Tuoreen Wikileaks-vuodon perusteella Saksan liittokansleri Angela Merkel tiesi jo vuonna 2011, ettei Kreikka kykene suoriutumaan veloistaan. Asiasta kirjoittaa Irish Times –lehti.
Tuolloin IMF ja euromaat rakensivat Kreikan toista apupakettia, jonka tarkoitus oli pitää velkataakan alle musertuva maa eurossa.
Irlantilainen toimittaja Derek Scally kertoo saaneensa käsiinsä Wikileaksilta raportin Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelu NSA:n nauhoittamasta puhelusta. Scally on julkaissut raportin myös Twitterissä.
Raportoidussa puhelussa Merkel keskustelee avustajansa kanssa lainapaketista ja Kreikan maksukyvystä. Merkel ei raportin mukaan pitänyt todennäköisenä, että Kreikka kykenisi uudistamaan talouttaan riittävästi velanmaksun takaamiseksi.
Merkelin raportoidaan pohtineen kahta vaihtoehtoa: Kreikan velkojen leikkausta ja tulonsiirtounioniin siirtymistä. Molemmat vaihtoehdot ovat olleet esillä asiantuntijapuheenvuoroissa euron kriisin ratkaisemiseksi.
Yhdysvaltojen ja Saksan välillä puhkesi diplomaattinen kriisi, kun lokakuussa 2013 paljastui NSA:n vakoilleen Saksan johtoa usean vuoden ajan. Wikileaksin vuotaman raportin kerrotaan olevan peräisin tästä aineistosta.
Miksi Kreikka ei saa leikata velkojaan?
Verkkolehti Voxin toimittaja Matthew Yglesias analysoi kirjoituksessaan sitä, miksi Saksa ja Merkel halusivat pitää Kreikan eurossa lainapakettien voimin vuonna 2011 ja siitä eteenpäin. Yglesias pitää yhtenä luotettavana lähteenä NSA-nauhoitusta.
Yglesiasin tulkinta on se, että Saksa ja muut tiukkaa julkisen talouden kuria vaatineet pohjoisen euromaat pyrkivät saamaan lainapaketeilla vaikutusvaltaa Kreikan taloudenpitoon.
- Ei ole yllätys, että Merkel yksityisessä keskustelussa myöntää Kreikan olevan kestämättömän velkataakan alla, Yglesias kirjoittaa.
- Kreikan velkojat tietävät, etteivät he tule saamaan koskaan rahojaan. Miksi he kuitenkin haluavat pitää saatavat kirjanpidossaan?
Yglesiasin tulemana on, että kyse on poliittisesta vaikutusvallasta. Euron pohjoiset maat kykenevät vaatimaan Kreikalta talousuudistuksia tasan niin kauan kuin maata pidetään pystyssä lainapaketeilla. Jos tätä vipua ei ole, Kreikka voi tehdä mitä haluaa.
Samaan suuntaan on tulkinnut vasemmiston Jussi Saramo Puheenvuoron blogikirjoituksissaan. Saramon tulkinta on se, että talousajattelussaan oikealla olevat puolueet pyrkivät pienentämään valtion roolia Kreikan taloudessa velkaruuvia kiristämällä.
Näkemys on hyvin yleinen myös Kreikassa, erityisesti vasemmistopuolue Syrizan kannattajien keskuudessa.
Niin sanotun troikan (IMF, komissio ja euromaat) tällä viikolla julkaisemalla listalla on ollut merkittäviä vaatimuksia yksityistää valtion omistamaa perusinfrastruktuuria, kuten satamia, lentokenttiä ja sähköyhtiöitä.
Der Spiegel –lehti julkaisi tänään englanninkielisen jutun Saksan vastuista Kreikka-pakettien osalta. Spiegelin laskemissa Saksan liittovaltio on taannut kaikkiaan noin 84 miljardin euron edestä Kreikka-velkoja.
Nämä takaukset laukeaisivat, jos Kreikka ilmoittaisi nyt, ettei se aio maksaa senttiäkään valtionvelastaan. Tosin takauksen ulottuvat vuodesta 2020 vuoteen 2040 asti, mikä tarkoittaisi noin 2 miljardin euron vuotuista kuluerää Saksalle. Saksan bruttokansantuote on jonkin verran yli 3 000 miljardia euroa.
Suomen vastuiden on laskettu olevan pahimmassa tapauksessa noin 4 miljardia euroa. Tämä tarkoittaisi noin 200 miljoonaa vuodessa kuluja saman 20 vuoden ajanjaksolla.
Voxin Yglesias ihmettelee sitä, miksi Hollanti, Itävalta ja myös Suomi antaa päättäjäpuheenvuoroissaan kuvan siitä, että Kreikan velat olisi joskus mahdollista maksaa pois ja että niillä olisi jokin todellinen euromääräinen arvo. Näin ei Yglesiasin mielestä ole.
Voxin Yglesias ei tosin moiti vain Saksaa ja pohjoisia eurovaltioita. Myös kreikkalaiset poliitikot "tanssivat samaa tanssia" velan kanssa pyytäessään helpotuksia hätälainapaketin ehtoihin ja talouskurivaatimuksiin. Tämä siitä huolimatta, että Kreikassa tiedetään Yglesiasin mielestä aivan hyvin, ettei 11 miljoonan asukkaan maa voi maksaa. Kreikan velka on tänään 40 000 euroa jokaista asukasta kohden, vauvasta vaariin.
Kansanedustaja Timo Harakka (sd.) puolestaan kuvaa tänään Helsingin Sanomissa julkaistussa esseessään Kreikan velan kanssa käytävää kamppailua pohjimmiltaan Euroopan unionin kipuiluksi.
Optimistinen unioni laajeni ja lupaili liikaa ja liian hyvällä tahdolla kehitystä uusille jäsenilleen:
- Kreikka ja Suomi liittyivät Euroopan unioniin samasta syystä: ne halusivat kirkastaa kansainvälistä asemaansa. Ne hakeutuivat rahaliittoon samasta syystä: pyrittiin periferiasta päättäviin pöytiin ja tavoiteltiin talouden vakautta, Harakka kirjoittaa.
- Moni kreikkalainen toivoi aidosti, että rahaliiton kuri taltuttaisi läpitunkevan korruption ja pinttyneen hyvä veli -järjestelmän. Kävi kuitenkin päinvastoin. Matalien korkojen ansiosta poliitikoilla oli entistä enemmän jaettavaa kavereilleen, ja kansalaiset tottuivat vaatimaan lisää etuja ja tukia.
Kreikka järjestää sunnuntaina kansanäänestyksen siitä, tulisiko hallituksen taipua troikan vaatimuksiin talousuudistuksista. Hallitseva Syriza on ilmoittanut, ettei se kannata uudistuksia ja haluaa neuvotella uuden hätäpaketin. Euromaille tämä käy, mutta kansanäänestykseen asti neuvottelut ovat jäissä.
