliäästi jätetään sanomatta, että sitoutuminen sekä kestävyysvajeeseen että työllisyystavoitteeseen ohjaa hylkäämään tulonjaon tasaisuuden tavoitteiden joukosta”, Kaukoranta toteaa.

LISÄÄ AIHEESTA:

VM: Painopiste leikkauksiin – Seuraavan hallituksen sopeutettava 500 miljoonalla vuodessa

Antti Kaikkonen vastaa VM:n virkamiehille: Erityisiä leikkauslistoja ei tarvitse laatia – keskustalla on vahvempi työllisyystavoite