Väestön ikääntyminen ja ikäpyramidin kääntyminen päälaelleen aiheuttaa ongelmia Suomen kansantaloudelle. Sataa työssä käyvää kohti on Suomessa Tilastokeskuksen mukaan 137 ei-työssäkäyvää. Lasten määrän väheneminen parantaa huoltosuhdetta lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmällä aikavälillä huonontaa sitä. Ennestäänkin tiukan huoltosuhteen takia Suomella ei ole varaa hukata työikäisten terveyttä taloudellisestakaan näkökulmasta.

”Valitettavasti meillä ei ole varaa sen kaltaiseen ajatteluun, että taloudella ei ole väliä vaan terveys on itseisarvo”, sanoo työeläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jan Schugk.

LUE MYÖS: Paljonko palkkaa kehtaa pyytää? – Varo ”ankkurointi-ilmiötä” palkkaneuvotteluissa

THL:n uusimman Finterveys-tutkimuksen mukaan työkykyisinä itseään pitävien 30–69-vuotiaiden osuus on laskenut vuodesta 2011 vuoteen 2017. Ihmiset kokevat työkykynsä alentuneen nimenomaan psyykkisten syiden takia. Fyysisen terveyden osalta tilastoissa ei ole muutosta, mutta henkisen työkyvyn osalta on tapahtunut merkittävää huonontumista. Myös masennusoireiden yleisyys on lisääntynyt työikäisillä selvästi.

”Tämä on hämmästyttävä tulos. Jostain syystä yleisesti ottaen ihmisten terveys menee parempaan suuntaan, mutta kokemus terveydestä on toinen. Ja se näyttäytyy myös terveyspalveluiden käyttönä, diagnooseina ja ajatuksena siitä, että terveydessä mennään huonompaan suuntaan”, Schugk sanoo.

Suomen bruttokansantuote on noin 230 miljardia euroa ja valtion budjetti noin 55 miljardia euroa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset puolestaan ovat noin 20,6 miljardia euroa, ja työikäisen väestön sairaanhoitokustannukset noin kahdeksan miljardia euroa. Työterveyden kulut ovat noin 800 miljoonaa euroa ja siitä sairaanhoitoon menee 400 miljoonaa euroa.

”Nämä ovat suuria summia, ja hoitopuolella on paljon rahaa pelissä. On selvää, ettei kustannuksia saada nollille, mutta melkoista säästöpotentiaalia siellä on jos esimerkiksi ennaltaehkäisyssä onnistuttaisiin ja sairauksilta ja työkyvyttömyydeltä vältyttäisiin”, Schugk sanoo.

LUE MYÖS: Kokoomuslainen terapiatakuusta: ”Tästä hyötyy jokainen suomalainen – varmasti eduskunnasta enemmistö”

Kelan sairauspäivärahoihin käytetään vuosittain 760 miljoonaa euroa. Schugk on ollut mukana Duodecimin Käypä hoito -työryhmässä laatimassa suositusta sairauspoissaolotarpeen arvioinnista.

”Murheellisin asia, joka siinä tuli ilmi on se, että sairauspoissaolokäytännöt terveydenhuollossa eivät Suomessa perustu mihinkään, paitsi kokemukseen. Tieteellistä tutkimusnäyttöä siitä, mikä on juuri oikea määrä sairauspoissaoloja, ei löydy käytännössä ollenkaan”, Schugk sanoo.

Sairauspoissaolojen määrää lienee kuitenkin mahdollista vähentää. Esimerkiksi Keski-Suomessa toteutettiin hanke, jossa erikoissairaanhoidon ja työterveyden yhteistyöllä selkäleikattujen potilaiden sairauslomapäivien määrä tippui 78:sta päivästä 38:aan päivään. Pelkästään Kelan sairauspäivärahoja säästyi 2800 euroa per potilas.

Sairauspäivärahaa saaneiden työikäisten määrä on ollut nousussa vuoden 2016 jälkeen. Selityksenä ovat pääosin mielenterveyden häiriöt, jotka lisääntyvät. Masennus ja ahdistus nousevat esiin voimakkaasti. Niiden määrä on huimassa nousussa.

Työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä puolestaan on laskenut selvästi, mutta laskua selittää isolta osin se, että suuret ikäluokat ovat siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle. Toisaalta uusien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien ihmisten määrä on jälleen kasvussa, ja pääsyynä on siihenkin mielenterveyden häiriöt, ja lisäksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Alle 37-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä 74 prosenttia johtuu mielenterveyden häiriöistä.

Mistä mielenterveyshäiriöiden lisääntyminen sitten johtuu? Kukaan ei tiedä, sanoo Jan Schugk.

”Selityksiä on tarjolla kymmenittäin. Onko kyse siitä, että tavallisia elämänilmiöitä käsitellään sairauksina, onko kyse ylidiagnostiikasta, onko hoito puutteellista, onko työelämä muuttunut niin, että epävarmuus lisääntyy? Onko työelämä niin vaativaa, että sairastuttaa ihmisiä? Kaikista näistä on enemmän tai vähemmän ristiriitaista tietoa”, Schugk sanoo.

Lisäksi ihmisten mielialaan vaikuttava omat odotukset, vertailu ja jopa sosiaalinen media.

Työkyvyn ylläpitäminen ei ole pelkästään terveydenhuollon asia. Joskus syynä on puhtaasti sairaus, joka vie työkyvyn, mutta yleensä taustalla on monia muitakin tekijöitä.

”Kun käy läpi lääkärilausuntoja työkyvyttömyyseläke hakemuksiin liittyen, sieltä nousee esille se, että siellä ovat ne, joilla on niin vaikea sairaus tai vamma, että he eivät pysty töihin, ne, joiden osaamisessa on ongelmia, niitä joilla on kokemus siitä, että he eivät opi. Lisäksi ovat ne, jotka eivät uskalla vaihtaa uraa ja yhtenä osana myös ne, jotka eivät halua töihin.”

Schugk sanoo, että Suomen pitää pystyä motivoimaan kaikkia ihmisiä kohti parempaa työkykyä. Siitä hyötyy työntekijä itse, työnantaja ja yhteiskunta.

”Avainasemassa ovat myös esimiehet. Jos esimiehet eivät reagoi ja puhutaan itseohjautuvuudesta ja siitä, että kaikilla ei edes ole enää lähiesimiestä, pitää varhaisen puuttumisen malli laajentaa koskeman koko kollegayhteisöä, ja toisaalta ottaa käyttöön sähköisiä välineitä joilla työn laatua voi seurata. Jos työssä alkaa olla virheitä, voidaan selvittää nopeasti mikä mättää”, Schugk sanoo.

LUE MYÖS: Kansanedustaja: Säännölliset mielenterveystarkastukset Suomeen – ”Uusi kansantauti”