Velkajärjestelyyn ajautuneen ylivelkaantuneen omistukseen ei voi jäädä 400 000 euron luksusasuntoa, kun samaan aikaan hänen velkojansa menettävät suuren osan saamisoikeudestaan, linjaa oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Tuula Linna. Linna vastaa Uuden Suomen haastattelussa Suomen Yrittäjien kritiikkiin, joka koski ministeriön asettaman työryhmän esitystä uudeksi velkajärjestelylaiksi.

Suomen Yrittäjien mukaan työryhmän ehdotus merkitsisi toteutuessaan sitä, että velallisen mahdollisuus säilyttää asuntonsa velkajärjestelymenettelyssä olisi nykyistä vaikeampaa. Järjestön mukaan esitys pakottaisi velallisen ”joissakin tilanteissa” maksamaan velkojille nykysääntelyyn nähden moninkertaisen määrän säilyttääkseen omistusasuntonsa.

Tuula Linna vahvistaakin, että väite pitää paikkansa. Tosin tiukemmat vaatimukset koskisivat vain velallisia, jotka omistavat ”huomattavan arvokkaan asunnon, josta ei ole paljon velkaa”.

–Mutta kun asunnossa ei ole yliarvoa, niin se olisi jopa helpompi säilyttää kuin nykyisin, koska velallisen ei tarvitsisi lyhentää vakuusvelkaa kolmen vuoden aikana, Linna huomauttaa.

Työryhmän enemmistö oli Linnan mukaan sitä mieltä, että arvoasunnon omistavan velallisen ehtojen kiristäminen on perusteltua.

–Ei pidetä oikeana ja tasapuolisena sitä, että velkaantuneelle jäisi hyvin arvokas asunto samaan aikaan kun velkojalta katoaa iso osa saamisoikeudesta, Linna perustelee.

Työryhmän esityksen mukaan velkajärjestelyyn ajautuva velallinen voisi säilyttää omistusasuntonsa, jos hän kykenee kolmen vuoden maksuohjelman päättymisen jälkeen 12 vuoden aikana maksamaan velkojille asuntoon mahdollisesti jäävän vapaan arvon. Sillä tarkoitetaan asunnon käypää hintaa, josta on vähennetty mahdollinen asuntovelka sekä eräitä muita eriä.

Näin uusi laki toimisi

Linna havainnollistaa lakiesitystä esimerkillä puolisoiden yhdessä omistamasta 200 000 euron arvoisesta asunnosta, josta velkaa on puolet eli 100 000 euroa. Tällöin yliarvoa eli vapaata arvoa olisi 100 000 euroa, josta kunkin velallisen osa olisi 50 000 euroa.

Tästä summasta vähennettäisiin ensin noin 20 000 euroa (määrä, jonka velallisen asumiskustannusten arvioidaan olevan alemmat vuokra-asumiseen verrattuna) ja sitten noin 10 000 euroa muutto-, myynti- ja vastaavien kulujen osuutena. Jäljelle jää siis 20 000 euroa vapaata arvoa.

–Näin ollen maksettavaksi jää 140 euroa kuukaudessa 12 vuoden ajaksi. Se ei ole kohtuuton summa, vaikka asia onkin suhteellinen. --- Jos asunnon velkaosuus on suurempi, asunto säilyy varmasti, laskee Linna.

Jos asunto sen sijaan on esimerkkitapausta tyyriimpi, voi sen säilyttäminen käydä hankalaksi.

– Jos asunnon arvo on esimerkiksi 400 000 euroa, vaatii sen pitäminen jo todella hyvät tulot. Mutta jos vapaata arvoa on lähes 100 000 euroa vähennysten jälkeen, niin eikö se kuulukin velkojille? Olisiko se oikeudenmukaista, että velkoja menettäisi saamisoikeutensa, mutta velalliselle jäisi hyvin arvokas velaton asunto, pohtii Linna.

Tuleeko omistusasumista tukea?

Suomen Yrittäjät jätti työryhmän mietinnöstä eriävän mielipiteen. Järjestön mielestä asunnon säilyttämistä koskevat ehdotukset eivät toteuta työryhmän työlle asetettuja tavoitteita ja taustalla olevia hallituksen linjauksia, joiden mukaan konkurssiin joutuneille yrittäjille ja ylivelkaantuneille on annettava uusi mahdollisuus. Järjestön mukaan asunnon säilyttämistä ei saa työryhmän tavalla heikentää.

–Asuminen on tärkeä asia, mutta onko juuri omistusasumisen tukeminen sitten niin tärkeää? kuuluu Linnan vastaus Yrittäjille.

Työryhmän uuden lakiehdotuksen tavoitteena on ”yksinkertainen ja joustava menettely sekä oikeudenmukainen vastuunjako velallisen ja velkojan välillä”.

Velkajärjestelyllä pyritään saamaan ylivelkaantuneen henkilön taloudellinen tilanne hallintaan. Käräjäoikeuksiin jätettiin vuonna 2010 yhteensä 3 257 velkajärjestelyhakemusta, mikä on 334 enemmän kuin edellisenä vuonna.

Maksuohjelman kesto olisi sama kuin elokuussa 2010 voimaan tulleessa uudistuksessa (normaalikesto 3 vuotta). Uutta olisi, että pienituloiselle velalliselle, jolta maksuja ei normaalisti kerry, vahvistettaisiin viiden vuoden maksuohjelma, joka voisi lyhentyä maksusuoritusten avulla.

Työryhmän ehdotuksessa keskeinen muutos on se, että velkajärjestelyn aikana velalliselta perittävä rahamäärä joustaisi tulojen muuttuessa. Velallisille määritettäisiin elinkustannusosa, jonka yli menevät tulot tilitettäisiin velkojille. Jos velallisen tulot putoavat alle elinkustannusosan, velkojille ei kertyisi tilitettävää. Yksin asuvan elinkustannusosa olisi noin 600 euroa kuukaudessa sekä asumiskulut.

Työryhmä ehdottaa velkajärjestelyyn joustavuutta myös niin, että jokainen velallinen saisi oikeuden kolmeen vapaakuukauteen vuodessa. Niiden aikana velallinen saisi tulonsa omaan käyttöönsä. Vapaakuukaudet pidentäisivät vastaavasti maksuohjelman kestoa.

Velkajärjestelyn edellytyksiä tarkistettaisiin. Velkajärjestelyyn pääsyn voisi estää kuten nykyisinkin mm. piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen. Uutta olisi, että tätä arvioitaessa otettaisiin huomioon myös luotonantajan oma toiminta, esimerkiksi velallisen maksukyvyn riittävä varmistaminen.