Suomalaiset rauhanturvaajat palaavat kotimaahan ahdistuneina ja traumatisoituneina, osa vakavasti sairastuneina. Vastuu mielenterveysongelmien jälkihoidosta jää usein heille itselleen, sotilaat kokevat Yleisradion MOT-ohjelman mukaan.

Myös Porin Prikaatin henkilöstöosaston apulaisosastopäällikkö, majuri Kari Toivonen myöntää ohjelmassa, että sotilaiden mielenterveysongelmat ovat yhä jossain määrin tabu armeijassa. Toivonen sanoo, että suomalaiset rauhanturvaajat vierastavat holhousta, jollaiseksi tarkempi mielenterveyden tarkkailu koettaisiin.

Rauhanturvaajat ja Puolustusvoimien lääkintäjohto antavat Yleisradio MOT-ohjelmassa erilaisen kuvan siitä, miten sotilaiden mielenterveyttä tarkkaillaan rauhanturvaoperaatioiden jälkeen.

–Sain paluulennon Suomeen ja kun pääsin lentokentälle, niin se oli siinä, siinä se mun jälkihoito. Yhteydenottoja koulutuskeskuksesta tai puolustusministeriön suunnasta ei sen jälkeen tullut, kertoo yksi rauhanturvaveteraani.

–Kun työsuhde päättyy, niin silloin päättyy Suomen valtion vastuu omista miehistään.

Kyseisellä sotilaalla diagnosoitiin vakava masennus sekä posttraumaattinen stressireaktio, joka tunnistettiin alun perin Vietnamissa palvelleilla amerikkalaissotilailla.

Toisen tarinan kertoo nainen, jonka ex-mies palveli Afganistanissa. Mies palasi Suomeen itkuisena ja harhaisena.

–Asutaan aika syrjässä ja vaatekaapin ylähyllyllä piti olla sitten käsiase ja vieressä oli panostettu lipas. --- Ja mä kun olin sit vähän vastahakonen, että en rupee ampumaan, jos joku tulee ovesta sisään, niin hän suuttu, et annatko sinä mieluummin jonkun raiskata ittes ja tyttäres, ku ammut sen, nainen kertoo MOT:n haastattelussa.

Myöhemmin mies suostui hoitoon, ja hänen todettiin kärsivän syvästä masennuksesta sekä vainoharhaisuudesta.

–Oon itsekin heränny siihen, että hän on huutanu – nukuin lasten kanssa yläkerrassa ja hän oli alakerrassa vielä – ja heränny siihen, että jumalauta, tuu alas ni mä tapan sut ja….. siinä sitten mietin, että tappaako se vaan minut ja jättääkö lapset henkiin vai lähteekö kaikki, nainen kertoo.

Ex-vaimon mukaan mies kävi yhden kerran Puolustusvoimien kutsusta ”semmosessa keskustelutilaisuudessa”. Muuta jälkihoitoa ei naisen mukaan tarjottu.

–Jos omaisena saisin sanoa, niin kyl se helpottais, jos sitä tavallaan väkisinkin, vaikka kuinka yrittää olla kova jätkä – et kyl mää selviin – niin käytäis läpi niitä enemmän, koska heillä on se kulttuuri, et siellä ei näytetä, jos tuntuu pahalta, nainen sanoo.

Samaa mieltä on Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino, jonka mukaan rauhanturvaajien kotiuttaminen on Suomessa lapsen kengissä.

–Kaikki on samaa mieltä, että tämmönen kansallinen veteraaniohjelma tarvittaisiin ja tämän asian eteen pitäis tehdä jotain, mut... Hyvin hitaasti tuota tuntuu asiat rullaavan, Leino sanoo MOTille.

Puolustusvoimissa asia nähdään eri tavoin. Maanpuolustuskorkeakoulun professori Jukka Leskinen ja Sotilaslääketieteen Keskus SOTLK:n psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala sanovat, että työnantajan vastuu henkilöstöstä otetaan Puolustusvoimissa vakavasti.

Laukkalan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ongelmat pyritään havaitsemaan kotiutustarkastuksessa.

–Sitten muutaman viikon, ehkä parin kuukauden kuluttua on palautetilaisuus. Siinä on toinen tsekkauspiste, jossa voi hakea apua. Ja sitten ne apureitit annetaan myös kirjallisina, Laukkala kertoo MOT:lle.

MOT:n mukaan Maanpuolustuskorkeakoulu arvioi, että 1,2–3,6 prosenttia kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneista suomalaisista sairastuu posttraumaattiseen stressireaktioon.